Olen tavannut 45 v.uskovaisen miehen.Olen itsekin uskossa,olen 20 v.Hän on hyvin mukava ja tulemme hyvin juttuun.Onkohan meillä kuitenkin liikaa ikäeroa?Tuntuu että hän sopisi minulle hyvin.
ikäero 25 v.
sannelli
4964
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minun mielestäni teillä ei todellakaan ole ikäeroa liikaa. Onhan niitä muitakin, vieläkin suuremman ikäeron omaavia pareja, esim. Celine Dion ja hänen miehensä (26 vuotta ikäeroa), Billy Idol ja hänen vaimonsa (32 vuotta ikäeroa). Ei se ole kenestäkään muista kiinni kuin teistä kahdesta. Tosin sukulaiset, ystävät ja tuntemattomat varmaankin ihmettelevät yms., mutta kyllähän jokainen aikuinen ihminen osaa olla välittämättä muiden ilkeistä tai asiattomista puheista.. :)
Itse aikoinani tapailin myös itseäni 25 vuotta vanhempaa miestä, joka oli kaikin puolin sopiva, normaali ja ihana olento. Tyhmä ja lapsellinen kun olin, ajattelin että "eihän meistä mitään kuitenkaan voisi loppujen lopuksi tulla", ja lopetin miehen tapailemisen. Voin sanoa, etten ole katunut varmaan mitään muuta yhtä paljon kuin tuota tyhmyyttäni! Ei ole todellakaan mukavaa miettiä koko lopun elämäänsä mitä meistä olisikaan voinut tulla, jos en olisi välittänyt muiden mahdollisista ikävistä puheista ja kaikesta muusta asiaankuulumattomasta.
Kehotan siis todellakin pitämään siitä miehestä kiinni, ainakin sitten tiedät jos hän ei kuitenkaan olisi sopinutkaan sinulle eikä tarvitse katua niinkuin minä joudun tekemään lopun elämääni. :(
Minun mielestäni teillä ei todellakaan ole ikäeroa liikaa. Onhan niitä muitakin, vieläkin suuremman ikäeron omaavia pareja, esim. Celine Dion ja hänen miehensä (26 vuotta ikäeroa), Billy Idol ja hänen vaimonsa (32 vuotta ikäeroa). Ei se ole kenestäkään muista kiinni kuin teistä kahdesta. Tosin sukulaiset, ystävät ja tuntemattomat varmaankin ihmettelevät yms., mutta kyllähän jokainen aikuinen ihminen osaa olla välittämättä muiden ilkeistä tai asiattomista puheista.. :)
Itse aikoinani tapailin myös itseäni 25 vuotta vanhempaa miestä, joka oli kaikin puolin sopiva, normaali ja ihana olento. Tyhmä ja lapsellinen kun olin, ajattelin että "eihän meistä mitään kuitenkaan voisi loppujen lopuksi tulla", ja lopetin miehen tapailemisen. Voin sanoa, etten ole katunut varmaan mitään muuta yhtä paljon kuin tuota tyhmyyttäni! Ei ole todellakaan mukavaa miettiä koko lopun elämäänsä mitä meistä olisikaan voinut tulla, jos en olisi välittänyt muiden mahdollisista ikävistä puheista ja kaikesta muusta asiaankuulumattomasta.
Kehotan siis todellakin pitämään siitä miehestä kiinni, ainakin sitten tiedät jos hän ei kuitenkaan olisi sopinutkaan sinulle eikä tarvitse katua niinkuin minä joudun tekemään lopun elämääni. :(
kun olet 29 vuotta, mies on jo 54 vuotta...
kun olet 39 vuotta (siis vielä heekeä viriisi nainen), mies on jo 64 vuotta...
kun olet 45 vuotta, mies on jo 70 vuotta (tai kuollut)...
Mies voisi olla isäsi... Oletko varma, että et vain hae isähahmoa, joka sinulta on lapsuudessa jäänyt puuttumaan? (Siis jos koet, että niin on tapahtunut.) Turvallista aikuista, joka pitää sinusta huolta? Voihan tuo toimia, mutta aika hurjalta kuulostaa...