Olen jutellut erään ihmisen kanssa 2 viikkoa. Hän asuu n.400km päässä, jossa hänellä on opiskelupaikka ja osa-aikainen työ.
Nyt hän on tulossa käymään. Kahden viikon jälkeen. Olen paniikissa. Treffit olisi ihan ok. tavata pari tuntia tai ehkä vuorokausikin, mutta ei...
Hän haluaa asua luonani, suunnittelee olevansa lähes viiikon (kysyi kyllä kuinka pitkään saa olla, vastasin päivän x, niin nyt hänen lähtökohtansa on x-viikko)
Itse käyn töissä myös tämän vieraiuln aikana...
Olemme puhuneet monenlaisista asioista, enkä varsinaisesti pelkää, että hän tekisi mitään mitä en tahdo/hyväksy. Pelkään, että tapaaminen on muten kamala tai ettemme tule toimeen...
Toinen huoleni on tunteet. En tiedä kestäisinkö etäsuhdetta. Tai olenko yhtä sitoutunut tähän suhteenalkuun kuin hän...
Olen puhunut hänelle huolistani ja ajatuksistani. En kuitenkaan usko hänen ymmärtävän kuinka paljon
Kun puhumme, minulla on hyvä olla ka kaipaan hänet vierelleni. Kun emme puhu niin ehdin ajatella asioita ja ahdistun... Kuinka voisin iloita tulevasta vieraastani ilman ahdistumista?
Nyt hän on tulossa käymään. Kahden viikon jälkeen. Olen paniikissa. Treffit olisi ihan ok. tavata pari tuntia tai ehkä vuorokausikin, mutta ei...
Hän haluaa asua luonani, suunnittelee olevansa lähes viiikon (kysyi kyllä kuinka pitkään saa olla, vastasin päivän x, niin nyt hänen lähtökohtansa on x-viikko)
Itse käyn töissä myös tämän vieraiuln aikana...
Olemme puhuneet monenlaisista asioista, enkä varsinaisesti pelkää, että hän tekisi mitään mitä en tahdo/hyväksy. Pelkään, että tapaaminen on muten kamala tai ettemme tule toimeen...
Toinen huoleni on tunteet. En tiedä kestäisinkö etäsuhdetta. Tai olenko yhtä sitoutunut tähän suhteenalkuun kuin hän...
Olen puhunut hänelle huolistani ja ajatuksistani. En kuitenkaan usko hänen ymmärtävän kuinka paljon
Kun puhumme, minulla on hyvä olla ka kaipaan hänet vierelleni. Kun emme puhu niin ehdin ajatella asioita ja ahdistun... Kuinka voisin iloita tulevasta vieraastani ilman ahdistumista?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Eka tapaaminen kotona, on kyllä tulella leikkimistä ja
varsinkin, jos toinen loisisi viikon nurkissa..Ei ikinä.
Et tunne henkilöä, vaan luonut mielikuvan hänestä.
Pelkän kirjoittelun perusteella, et voi tietää, että
kuka ja millainen henkilö todellisuudessa on vastassa.
Tuota, muutamia netistä tavaneena, vetäisin sinuna junan paniikkikjarruahvasta ja aika kovaa! Ensinnäkin, se että jonka kuvittelevat toisen olevan, on ainakin osittain sinun oma ihannekuvasi ja tunteille perustettu höttökuva.Todellisuudessa, et tiedä ihmisestä yhtään mitään.Et tiedä onko se oikeasti edes puhunut totta.Viesteissä on helppo kertoa ihan mitä vaan, mikä sytyttää naiset yleisesti ja semmoista mitä sinä haluat kuulla.Esimerkiksi jos olet jakanut asioita niin niiden sinulle ymmärtämisen antaminen.Sitä kun on olemassa monennäköistä psykopaattia ja narsistia, jotka sumuttaa ihmisiä ihan livenäkin.
Toisekseen, oletko miettinyt, minkälainen ihminen haluaa tulla ensi treffeille, moneksi päiväksi taikka viikoiksi asumaan toisen luokse 24/7.... itse en ainakaan.Kyllä se 2-4 tuntiin riittää eka tapaamiseksi, jonka jälkeen on ihan hyvä sulatella asioita, molempien.Sitten jos seuraavana aamuna toinen on vielä yhtä namufantsuihku niin sittenhän voi tavata vaikka samana päivänä uudestaan.
Itse en tuotakaan varten luottaisi tyyppiin.Jotain outoa siinä on.Ja oletko varma että saat kaverin lähtemään kun niin haluat.Siinä kun ei välttämättä edes suoraan sanonminen auta asiaa.
Kolmatena, aiotko todella toisen antaa olla sinun työpäivät kotonasi.Eli, hakisitko kadulta jonkun ihmisen, juttelisit pari tuntia kahvikupin äärellä samoist asioista kuin tuon ja antaisit lopuksi kotisi avaimen.Kerrot vielä milloin et ole kotona joten kanattaa ainakin silloin käydä tsekkaamassa mitä sieltä löytysi.
Varmaan tajuat ettei nyt ihan kamalan fiksu ajatus.Tuon ensi tapaamisen kun voi hoittaa toisinkin.Sovitte treffit noin puolessa välissä olevaan juna-asemalle, jonnekkin aamupäivän tuntumaan.Vietätte päivän yhdessä kaupunkin tutustuessa ja hyppääät illasta takaisinpäin tulevaan junaan.Tuohon väliin varmasti tarpeeksi monta tuntia, jotta tiedät, miten haluat edetä.Lisäksi, saat tulla töistä kotiin rauhallisin mielin, ilman että kukaan loisiin nurkassa tai joudut ahdistumaan viikko tolkulla.
Ei, ei ja ei. Ehdottomasti ei. Älä hyvä ihminen ota ventovierasta ihmistä kotiisi VIIKOKSI! Jo tuollaisen ehdotuksen heittäminen kertoo hänestä paljon.
Nyt ilmoitat hänelle, että voitte tavata mutta vain niin, että hän ottaa hotellihuoneen. Tai sinä menet hänen paikkakunnalleen ja yövyt hotellissa. Tai tapaatte jossain puolivälissä, josta molemmat ehtivät vielä saman illan aikana kotiin.
Älä hyvä ihminen anna kenenkään käyttää itseäsi noin surutta hyväksi!
Unohtui sanoa, että olen tehnyt kyseiselle ihmiselle selväksi, ettei hän jää kotiini yksin missään vaiheessa.
Ja mitenköhän ajattelin toteuttaa tämän.. oletan että olet nainen joten mies kun lyöttäytyy sohvalle todeten ettei lähe mihinkään niin mitäs teet... soitat poliisit?
Ihan oikeasti älä nyt hyvä ihminen lupaa viikoksi yösijaa ihmiselle, jota et ole koskaan edes tavannut. Nyt järki käteen ja vaihdatte ne treffit toiselle paikkakunnalle, johon molemmilla on suunnilleen yhtä pitkä matka.
Ja siis teillä ei ole vielä suhdetta, ei edes suhteenalkua. Et liioin kaipaa häntä viereesi vaan sitä, että vierelläsi olisi sellainen ihminen, josta olet luonut ihan oman mielikuvan.
Minusta on erittäin friikkiä mieheltä tupata kylään viikoksi, se tieto jo itsessään saa hänet vaikuttamaan aika creepyltä.
Juuri tuon takia etäsuhdekuviot on alusta lähtien hankalampia, enkä niitä itse juurikaan enää ole viitsinyt viritelläkään. Toinen kun tulee pidemmän matkan takaa niin onhan se vähän hölmöä jos sitten tavataan pikasesti parilla lasillisella ja sitten taas 400km kotiin jos tänne vain pelkästään tän takia on tullu.. ja vielä että joillekin pitäs luvata näkemättä jopa yöpaikkakin, ei missään tapauksessa!! Minkälaista se sitten on jos tuntuu että ei huvita ollenkaan nähdä enää toiste niin ois pakko viettää vähintään seuraavaan päivään tuntemattoman tyypin seurassa joka ei edes kiinnosta! Vain äärimmäisen harvoin ja hyvällä tuurilla homma saattaa edetä ekalla näkemisellä siihen että toinen tulee käymään mun luona, mutta mielellään ei kuitenkaan yön yli sillonkaan. Eli joko kauempaa tullut järjestää yöpaikan jotain tutultaan, menee hotelliin tai sitten takasin kotiinsa samana iltana. Mitään muuta kun sen lyhyen tapaamisen en etukäteen lupaa.
Ei etäsuhteessa ole mitään vikaa. Tottakai ihmiset rakastuu esim. Ulkomailla ja etää se aluksi toki on. Tutustuminen ja tapailu alkuun johonkin molemmille neutraaliin paikkaan. Eihän voi yhtään tietää kuin teillä sujuu kun tapaatte...
Jos on 400 km välimatkaa, ei puoliväliin meneminen (200 km) ole kummallekaan mitään ylivoimaista matkustamista, jos on halu tutustua. Pari, kolme tuntia suuntaansa. En ikinä majoittaisi tuntematonta miestä kotiini, ottakoon sitten hotellihuoneen jos ei jaksa edestakaisin matkustaa saman päivän aikana. Sinä et ole velvolinen järjestämään hänen yöpymistään. Ehdota hyvä tyttö nyt tapaamista jossain puolivälinkrouvissa.
Kuten mies tuolla aikaisemmin sanoi, miten aiot saada miehen aamulla kämpästä ulos kun lähdet töihin ellei hän suostu lähtemään? Ota huomioon että niinkin voi käydä. Onko sinulla miesystävää (veljeä tms) jonka saat apuun jos mies pitää heittää pihalle. Entä jos hän on täysi törppö ja raiskaa sinut? Entä jos hän on väkivaltainen ja pahoinpitelee sinut? Entä jos hänellä on ase mukana? Entä jos hänellä on vakava lääkitys ja hän on avohoitopotilas/taipumusta äkkipikaisuudessa tehtyihin tekoihin? Entä jos hän on huumeissa?
Tietty jo alunperin voi miettiä tuollaista välimatkaa noin seurustelumielessä. Ei mahdoton muttei ihan helppokaan.
Tässä minun kokemukseni etäsuhteesta! :)
Eräänä päivänä, helmikuussa 2012 minulle tuli outo viesti suomi24 treffisivustolle Matti(nimi muutettu) nimiseltä henkilöltä. Viestissä hän kertoi, että on kotoisin Jyväskylästä, opiskelee Mikkelissä, mutta asuu tällä hetkellä Saksassa ja tahtoisi muhun, Helsinkiläiseen tutustua. Itse pääkaupunki seudulla aina asuneena vastasin vain "tylysti" että hän löytää kyllä juttuseuraa lähempääkin varmasti ja että itsellä ei ole aikomusta alkaa etäsuhteeseen. No Matti ei antanut periksi, vaan laittoi vielä viestin "ethän sä noin voi sanoa, anna edes mahdollisuus!" No minä sitten annoin lopulta mahdollisuuden. Hän oli juuri lomalla Helsingissä kaverinsa luona vielä neljä päivää jotka vietimme tiiviisti yhdessä tutustuen, jonka jälkeen hän lähtikin takaisin Saksaan. Kuukauden kuluttua siitä päätin lähteä rohkeana, kielitaidottomana tyttönä ensimmäistä kertaa yksin ulkomaille, ja suuntasin Saksaan Matin luokse. Viikko oli todella jännittävä ja ihana. Siitä alkoi meidän yhteinen taival ja nykyään olen onnellinen avopuolisoni kanssa täällä Keski-Suomessa. Opetus kaikille, olkaa avoimia! :) p.s. toki järki kädessä.
Moni tuntuu olevan noita kotitreffejä vastaan vaikka se ei edes päivääkään kestäisi. Miksiköhän? Pelkääkö kaikki että käy kuten itselleni ja nainen haukkuu suoraan miten karusti asun eikä tästä kuulu enää sen jälkeen mitään? :D
Omakohtaisesti sanon, ettei ole hyvä ajatus. Toista tuntematta on liian riskaabelia majoittaa ketään kotiinsa, vaikka kuinka se tuntuisi helpolta ja hyvältä ajatukselta.
Itse treffasin kerran kodissani nettimiehen, jonka olin tuntenut puoli vuotta muutoin, puhelimessa ja viesteissä. Luulin tuntevani hänet hyvin, mutta todellisuus olikin aivan toista. Tapaaminen meni muutoin ihan ok, mutta seuraavana päivänä kun mies oli lähtenyt kotiinsa, alkoikin hiljaisuus. Mies skippasi minut.
Seksistä ei ollut kysymys, se ei ollut kummankaan toive edes. Jälkeenpäin harmitti todella paljon se, että vieraanvaraisesti kestitin ja annoin kotini käyttöönsä, ja sitten sainkin lemput. Jäi ikävä maku ja tuntui että kotini/minä olin jotenkin heppoiseksi havaittu.
Moukkia riittää ja nettituttu on kuitenkin melko vieras ihminen loppujen lopuksi.