Mikä miehiä tosiaan vaivaa?! Mut jätettiin täysin yllättäen kesän lopulla. Sen jälkeen olen ollut aivan rikki enkä pääse tyypistä irti. Ei pysty keskittymään mihinkään ja ruoka ei maistu. Tuntuu, että minua pidetään kuitenkin koko ajan varalla. Vaikka ollaan erottu, niin silti nähdään lähes joka päivä ja öitäkin on yhdessä satunnaisesti vietetty. Tämä kaikki vaan satuttaa enemmän. Kertokaa konkreettisia neuvoja miten pääsen eteenpäin!?
Miten elämässä eteenpäin?
Ronja
111539
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jos et halua roikkua suhteessa, pistä se poikki. Jos haluat jatkaa entiseen malliin, älä sitten valita. Sinun pitää itse tehdä päätös.
Voihan Tädin neuvo olla hyvä...ja totta on se että jokainen päättää itse asioistaan.
Mutta ihmissuhteissa ei aina voi tehdä niin kuin haluaa.
Mua onkin alkanu enite tympii nää "vitun kivinaama" tädit ja sedät jotka niinku hoitaa kaikki ihmissuhdejutut niinku loogisen päättelyn avulla.
Tunteekohan ne oikeesti mitää.. He vain laskevat ,,, nyt mä en haluu tätä, tää ei tuota mulle mitää yms.
Sitten vastavuoroiseti he eivät varmaan etsi ystävää fiilis pohjalta, vaan pohtien mitä he siitä ansaitsevat ja mitä saavuttavat.
NO ehkä olen ymmärtänyt heidät väärin.
Tarkoitukseni oli kuitenkin sanoa että ei tunnesidonaisia asioita voi yks´kaks muttaa ne vaatii sulattelua ja asioiden uudelleen käsittelyä. Että mikäs tyyppi se oli, ja mitäs muuta mä voin haluta.
Ihmissuhteissa nimenomaan pitää tehdä niin kuin haluaa. Tosin ensin pitää tietää, mitä haluaa, eikä se ole välttämättä helppoa. Haluamisen vastakohta on ajelehtiminen, joka ei johda hyviin suhteisiin. Monet kuitenkin tyytyvät siihen.
Jos suhde ei lakkaa heti, se voi jatkua vuosia epäämääräisenä, salamyhkäisenä tapailuna, joka ei ole ystävyyttä eikä seurustelua, ja se todella syö naista! On parempi unohtaa suhde, surra, tuntea kipua, antaa ajan kulua ja sitten... jatkaa elämää.
Tilda puhuu asiaa! Mun molemmat pitkäaikaiset seurustelusuhteet ovat jatkuneet "virallisen loppumisensa" jälkeen juuri Tilda n kuvaamalla tavalla. On oltu ns. kavereita mutta kayttäytyminen on ollut sitä kuin oltaisiin suhteessa. Mitään ns. velvollisuuksia ja oikeuksia ei kuitenkaan toisella ole toista kohtaan.
Laskeskelin että olen enemmän tai vähemmän tuollaisessa raastavassa tilanteessa elämästäni viettänyt kolme vuotta!!!
Eli kannattaa todellakin viheltää peli kerralla poikki vaikka se sillä hetkellä sattuukiun enemmän. Pitkällä tähtäimellä siinä kuitenkin voittaa itselleen aikaa ja mahdollisuuksia uusiin ihmissuhteisiin. Myös itsetunto kummasti kohenee kun ei tarvitse arpoa että onks tää vai eiks tää oo...
Tsemppiä!
Minulla ei varsinaisesti ole vastausta siihen, että miten juuri tästä yli, mutta kun olet saanut itsesi kasaan, niin elä sen jälkeen yksin.
Minä elän yksin, enkä todellakaan haaveile minkäänlaisista parisuhteista.
Tähän kun tottuu, niin eipä vaivattomampaa elämää vois ollakkaan.
Tosiaan, kuten todettua. Ei kannata unohtaa. Kannattaa vain jättää jälkeen. Mä olen itse pyrkinyt tilanteessa kuin tilanteessa jäämään hyviin väleihin X:n kanssa. Ajan kanssa yhteydenpito jää jne.. Fyysisyyden olen katkaissut kyllä käytännössä heti. Sillä vain pitkittää asiaa. Varalla ei kannata olla, eikä varalla kannata pitää.
Etäisyys ja aika auttavat unohtamaan nopeiten. Joskus joutuu tekemään kipeitä ratkaisuja, eikä niitä kannata tehdä hätiköiden. Kun päätös on tehty ei sen kanssa enää kannata jossitella. Mielestäni jos kerran menee poikki niin menee saman kanssa toisenkin kerran. Yleensä sitä vaan pitkittelee ja jälkikäteen vituttaa.
Keinoja ajan ja etäisyyden lisäksi on aloittaa muuta. Pieni peli piristää ja huomaa sen, että maailma on täynnä helvetin mukavia tyyppejä. Asia on toki jonkinverran oman aktiivisuuden varassa.
Yksi mikä ei mene koskaan hukkaan on se, että opettelee yksin olemisen. Älä mieti. Tee päätös ja jatka siitä. Älä haikaile mennyttä. Naiset elää hetkessä, miehille on ehkä helpompi ajatella tulevaisuutta.
Sä pääset eteen päin ihan varmaan!!! Sitä kannattaa surra vähän aikaa ja antaa tunteille valta, mut siitä on sen jälkeen päästävä yli! Ja mä tiedän, se on TODELLA vaikeaa, mutta siihen pitää vaan asennoitua oikein!! Ei saa missään nimessä jäädä roikkumaan...Siinä sä teet kaikkeista suurimman virheen! Ja mä sanon vaan, että ei ne miehet tästä maailmasta lopu! Sä vielä löydät kyllä jonkun, joka ei sua tosta noin yhtäkkiä vaan jätä. Sä löydät sellasen joka haluaa olla sun kanssa koko sun loppuelämäs, jos sä vaan niin haluat! Mä olin ite tossa samassa tilanteessa about kk sitten. mä en pystyny syömään, en nukkumaan en mitään ja laihtusin 8 kg. Makasin vaan koko ajan sängyssä ja kattosin telkkaria. Ja se vie tosiaankin aikansa että pääsee eteenpäin. Mutta ei saa antaa yhden miehen pilata elämääs! Ei se ole sen arvonen!! Löydät vielä jonkun sellasen joka on paljon parempi ja joku sellanen kenen kanssa voit tuntee olos turvalliseksi. Mulla oli ihan mielettömästi vaikeuksia päästä yli, mutta sitten kun asennoiduin siihen sillä tavalla, että tää on elämää ja se täytyy hyväksyä, niin ei kauaa ku ihastuin jo ja PALJON PAREMPAAN!! Mieti sitä asiaa niin, että nyt jatkat eteenpäin, ja jos teijät on tarkotettu yhteen, niin kyllä te vielä sitten joskus löydätte toisenne! Ei saa jämähtää paikalleen, koska muuten tulet vielä joskus katumaan sitä...Ja se ei ole sun arvonen se jätkä,MUISTA SE!!!!
Jaksamisia
edellis kesän lopulla mulle kävi sama juttu ja nyt on kulunu n. 1½ vuotta siitä ja vieläkin ollaan "kavereita", mut mä haluisin jotain enemmän.
Haluisin rakastua uudelleen, mutta ongelmana ei ole miesten saaminen, vaan sen oikean löytäminen. Jotenka en voi auttaa sua, kun itse etsin samaan ongelmaan ratkaisua.
En tunne taustaasi mutta neuvoisin sinua jatkamaan puhtain purjein.
Älä suostu olemaan varalla sillä olen syyllistynyt itse siihen pitkän aikaa ja olen menettänyt paljon siinä ajassa.
Olisin voinut luoda vaikka minkälaisen elämän jos en olisi tuijottanut menneisiin.
Sinun täytyy vaan riuhtaista itsesi irti jos et halua (ette halua ) jatkaa.
Usko pois, elämää on suhteen jälkeenkin. Olen itse tehnyt nyt sellaisen päätöksen että parempi yksin kuin huonossa, raastavassa ihmissuhteessa.
Sinulla on vielä elämä edessäsi.
Hyvä lääke on, että lopetat exäsi tapailemisen ja satunnaiset yöt . Sulla leikitään, niin kauan kuin annat sen tapahtua. Stressi on ilmeinen kun et syö ja nuku. Siihen muutosta saat tapaamalla uusia ihmisiä. Pakota itsesi ulos ja väsytä kehosi lenkillä. Älä ajattele häntä, rakenna muuri suojaksesi, vältä paikkoja joissa olette käyneet yhdessä, hanki uusia ystäviä.
Mulla on kokemusta samasta, usko vaan, vielä tuska hellittää ja pääset sen ihmisen yli - ei se rakasta jos noin sua kohtelee. Väittäköön mitä väittää.
Motto: Ellei voimat riitä, otetaan viehätysvoima käyttöön...