Vielä noin 1,5v sitten vietettiin aikaa rennosti ulkona tai kaverin luona mukavia jutellen, oltiin Skypessä ja pelattiin samalla, puhuttiin eri peleistä, musiikista, tv-sarjoista, Youtubettamisesta ja tubaajista sekä muusta sen sellaisesta. Siitä pari kuukautta niin kaikki alkoi muuttumaan ja ollaan päästy tähän: Kaverit puhuvat salista, mopoista, jostakin kamalasta rap-musiikista, vaatemerkeistä ja muusta tälläisestä ja istun vain hiljaa vieressä puhelintani selaten. En ole kiinnostunut mistään mistä he puhuvat sillä olen vielä kiinnostunut samoista asioista kuin ennen.
En väitä ettenkö olisi kasvanut vaan päinvastoin, olen kasvanut hyvin paljon 1,5v:ssä jolloin olin aika lapsellinen kun nyt taaksepäin katson. Kaverini vaan ovat kasvaneet eri suuntaan ja olen itse jatkanut samaan suuntaan kasvamista.
En ole kaverieni kanssa enää vapaa-ajalla enkä oikein enää koulussakaan. Minua ahdistaa olla koulussa ja heidän lähettyvillään koska en voi puhua heille enää mistään. He ovat huomanneet vieraantumiseni mutta eivät ymmärrä mistä se johtuu. He siis vielä välittävät minusta ja haluaisivat olla kaverini mutta se ei oikein enää onnistu koska meillä ei ole mitään mistä puhua ja kun puhun jollekkin heistä se mene vain hiljaisuudeksi kunnes toinem lähtee pois.
Kaipaan huvin paljon sitä kun pystyin olemaan heidän kanssaan normaalisti ja kun he pitivät vielä samoista asioista kuin minä. Onko kellään samankaltaisia kokemuksia?
En väitä ettenkö olisi kasvanut vaan päinvastoin, olen kasvanut hyvin paljon 1,5v:ssä jolloin olin aika lapsellinen kun nyt taaksepäin katson. Kaverini vaan ovat kasvaneet eri suuntaan ja olen itse jatkanut samaan suuntaan kasvamista.
En ole kaverieni kanssa enää vapaa-ajalla enkä oikein enää koulussakaan. Minua ahdistaa olla koulussa ja heidän lähettyvillään koska en voi puhua heille enää mistään. He ovat huomanneet vieraantumiseni mutta eivät ymmärrä mistä se johtuu. He siis vielä välittävät minusta ja haluaisivat olla kaverini mutta se ei oikein enää onnistu koska meillä ei ole mitään mistä puhua ja kun puhun jollekkin heistä se mene vain hiljaisuudeksi kunnes toinem lähtee pois.
Kaipaan huvin paljon sitä kun pystyin olemaan heidän kanssaan normaalisti ja kun he pitivät vielä samoista asioista kuin minä. Onko kellään samankaltaisia kokemuksia?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.