Kypsässä, 43 vuoden iässä kumppanin hankkiminen ei ole ihan yksinkertaista, se tiedetään. Päätin siis kokeilla taas noin viiden vuoden tauon jälkeen tätäkin hommaa uudestaan.
Silloin viisi vuotta sitten homma kaatui yleiseen sekavuuteen ja salailuun. Kukaan ei esiintynyt itsenään ja kaikki haisi valehtelulta kilometrin päähän. Jäi siis pää vetävän käteen, siihen hätään löytyi kumppani onneksi ravintolasta, ja vietinkin muutaman vuoden kullan kainalossa.
Tein nyt mahdollisimman totuudenmukaisen ja kuitenkin hieman kieli poskessa tehdyn profiilin, ja varustin sen tuoreella kuvalla itsestäni. Ajattelin, että muutaman viikon kokeilu kertoo, onko tästä hommasta mihinkään.
Sosiaalinen taustani on varmaan aika otollinen: ikä se mainittu 43, kiinnostunut ikäisistään naisista. Akateeminen, hyvätuloinen, pk-seutulainen, keskimittainen, lapsensa tehnyt, eksänsä unohtanut, sosiaalinen ja liikkuva. Profiili keräsikin kahden viikon jaksolla n. 160 katsojaa ja runsaat kymmenen spontaania viestiä, joissa kiiteltiin profiilin sisältöä. Otin myös itse yhteyttä n. kolmeenkymmeneen naiseen, kirjoitin heille vaihtelevia aloituksia ilman pahempia kliseitä.
Kuva ei ollut minulla heti taulussa, vaan se tuli näkyviin profiilia klikkaamalla. Luin lävitse sivullani käyneiden naisten profiilit, eikä melkein mistään löytynyt ilmiselvää estettä tutustumiselle. Keskustelunpätkiä oli ehkä 35, näistä mikään ei jatkunut ensikommentteja pitemmälle. Ja jos jatkui, eksyttiin aiheesta ja puhuttiin jotain ihan muuta.
En keksi flopille mitään muuta syytä kuin tavallisen ulkonäön, kaikki muuhan on kunnossa. On jokseenkin pakko vetää se johtopäätös, ettei kumppania olla hakemassa ollenkaan, homman tarkoitus on vain vertailla ulkonäköä. Parhaan kuvan lähettäjälle on ehkä tarjolla kaupungilla kahvit, kuka tietää.
Ihmetyttää, ettei olla vielä opittu, ettei kaunis naama tee kaikkea. Olen minäkin seukannut nuorempana vaikka minkä näköisten daamien kanssa, muttei ulkonäkö ollut tae mistään.
Eli pitäkää tunkkinne, minä tunnustan tappioni. Enpähän roikkunut täällä sen kauempaa.
Silloin viisi vuotta sitten homma kaatui yleiseen sekavuuteen ja salailuun. Kukaan ei esiintynyt itsenään ja kaikki haisi valehtelulta kilometrin päähän. Jäi siis pää vetävän käteen, siihen hätään löytyi kumppani onneksi ravintolasta, ja vietinkin muutaman vuoden kullan kainalossa.
Tein nyt mahdollisimman totuudenmukaisen ja kuitenkin hieman kieli poskessa tehdyn profiilin, ja varustin sen tuoreella kuvalla itsestäni. Ajattelin, että muutaman viikon kokeilu kertoo, onko tästä hommasta mihinkään.
Sosiaalinen taustani on varmaan aika otollinen: ikä se mainittu 43, kiinnostunut ikäisistään naisista. Akateeminen, hyvätuloinen, pk-seutulainen, keskimittainen, lapsensa tehnyt, eksänsä unohtanut, sosiaalinen ja liikkuva. Profiili keräsikin kahden viikon jaksolla n. 160 katsojaa ja runsaat kymmenen spontaania viestiä, joissa kiiteltiin profiilin sisältöä. Otin myös itse yhteyttä n. kolmeenkymmeneen naiseen, kirjoitin heille vaihtelevia aloituksia ilman pahempia kliseitä.
Kuva ei ollut minulla heti taulussa, vaan se tuli näkyviin profiilia klikkaamalla. Luin lävitse sivullani käyneiden naisten profiilit, eikä melkein mistään löytynyt ilmiselvää estettä tutustumiselle. Keskustelunpätkiä oli ehkä 35, näistä mikään ei jatkunut ensikommentteja pitemmälle. Ja jos jatkui, eksyttiin aiheesta ja puhuttiin jotain ihan muuta.
En keksi flopille mitään muuta syytä kuin tavallisen ulkonäön, kaikki muuhan on kunnossa. On jokseenkin pakko vetää se johtopäätös, ettei kumppania olla hakemassa ollenkaan, homman tarkoitus on vain vertailla ulkonäköä. Parhaan kuvan lähettäjälle on ehkä tarjolla kaupungilla kahvit, kuka tietää.
Ihmetyttää, ettei olla vielä opittu, ettei kaunis naama tee kaikkea. Olen minäkin seukannut nuorempana vaikka minkä näköisten daamien kanssa, muttei ulkonäkö ollut tae mistään.
Eli pitäkää tunkkinne, minä tunnustan tappioni. Enpähän roikkunut täällä sen kauempaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ihan hyvältä vaikuttaa tuo sinun profiilisi. Pitää vaan muistaa, ettei se täällä kenelläkään mitään ruusuilla tanssimista ole ellei sitten satu olemaan nainen, joka hakee seksiseuraa.
Jos naisen tilastot vaikuttaa tosi suositulta (paljon suosikkimerkintojä ja yhteydenottoja) niin ei se todellakaan tarkoita ruusuilla tanssimista.
Viesteissä saamme kamalasti nallen kuvia ja Jaanan jepet markkaa suosikiksi.
Asiallaista keskustelua oman alueen vapaiden miesten kanssa on loppujen lopuksi kovin vähän.
Mikä sulla oli ikähaarukka?
N43
Uskon, että ongelma on molemminpuolinen. Aika harva onnistuu valokuvassa. Tavallisen näköinen naama voi olla ihan puoleensavetävä livenä, mutta kuvassa jopa vastemielinen. Paljon vaikuttaa myös se, onko meikannut ja imarteleva kuvakulma.
Ihminen olisi jo kuollut sukupuuttoon, jos oikeasti kumppanikis huolitaan vain kiiltokuvamaisen kaunis/ komea tyyppi. Nettimaailma vääristää parivalintaa. Vetovoima koostuu muustakin kuin kasvojen piirteistä. Tuoksu (vs.haju), liikeet, eleet, hymy, katse, silmät, keskustelun sujuvuus (joidenkin kanssa ei vaan juttua synny, vaikka molemmat olisivat sosiaalisia!), pukeutumisen siisteys jne.
Myös paikkakunnilla on eroja vetovoiman suhteen. Naisena en juurikaan kerää katseita omalla paikkakunnallani, mutta esim. Tampereella ja Helsingissä miehet katselevat minua. En ole keksinyt siihen mtn selitystä. Asun suurehkossa kaupungissa, enkä käy juuri koskaan baareissa, enkä todellakaan ole mitenkään yleisesti tunnettu henkilö täällä. Täällä vaan miehet sitten tykkäävät blondeista tmv, eikä minun tyyppisistä..?
Kaikki vaan liveen seuraa etsimään! Nettideittailu on ihan perseestä!
Tuon takia jätin nettideittailun, viimeisimmällä kerralla jaksoin katsoa touhua alle viikon verran ja totesin, että tavallisen naisen on turha siellä roikkua. Omaan kokeiluuni verrattuna sinulla on ollut hurjasti trafiikkia ja kiinnostusta. Kuten toisaalla kerroin, minun "seulaani" jäi parikymmentä potentiaalista profiilia, joista alle viisi oli sellaisia, joiden kanssa kriteerit natsasivat niin, että kannatti ottaa yhteyttä. Ei siis puhettakaan kymmenistä yhteydenotoista puolin tai toisin.
Eli törmäillään livenä :)
"Yhden roska on toisen aarre."
mmkay... Koska on miljoona ihmistä jotka arvioivat miljoonalla tavalla toisiaan, on turha yrittää ymmärtää miksi itse ei kelpaa jollekkin, vaikka ajatteleekin olevansa "tavallinen" - Ja tehdä tuosta johtopäätös, että "tavallinen" ei kelpaa.
Ainoa minkä johtopäätöksen voitte tehdä, on se ettette kelvanneet/sopineet niille ihmisille jotka tapasitte. Jokin asia ei klikannut TEIDÄN välillänne (ulkonäkö, luonne, tapasitte väärään aikaan - vuotta myöhemmin saattaisittekin olla sopiva pari, jne...).
Se vain nyt menee silleen, että te, niinkuin kaikki muutkin, raakkaatte ihmisiä pois joidnekin perusteiden mukaan, ja sitten siitä pienemmästä joukosta ehkä löytyy joku, joka ei raakkaa teitä pois.
Kuvitelkaa sitä näin: Tuolla on 100 profiilia (miehiä ja naisia), joista 20 on sellaisia jotka miellyttävät profiilin ulkonäön perusteella teitä. Noista 20stä sinä kuulu vain 4!!! valintaan (keskimäärin), muuten he ovat kiinnostuneita niistä noin 80stä muusta. Noista neljästä sitten teidän tulisi löytää sellainen jonka kanssa jatkaa matkaa? Kuulostaako tutulta? Profiileja on vaikka kuinka, mutta harva vastaa, ja turhaudutte. Se johtuu siitä että halut eivät kohtaa.
Jos itse lavenantte omia tavotteitanne - että noista 100sta naisesta kelpuuttaisittekin vaikka puolet?! 50!! Niin noista viidestäkymmenestä jos viidesosa (siitä ensimmäisestä esimerkistä...) kelpuuttaisi teidät, niin se tekisi jo 10 potentiaalista vaimoketta. Vaikka mikään ei muuttunut kuin teidän oma raakkauksenne, niin pääsisitte 2,5x enemmän treffeille, kuin ensimmäisessä esimerkissä.
Eli, vaikuttakaa niihin asioihin joihin voitte vaikuttaa. Itseenne. Kun olette hieman avoimemmin liikkeellä, annatte "seinäruusuillekkin" mahdollisuuden, parannatte siinä omia mahdollisuuksianne huomattavasti.
Katkeruudella ette saavuta mitään - Kukaan ei halua tavata sellaisia yläkireitä tapauksia, saati sitten jatkaa sellaisten kanssa.