Kauanko olet ollut sinkku?

Kohta vuoden eikä sitä oikeaa vaan yksinkertaisesti näy eikä kuulu,.

Jaa että vaan vuoden. Eihän sinulta ole edes ne edellisen miehen mällit vielä kuivuneet ja nyt jo haluut uuden miehen. Itse en ole edes koskenut naisen pillua ikinä joten sinulla eiole mitään hätää vielä.

Vähän päälle 35 vuotta sinkkuna. Sitä kun on hieman ujohko ja tavallisen näköinen, niin naisetkaan ei ole tehnyt aloitteita.
Joitakin tuttavuuksia ollut, mutta ovat sitten ihan eri aallonpituudella olleet. Joidenkin kanssa synkannut tosi hyvin,mutta olleet jo varattuja.
Kerranki kolahti molemminpuolisesti,mutta naisella oli jo ukko..
Enpä viitsinyt mennä sotkemaan ja otin etäisyyttä.Erotkoon entisestä ensin,jos ei kerran enää välittänyt siitä.
Ei vaan ole sattunut olemaan molemminpuolista kiinnostusta kenenkään toisen sinkun kanssa..
Kait tämä on joku negatiivinen lottovoitto, kun kaikki mennyt pieleen jostain syystä.no samapa tuo oikeestaan..

28 vuotta putkeen :D eli koko elämäni

Minä lopetin sen oikian ettimisen ja heti tärppäs. Koht on kersa tulos ja elämä tuntuu mukavalt.

Olen kiltti ja kunnollinen insinöörimies, joten olen tietenkin ollut koko elämäni ilman.

Jos ajatellaan, että sinkkuus alkaa laillisesta panoiästä eli 16, niin 16 vuotta.

Noin 6,5 vuotta. Olen sinkku varmaan koska olen työtön. Naiset ajattelee että työttömällä ei ole mitään tarjottavaa naiselle. En mä köyhä ole ja rahaa on säästössä kun tein sentään 11 vuotta vakitöitä paperitehtaalla. Pitäis varmaan laittaa tiliote treffi ilmoitukseen niii sais vastauksia.

En ole koskaan ollut seurustelusuhteessa, vaikka useita jopa 2.5v tapailusuhteita on minulla takana useampikin. Osa on ollut enemmänkin seksikaveruutta, osa taas työpaikka-/kouluromansseja jotka eivät ole ikinä johtaneet mihinkään sellaiseen että olisi sovittu että seurustellaan. Melko monen kanssa olen joskus sopinut ettei harrasteta seksiä muiden kanssa ilman kumia, mutta se ei ehkä vielä riitä täyttämään seurustelusuhteen kriteerejä.

Viimeisin "suhteeni" kesti 6kk ja toivun siitä edelleenkin henkisesti, vaikka kyseessä oli työpaikkasuhde varattuun naiseen. Hän oli ensimmäinen nainen lähes 6 vuoteen jonka kanssa olisin halunnut enemmänkin, hän ei sitä vain halunnut minun kanssani. Pidän itseäni nytkin sinkkuna vaikka tapailen seksin merkeissä yhtä 27 vuotiasta vasta valmistunutta kauppatieteen maisteria, mutta tämäkin suhde on vain lähinnä seksiä ja satunnaista ulkona yhdessä syömistä sekä matkustelua, ei meistä ikinä mitään pariskuntaa tule ja tiedämme sen molemmat.

Suunnilleen viiikkoa vailla 3 kk ja johtuu ihan siitä että edellinen suhde päättyi silloin muutama kuukausi sitten enkä ole nyt oikein käynyt juurikaan ulkona koko tällä välillä muuta kuin yhden kerran. Nettiin taas en halua enää profiilia rustata, se ei kaiken kaikkiaan ollut se mun juttu vaikka vika eksä kyllä lopulta sieltä löytyi, mutta tuntui noin muuten että touhu siellä on toivotonta hakuammuntaa. Onneksi olen oppinut omaksumaan asenteen, että elämä voi olla kivaa sinkkukausinakin ja keskittynyt näihin muihin ilonlähteisiin.

10 vuotta sinkkuna. Seksiä olen kyllä harrastanut aina silloin tällöin, mutta suhteessa olen ollut viimeeksi vuonna 2004.

Seurustellessa ei voi tehdä mitä haluaa ja alkaa ahdistamaan kun pitää elää miellyttääkseen toista. Yksin on parempi elää. Edellisen suhteen jälkeen kävin aika pohjalla ja meni luottamus naisiin, perhe elämään ja kaikkeen sellaiseen. Sinkkuuteen tottuu, se on helppoa.

Toisaalta haluan vielä jälkikasvua että joku eukko on vielä pakko ottaa muutamaksi vuodeksi, kun adoptio ei ole sallittua...

Yli 6vuotta. Erottiin yhteisestä ymmärryksestä. Hän niin nuori, ei vanhempansa hyväksyneet minua. Ja hän kuunteli heitä. Minulla oli matka itseeni, eksistentiaalinen kriisi, lihavuus, rumuus ja ne kaikki matkat maailman ympäri ja Kuuhun. Sairaat fetissit, aisankannattajuus ja että käytin sossunrahoista 700euroa jotta saisin korkokengät kirjahyllyyni. En missään vaiheessa luovuttanut, en ottanut yhtäkään lääkettä(paitsi buranaa), tavannut yhtäkään kirjoilla opiskeltua lääkäriä, psykiatria tai psykologia. Ja selvisin perille. Viinalla ja itkemisellä. Matkasta muistan sen, että LÄÄKKEET, HOMO ja tapa itsesi. Ja tuhansia miinuksia.

Nyt olen tässä. Olen edelleen matkalla. Palikoita syön aamupalaksi.

Ja sinkkuuteni johtuu ihan itsestäni.

Koko ikäni, eli noin 28 vuotta. Koskaan en käy missään, enkä jaksa tutustua ihmisiin joten yksinhän tässä jää sitten.

olin ollut sinkku 6,5 tuntia kun pe päivällä ero tuli mutta illalla baarissa tapasin naisen ja ollaan oltu koko viikon loppu yhdessä no entinenkin vinkuu takaisin mutta uuden kanssa natsaa entinen saa jäädä ei sinkkuna ole kivaa

Yli seitsemän vuotta. En tapaa missään eronneita oman ikäisiäni miehiä ja olen liian mukavuudenhaluinen notkuakseni baareissa joka viikonloppu, joten ei tunnu sopivaa osuvan kohdalle.

Koko elämäni 37v. Nuorempana olin patologisen ujo, ajanmyötä sitten erakoitunut ja syrjäytynyt. Omana itsenäni en kelpaa, eikä minulla ole mitään tarjottavaa kuten omaisuutta, joten ei kannata edes yrittää.

15 vuotta on melko tasan juuri nyt mieheni kuolemasta. Reilu vuosi meni ihan ihmetellessä, noin 13 vuotta sitten aloin olla haku päällä ja jokunen vuosi sitten luovuttanut.

Olen ollut aina sinkku. Sinkkuuteni johtuu siitä, että naiset eivät käsitä erinomaisuuttani.

Kyllä se työttömyys on aika suuri turn off kun jos nainen haluaa perheen niin miehen on huolehdittava vuokrasta ja laskujen maksusta osittain ainakin ja köyhä ei mitään lasta voi elättää. Suhteessa muutenkin pitäis olla harrastuksia ja nainen haluaa joskus matkustella ja käydä ravintolassa ja tapahtumissa ja työttömällä ei varmaan ole varaa lomailla eikä tehdä paljon muutakaan jos saa vain sen 500 työttömyyskorvausta. Siksi naiset suosii niitä joilla on töitä.

Ensin sinkuksi jäätyään itkee (ei tietysti kaikki) yksinäisyyttään itsesäälissä pyörien. Sitten elää toivo että kyllä seuraa löytyy, kunhan vain on aktiivinen.
Onnellisena menee joka paikkaan että kohta se jo on tuossa uusi ihminen, uusi elämä. Aikaa kuluu. Ei löydy ketään ja jos löytyy se lopahtaa nopeasti.
Aika menee eteenpäin ja miettii että ehkä joskus kun ei odota mitään, mutta silti salaa toivoo että jos jotain kuitenkin. Haaveilee niin paljon seurustelusta.
Aika kuluu ja liian kauan on mennyt sinkkuna. Katkeroituu, menettää toivonsa eikä enää odota oikeasti mitään. Tyytyy ja hyväksyy asian.
Se siitä sitten. Ikisinkku.

Sinkkuna ollut vähä päälle 2 kuukautta. Rakkaus loppu ja mies petti.
Mut elämä jatkuu :)

Ikää 36 ja sinkkuna aina.

Jaa-a, sinkkuuteni johtunee siitä, etten yksinkertaisesti tiedä, miten nainen isketään.
Ja naisiltahan nyt on aivan turha odottaa mitään aloitetta.

Sinkkuna puolitoista vuotta!

Olin aivan varma etten säily sinkkuna muutamaa kuukautta pidempään, ja itseasiassa sitä seuraa sitten löytyikin heti, ja oikeastaan koko ajan sen jälkeenkin, mutta mikään juttu ei ole kantanut!

Koko vuosi täynnä tapailua, uusia ihmisiä, seurustelukokeiluja, vaikka mitä, mutta nyt alkaa väsyttää, en jaksa enää!

Eli, jos joku sanoo että esim kauniit/komeat ja sosiaaliset on niin onnekkaita, niin se on palturia. Vaikka moni ihminen kiinnostuisikin, vaatii se kuitenkin sitä jotakin, kummaltakin osapuolelta jotta ihan oikea, hyvä ja onnelinen parisuhde voi alkaa!! Se että kummatkin haluaa samaa asiaa samaan aikaan, ja vielä tuntee vahvasti toista kohtaan, ja kaikki muukin loksahtaa paikoilleen, on kuitenkin suht harvinaista!

Tetysti jos haluaisi että on "vain joku", niin seurustelisin nyt varmasti...Eli olen ikäänkuin toisaalta myös "valinnut" tämän (vaikka onnesta yms muusta se oikeasti on kiinni).

Nyt olen jotenkin päättänyt että haluan olla ihan yksin, ja olen jopa kieltäytynyt treffeiltä suht kiinnostavien miesten kanssa. Ei jaksa deittailla enää, eli jätän kaiken kohtalon käsiin. Joko jään yksin loppuelämäkseni, tai sitten jotain maagista tapahtuu ja löydän sielunkumppanini sattumalta. Etsiminen loppui NYT!

Haluan olla sinkku. Olen ollut naimisissa, ahdisti se kaikki,jakaa asunto toisen kanssa jne. Sitten olin suhteessa,jossa oli kyllä omat asunnot,mutta toinen oli lähes aina minun luona ja taas ahdisti. Itse jätin molemmat miehet. On minulla ollut nyt 8v sama seksikumppani,jonka kanssa katsotaan leffoja,tehdään hyvää ruokaa,tarkastellaan, viestimme myös tapaamisten välillä. Olen hyvin tyytyväinen ja onnellinen näin.

n. 3 kk, tosin takkuilevasti kun oli välillä paussia riidan takia ja sitten taas ei. Eli lopullinen loppu 3 kk sitten.

Olin aika pitkään sinkkuna ja odottelin elämäni prinssiä. Nyt muutama epäsopiva kumppaniehdokas ollut..

Yksi mysteerimies odottaa, mutta siitä en halua tällä hetkellä enempää puhua, koska se ei tänne palstoille kuulu eikä liity näihin millään tavalla.

Liian kauan.
Osittain siksi että olen äänen sanonut että kasvatan lapset isoiksi. Toisekseen todennut että olen kaikkea mahdollista maa ja taivaan välillä. Siitä ihmiset ovat ottaneet kopin ja on kuin peiliin katsoisi kun ihmisten näyttelemistä seuraa. Eihän sitä kukaan uskoisi mutta maan juoruaaltojen seurauksena minut on leimattu huoraksi ja kohtelu on ollut sen mukaista yläasteiästä. Ja kolmanneksi .. uskomatonta mutta totta, jos katsoo miehen näyttelevän omaa isää tai jotain kouluajan ihastusta niin ei juuri ole kiihkoa edes toivoa minkäänlaista parisuhdetta.

Kyllähän se oma valinta..Kehdosta hautaan mennään sillä. Toisten mielestä se on sääli.
Minusta se on helpotus.Tämä ei kylläkään tarkoita että en olisi kiinnostut.Isorintaiset vaaleaveriköt saavat kyllä sykkeen kohoamaan.

Olen ollut sinkku 18 vuoden ajan. Minä halusin erota lähes 30 vuotta kestäneestä parisuhteesta. Enkä ole sen jälkeen halunnut uutta parisuhdetta kenenkään kanssa. En ole kokenut ihastumisen tunteia ketään kohtaan. Tapailin yhtä miestä muutaman kerran yli kymmenen vuotta sitten, mutta huomasin ettei sellainen ole sitä elämää mitä minä haluan elää! Olen viihtynyt todella hyvin yksin, eikä ole mitään tarvetta saada uutta parisuhdetta enää koskaan! Ainoa mikä sopisi minulle, olisi pelkkä ystävyyssuhde ikäiseni vanhemman miehen kanssa! Jos ei samoin ajattelevaa miestä löydy, ei se minun maailmaani kaada!

Mitähän tuota nyt olisi viimeksi ollut?

Kesäromanssia ei laskettane, joten olisiko sitten ollut puolisen vuotta? Nyt taas näyttäisi syntyneen parisuhde peikon ja viehättävän kolmikymppisen naisen välille.

Toki aikaisemmin oli yli kymmenen vuoden sinkkuputki ja siksi joskus ammoin tänne ajauduin.

Sitä ennen seurustelin kuutisen vuotta ja sinkkuputken jälkeen ei ole ollut hiljaista, pikemminkin päinvastoin.

Mutta siihen sinkkuputkeen.

Sen syy on jäänyt minulle hieman arvoitukseksi.

Merkittävimmät muutokset aikaisempaan ovat ikääntyminen sekä tietyn tyyppinen tylyyntyminen ja notkahtamattomuus.

Koko ikäni sinkku olen ollut eli kohta 37-vuotta ja tuskin asia siitä koskaan muuksi muuttuu.

Olisin varmaan ihan tyytyväinen sinkku jos se ei tarkottaisi sitä että joutuu vuosikausia elämään ilman seksiä.

KilttiMies89

Reilu kolmisen vuotta ja sama meno jatkunee, eipä pahemmin enää edes häiritse...ajoittain vähän.
Käsittämätöntä lässytystä ja ja turhan vääntelyä joka ei johda mihinkään, kuka vattu semmoista viitsii iänkaiken. Plääh pitäkää tunkkinne 😄

Vuodesta 2019 asti oma valintaisesti yhtä nasta tapailin siinä välissä hetken aikaa vähä reilun vuoden muistaakseni mahdollista jopa on että sai ehkä lapsenkin tiedä häntä kun ei hän minulle ainakaan asiasta ilmottanu joka tapauksena lopputuloksena syy miksi ei olisi parisuhteen kestänyt muutenkaan oli että näki paremmaksi valehdella minulle varmin tapa kaataa parisuhde kanssani toki en siltikään välttämättä suhteesta lähde riippuu syistä mu en ole nähny järkeä vaihtaa yhtä seuraavaan samanlaiseen mu jos ei ole mitään syytä pysyä parisuhteessa ihmisen kanssa joka valehtelee itse mieluummin lähden suhteesta rassaa vähemmän omia hermoja olla yksin mieluummin kuin yhdessä naisen kanssa joka katsoo asiakseen valehdella ihmiselle jolta itse vaatii rehellisyyttä edes

Siitä suklaa kääreestä asti

Vuodesta 2018 ja koska en ole lainkaan kiinnostunut muuttamaan tilannetta.