Minua kiinnostaisi kuulla, miten muut muslimi (mies) - kristitty (nainen) perheet olette selvinneet uskontoristiriidoista. Ymmärrän, että tilanne on helpompi, jos mies on vain nimellisesti muslimi tai nainen on vain nimellisesti kristitty tai jompi kumpi on ateisti. Mutta jos molemmille oma uskonto on tärkeä. Meillä on lapsi. Mies ei salli lasta kastettavan eron uhalla. Lapsen kastamatta jättäminen taas tuntuu minusta todella pahalta. Olen kuin puun ja kuoren välissä. Vaihtoehdot vähissä. Joko jättää lapsi kastamatta ja toivoa, että avioliitto ei sorru muuhun...tai ottaa ero se sen tuomat seuraukset kuten mahdolliset huoltajuuskiistat ja muut huolet. Ja tämä ei lopulta ole se suurin suru. Suuri suruni on mieheni ehdottoman kielteinen asenne uskoani kohtaan. Hänelle olisi maailmanloppu, jos lapsi seuraisi minua uskossa...Kuitenkin rakastan miestäni, liikaakin. Pelkkä ajatus erosta saa minut surulliseksi. En haluaisi erota. Haluaisin, että lapsella olisi ehjä perhe.
Miten teillä muilla...jos olette jättäneet lapsenne kastamatta...onko hän lopulta valinnut äitinsä vai isänsä uskon...vai ateismin tai jonkun muun???
Miten teillä muilla...jos olette jättäneet lapsenne kastamatta...onko hän lopulta valinnut äitinsä vai isänsä uskon...vai ateismin tai jonkun muun???
Vastaukset 21
Vanhimmat
Lasten kasvattaminen muslimeiksi on vain yksi keino jolla muslimit pyrkivät ehdottomaan kulttuurilliseen hegemoniaan lännessä.
Samalla he ovat ääriesimerkki ihmisestä joka puree ruokkivaa kättä.
Mistä nää aivottomat suominaiset tulee ,ei voi kun sääliä lasta.
Eikö tämä ristiriita ollut tiedossa ennen lapsen alulle saattamista? Ettekö keskustelleet asiasta?
Pääsimme yhteisymmärrykseen ennen lapsen syntymää eli mies antoi luvan kastaa lapsen ja sovimme, että molempien uskontoja kunnioitetaan ja lapsi sitten lopullisesti valitsee itse.
no siinä tapauksessa sitten kastat lapsen. tuskin mies vaimoaan ja lastaan jättää tämän vuoksi varsinkin, jos on antanut jo aiemmin suostumuksensa. jos jättää hän on valehteleva, kiero mies ja surkea kumppani eli on parempi, että pysytte hänestä erossa.
Tiedän, että hän jättäisi. Uskonto on hänelle tärkeämpi kuin rakkaus minua kohtaan. Tavallaan ymmärrän sen, että hän asettaa uskon parisuhdetta tärkeämmälle sijalle, mutta se ei poista tuskaa sydämestäni. Hän ei halua ymmärtää, että kristityt eivät palvele kolmea Jumalaa. Hän syyttää minua polyteismista ja epäuskosta. Sen lisäksi hänen uskonsa on näkyvämpää kuin minun. Näin hän mieltää, että olen käytännössä lähestulkoon ateisti.
Jälleen kerran lortto jolla on pienempi äö kui kengännumero on mennyt lisääntymään muslimin kanssa.
Onko se niin vaikea ottaa asioista selvää etukäteen?
Muslimeille "uskonto " on elintärkeä kuten kale jo mainitsi. Muslimeille islam on tapa aivopestä äpärät ihan pienestä pitäen uskomaan sitä huuhaata jota islamiksi kutsutaan. Sitäpaitsi etkö sinä nuija tiennyt että muslimi "mies" omistaa pentunsa, jos kyseessä on poika on se perillinen ja jos kyseessä on tyttö on se arvokas kauppatavara jonka voi myydä milloin tahansa.
Siksi vain äärimmäisen harvoin muslimi antaa äpäränsä kasvaa johonkin sivistyneeseen kulttuuriin.
No kohdallasi vahinko on jo tapahtunut ja ainoa mitä voit tehdä on muuttaa muslimisi kotimaahan ja pukeutua jätesäkkiin ja pitää turpasi ummessa. Älä vaan jää Suomeen kuppaamaan KELAa. Hyvää matkaa.
Siinä voi lähteä sun lapsesikin miehen mukaan, ei olisi ensinmäinen lapsikaappaus.
Mikä on äö? Älykkyysosamäärä lyhennetään ÄO. Ä sanasta älykkyys O sanasta osamäärä.
Oi sinä suurista suurin oikeinkirjoituksen tarkastaja, pyydän nöyrimmästi anteeksi kirjoitusvirhettäni ja palkkaan oikolukijan joka tarkastaa jokaisen kirjoitukseni. Oi sinä suuri ja mahtava tarkastaja, olen niin häpeissäni kun kirjoitukseni sisällön ymmärtäminen vaikeutui tuon yhden kirjaimen virheen vuoksi. Mutta samalla sydämeni iloitsee siitä että olet vaivautunut oikein ottamaan asiaksesi vaatimattoman kirjoitukseni oikolukemisen. Tämä on minulle suuri kunnia ja tulen muistamaan tämän päivän iankaikkisesti. Julistankin tämän päivän päiväksi jolloin suurista suurin ja mahtavista mahtavin oikeinkirjoituksen tarkastaja otti asiakseen huomauttaa minua tästä miltei anteeksiantamattomasta virheestä.
Kiitos ja valaiskoon oikeudenmukaisuuden tähdet polkuasi.
Jos sä "Raaka Watson" olet "Rakas Watson" vuosien takaa, niin kerrotko mikä sai sut palaamaan takaisin tälle palstalle? Muistan moninaiset keskustelumme, tai eivät ne keskusteluita olleet. Kumpikin miestä pysyi omassa poterossaan, ja yritti saada sanotutta sen viimeisen sanan. Ps. kuinka monta kielioppivirhettä löydät omasta viestistäsi (huom näpyttelyvirheitä ei lasketa)?
No, se, että kirjoittaja onnistuu kirjoittamaan ÄÖ:n väärin saattaa kertoa jotain hänen älykkyysösämäärästään.
Kertooko?
Katsopa näppäimistöä.
Virheitä voi sattua jopa minulle.
Minun on kovin vaikeaa ymmärtää, miksi kaksi ihmistä, joilla on erilainen arvomaailma, pistää hynttyyt yhteen ja tekee vielä jälkikasvuakin kiistan keskelle.
Mutta jos minä olisin jonkinmoinen tuomari tilanteessanne, päättäisin, että lapselle opetetaan molempia perinteteitä, mutta lasta ei liitettäisi kumpaankaan uskontoon vaan päätös jätetään hänelle itselleen.
ei juma. Kysytkö ihan tosissaan, että mihin uskontoon Muslimi-isän lapsi tulee kuulumaan? Siis ei muslimilla voi olla kristittyä lasta. Olisit miettinyt ennen kuin menet pyöräyttämään lapsen sen ukkelin kanssa. Siis juttuhan menee niin, että mies saattaa nyt sanoa että on ok kastaa lapsi kristityksi, mutta myöhemmin pakottaa muslimiksi ja tekee mitä vain asian eteen koska on suuri häpeä jos muslimilla olisi kristitty lapsi.
Minä uskoin mieheeni ja kompromisseihin. Mutta hän ei ole valmis kompromisseeraamaan. Hän on valmis uhraamaa avioliittomme tässä asiassa ja valitsee mieluummin eron kuin joustaa näkemyksistään. Mietin, että eikö minunkin silloin kuuluisi olla valmis avioeroon asian edessä, kun kerran hänkin on? Miksi minun kuuluisi yksin joustaa ja alistua? Helppoa ei ole, kun kuitenkin rakastan häntä. Mutta rakastaako hän minua, kun hän noinkin helpolla lähtee avioeron tielle?
Etkö vielä ymmärtänyt että kyllä se sinua rakastaa aivan kuten mitä muuta omaisuuttaan. Johan koraanikin sanoo että naista tulee kohdella kuin karjaa.
"Lapsen kastamatta jättäminen taas tuntuu minusta todella pahalta."
Saanko kysyä miksi tuo tuntuisi sinusta pahalta? Miksi vauva pitäisi kastaa vanhempien toimesta johonkin uskontoon hänen ollessaan vielä niin pieni, ettei itse osaa asiasta päättää? Eikö olisi sinulle ja miehellesi kaikkein järkevimmältä kuulostava kompromissi järjestää lapselle nimiäiset nyt vauvaiässä ja hän itse päättäisi rippikouluikäisenä, kun omaa järkeäkin on tarpeeksi, mihin uskontokuntaan hän liittyy? Miten tämän päätöksen jättäminen ihmiselle itselleen voi tuntua pahalta? Tee miehellesi vielä selväksi se, ettei lasta saa sitten painostaa liittymään hänen uskontoonsa eikä sinun uskoasi saa mollata vaan pitää kohdella tasavertaisesti.
Uskotko itsekään juttuihisi?
Sitäpaitsi en ymmärrä koko aihetta sillä eihän islam ole uskonto vaan teokraattinen totalitaarinen järjestelmä. Verrattavissa 30 - luvun Saksan kansallissosialismiin. Joten tuskinpa voitte estää muslimia,
"Uskotko itsekään juttuihisi?"
Mitä tarkoitat? Tarkoititko todella tuon vastauksesi minulle? No oletan, että tarkoitit ja vastaan kysymykseesi: Seison 100% jokaisen kirjoittamani sanan takana.
Mielestäni on lapsen oikeuksien kannalta reiluinta jättää niinkin iso päätös kuin elämänkatsomuksen valitseminen ja johonkin kirkkoon kuuluminen hänen itsensä valittavaksi, kun se kerran on Suomessa mahdollista. Olen myös näin itse menetellyt oman lapseni kohdalla. Hän ei ole vielä rippikouluiässä eikä ole hirveästi kysellyt eri uskonnoista mutta olen hänelle vastannut ja yhdessä etsinyt tasapuolisesti tietoa uskonnoista, silloin kun aihe on häntä kiinnostanut. Teimme päätöksen yhdessä mieheni kanssa vaikkemme edes kuulu eri uskontokuntiin keskenämme. Olemme kokeneet tämän hyväksi ratkaisuksi.
Olen kanssasi samaa mieltä siinä, että usein muslimit tuntuvat kokevan nämä uskonasiat niin vahvoina, että sortuvat pelaamaan likaisesti eivätkä kerro uskonnoista tasa-arvoisesti lapsillensa. Mutta jos keskustelun aloittaja on päättänyt kasvattaa lapset yhdessä tämän miehen kanssa, niin kyllä hänen olisi edes yritettävä päästä jonkinlaiseen kompromissiin miehensä kanssa asian suhteen lapsensa edun nimissä.
Mutta tuossa menet harhaan kun kuvittelet että:
1. Muslimin kanssa voi asiasta neuvotella
2. Että islam on uskonto
Olet oikeassa että normaali ihmisen kanssa uskonnosta tulisi voida keskustella, mutta muslimit eivät ole normaaleja. Siihen kun lisätään vielä että islam ei ole uskonto niin soppa on valmis.