Kolmen vuoden avoliiton jälkeen olen jo pidempään ollut tilanteessa, jossa seksi ei kiinnosta. En muista ajatella sitä eikä minua haluta. Mies on usein vongattuaan turhaan loukkaantunut.
Kuinka saisin itseni taas haluamaan?
Kuinka saisin itseni taas haluamaan?
Vastaukset 45
Vanhimmat
Samaa olen minäkin miettinyt. Onkohan parisuhteessa kaikki hyvin, jos halut ovat kadonneet...? Miksi et halua miestäsi? Itsekin kolme vuotta avoliitossa ja mies alkaa tuntua pikemminkin hyvältä ystävältä, mikä vie halut.
Ei tullut yllätyksenä se, että parin vuoden jälkeen suhde arkipäiväistyy ja kun toisen näkee joka päivä, ei tule enää sitä "vau!" fiilistä ja vatsassa kihelmöi. Kolmesta vuodestahan sanotaan, että siinä on yksi niistä "kriisi"paikoista.. Mutta en uskonut, että seksi häviää. Kun ei ole lapsiakaan.
Ulkoisesti mies on edelleen sama kuin tavatessamme, jolloin hän oli mielestäni todella komea ja seksikäs. Tai no, on taitanut muutama kilo tulla lisää, mutta onpa minullekin. Mies edelleen kehuu minun ulkomuotoani ja selvästi haluaa minua. Hän huolehtii minusta ja kotityöt on jaettu, ei ole alkoholiongelmia, pettämisepäilyjä tms. Aika paljon kyllä vietämme aikaa kotisohvalla..
Luulen haluttomuuden lähteneen vaiheesta, jolloin seksi sattui minuun. Toinen mikä ärsyttää, on miehen jatkuva kysely sängyssä "miten tahdot, miltä tuntuu" jne. Kolmannekseen tilanteet, joissa mies vonkaa, eivät minusta ole hyviä, esim. minulla on kesken jonkun asian hoitaminen ja olen täysin upoutunut siihen. En vain osaa naksauttaa aivoja pois päältä ja keskittyä seksiin. Koen myös, etten saa tyydytettyä miestä suuseksillä, en pysty tekemään sitä tarpeeksi kauaa. Seksi on muuten yleensä ihan ok tai hyvää, tulenkin aika usein.
Suhteen alkuvaiheessa kyllä halusin.
Mistä luulet sen sinulla johtuvan?
Sullahan on selvästi ainakin kaksi asiaa mikä tekee seksistä punaisen vaatteen sinulle. Kerroit siis että seksi sattuu ja se että mies on epävarma sängys. Mies on epävarma koska ei tiedä miten panna tai koskea sua jos kerrot että se sattuu. Sinun korvaasi paneminen voi kuulostaa vaan että miehesi ei ole tarpeeksi mies ja osaa siten tyydyttää sinua. Mutta nyt taitaa kyseessä olla sun yhdentäkivut tjms. Älä syyllisty koska ei tässä syyllisiä olla etsimässä. Ensin varmaaan kannattaisi mennä lääkäriin ja jos syy ei ole fysiikassa niin sitten seksuaaliterapeutille.
Ilmeisesti kirjoitin hieman epäselvästi. Yhdyntäkipuja ei siis enää ole, mutta luulen sen ajan vaikuttaneen asiaan. Silloin ei tietenkään erityisemmin kiinnostanut, mutta nyt kipuja ei ole, eivätkä "samat" halut ole palanneet.
En myöskään kutsuisi miestä epävarmaksi sängyssä ja siksikin tuo kysely ärsyttää. Saa kyllä minut tulemaan.
Älkää syökö ehkäisypillereitä, ne vie halut! (Hoitakaa asia muuten, jos lapsia ette halua.)
En syö pillereitä
Omalla kohdallani ongelma on varmaankin se, että pidän miestäni lähinnä hyvänä ystävänä. Ajatus seksistä tuntuu jokseenkin kornilta, jopa likaiselta... Ennen olen nauttinut siitä hänen kanssaan mutta yhteenmuuton jälkeen tapahtui totaalinen tympääntyminen...Oletteko puhuneet asiasta avoimesti ja sinäkin kertonut miehellesi, mikä teidän seksissä mielestäsi mättää?
edellisessä avoliitossa kävi samoin, siinä kolmen ja puolen vuoden kohdalla mies oli minulle luottokaveri, ystävä, veli, jota ei koskaan ollut. nyt kun puhuit tuosta likaisuudesta, tuli tämä suhde mieleen. pidimme jopa taukoa, asumuserossa, mutta siltikään seksi ei tuntunut hyvältä, vaikka läheisyys tuntui. suhde loppui ennen 4 vuotta. ehkä teillä se asumisero toisi kipinän takaisin?
olemme kyllä puhuneet tai yrittäneet puhua, mutta kun en osaa itsekään sanoa, mitä miehen pitäisi tehdä, jotta haluaisin. enkä saa itseänikään lämpiämään muuta kuin pornolla (pari kertaa kokeillut, en todellakaan ole mikään addikti tms) ja sitä en halua tehdä, koska tuntuu etten sitten halua häntä, vaan jotakuta muuta. asiasta on siis vaikea puhua, kun en tiedä, miten selittäisin. tuntuu vain, että pääni olisi unohtanut kokonaan mitä on seksi.
nyt pelkään että seuraavaksi alan taas sinkkuaikojen tyyliin huomata vieraita miehiä, pitää jotakuta hyvännäköisenä.
Haluttomuudessa on melkein aina kyse joko henkilön luontaisesta halun vähyydestä (jollekin kun voi riittää vaikka kerta vuodessa!) tai muista parisuhteen ongelmista. Yleensä parisuhteen ongelmat oireilevat ensimmäisenä juuri seksin puolelle, ja sitten luullaan ongelmana olevan haluttomuus.
Jos ette saa kahdestaan puhumalla asioita selvitettyä, niin suosittelisin seksuaali- tai parisuhdeterapiaa. Haluttomuus on ehkä yleisin syy noiden palvelujen käyttämiselle.
minulla on kyllä ollut suhteellisen korkea libido koko aikuisiän ja ehkä siksi tullut sinkkuaikoina liikaakin hummattua eli siitä ei kyllä ole kyse. ehkä se kuitenkin lisää omaa pahaa mieltä ja "syyllisyyttä", kun aiemmin kyllä halutti.
se, mitä nuo parisuhteen muut ongelmat sitten voisivat olla, kuulisin mielelläni lisää. omasta mielestäni meillä on hyvä suhde. elämänarvot ja huumorintajut natsaavat yhteen, osataan vitsailla yhdessä. ei riidellä usein eikä turhasta.
nyt kun kerran tänne avauduin, niin kerronpa vielä asian. n. vuosi sitten puhuimme avioitumisesta (molemmat ilmaisivat haluavansa), sen jälkeen en ole ottanut asiaa esille. nyt olen miettinyt sitäkin, että siirtäisikö mies kosintaa tämän haluttomuuden takia - että odottaa "normalisoituuko" tilanne
Mulla on kokemusta vain kahden vuoden avoliitosta, mutta meillä halut ovat koko ajan vain lisääntyneet. Tuo että näkee miehen ystävänä ja kumppanina tai veljenä on varmasti syypää haluttomuuteen. kannattaisi lähteä ehkä katsomaan, miten sitä tilannetta voisi muuttaa. Onko teidän pakko olla kaverillisia kotona ja sisarellisia? Jos olette tulleet liian tuttavallisiksi, niin voisiko ottaa askeleita taaksepäin? Siis ryhtyä muuttamaan asennetta siihen, että ei haluakaan olla kumppaneita tai luottoystäviä vaan lähinnä intohimoisia rakastajia. Minä en voisi harrastaa seksiä miehen kanssa, joka tuntuu kaverilta veljestä puhumattakaan, ja tuskin kukaan muukaan, eli siinä on tuon ongleman syy ja toivottavasti tie ratkaisuun.
Juu, siinä vaiheessa kun menee siihen tilanteeseen, että toinen tuntuu veljeltä (kuten minulla edellinen suhde tai tähän ketjuun toisena henkilönä osallistuneella nyt), niin ei siinä seksi kiinnosta. Se tuntuu teennäiseltä ja pakolta sitten.
En oikein tiedä, miten avoliittoa otetaan taaksepäin? Nukutaan eri sängyissä? Vietetään aikaa erillään? Jotenkin tuntuu, ettei sellainen veisi vain kauemmaksi toisistamme. Ja kyllä meillä nytkin on tyttöjen ja poikien iltoja, se on minusta tärkeää. Ehkä pitäisi olla pynttäytynyt koko ajan kotona?
Eikö toisaalta ollut niin, että sun mies haluaisi seksiä nyt enemmän kuin sinä? Ehkä se pynttäytyminene ei silloin auta, jos sun pitää saada halut takaisin. Ehkä se auttaa, että lähtee kaupungille katsomaan miehiä ja tajuaa, miten rumia ja vääränlaisia ne ovat kaikki itselle. Tai lähde baariin tyttöjen kanssa ja katsele sillä silmällä. Kun ilta on lopussa varmaan huomaat, että hitto kun ne ovat tosi epäkiinnostavampia ne muut miehet kuin se, johon itse aikoinaan rakastuit. Sitten kotiin tullessa ehkä näet miehen pitkästä aikaa niillä silmillä, ja sitten sille orasvalle tunteelle voi alkaa rakentaa. Jotain tällaista tarvitaan, jossa näkee sen oman miehen uusin silmin, iikäänkuin ulkopuolisena, tai muiden naisten silmin. Itse sitä meinaa tottua ihanaan adonikseenkin ajan kuluessa.
Halua ei voi pakottaa. Valitettavasti on normaalia, että nainen menettää mielenkiintonsa mieheensä, vaikka kuinka rakastaisi. Halut palaavat, kun rakastut uuteen mieheen.
Yhtä hyvin voi muuten kysyä, miten mies pääsisi haluistaan. Siihen saattaisikin olla tepsivät keinot, mutta jostain syystä niistä ei puhuta.
Liian usein annetaan ymmärtää, että kaikkiin ongelmiin on ratkaisut. Tähän ongelmaan ei ole ratkaisua. Siitä voi olla ainakin jonkun verran lohtua, kun ei tarvitse tuntea syyllisyyttä. Kukaan ei ole tehnyt mitään väärin. Elämä vain ei ole niin kivaa, kuin sen olisi toivonut olevan.
miten sitten mitkään suhteet onnistuvat ja toimivat vuosikymmeniä, jos on täysin normaalia, ettei vaimo halua enää miestään???
en halua miehen muuttuvan haluttomaksi, seksi ja seksuaalisuus kuuluvat parisuhteeseen!
"miten sitten mitkään suhteet onnistuvat ja toimivat vuosikymmeniä, jos on täysin normaalia, ettei vaimo halua enää miestään???"
No, puolethan suhteista katkeaa. Lopuissa on sitten niitä, jotka sinnittelevät periaatteesta ja kiintymyksestä, ja niitä harvoja, joilla oikeasti sattuu synkkaamaan.
"seksi ja seksuaalisuus kuuluvat parisuhteeseen!"
Noinhan sitä hoetaan. Useimmat naiset ovat kiinnostuneita miehestään niin kauan, kuin suhde etenee. Kun se pysähtyy, intohimo lakkaa. Parisuhde pysähtyy viimeistään, kun lapset syntyvät.
Miehet syyttävät sitten naisia pihtareiksi, vaikka oikeasti kumpikin puoliso on vain biologiansa sätkynukke.
Jos suhteenne on käynyt tiensä päähän jo ennen lapsia, suosittelen haikeaa eroa. Voihan olla, että molemmat löydätte vuosikymmenten hurmion jonkun toisen kanssa. Voitte toki pysyä Facebook-kavereina.
Yksi asia on muuttamaton: kun naisen halu mieheen menee, se ei tule takaisin.
Voin vahvistaa viimeisen lauseen.
Siihen taas suhtaudun epäilevämmin, loppuuko intohimo välttämättä lapsen syntymään - olisi hauska kokeilla. En usko että välttämättä siihen, vaan siihen, jos mies ja nainen asuvat yhdessä. Kunhan mies pysyy tarpeeksi etäällä, pitää oman tahtonsa ja elämänsä ja on saatavilla riittävän harvoin, en usko että raskaaksi tuleminen ja lapsen saaminenkaan sammuttaa naisen halun mieheen. Kyse on viime kädessä haasteesta ja vallanhimosta. Mutta tätä pitäisi tosiaan testata ensin ;)
Minun on vaikea hyväksyä tuollaista masentavaa maailmankuvaa. Ehkä sitten olen parantumaton romantikko tai idealisti, mutta uskon kyllä elinikäiseen kumppanuuteen. En myöskään tajunnut tuota "Voitte toki pysyä Facebook-kavereina." - miksi ja miten se tähän liittyy?
Kuitenkin mielenkiintoinen ajatus, että suhteen pysähtyessä naisen halut lakkaavat. Jos ymmärsin oikein. Että tällaisia "vauhdittajia" ovat esim. yhteenmuutto, yhteisen kodin ostaminen, kihlaus, häät, lemmikin hankkiminen, raskaaksi tuleminen (ei siis lapset, siitä se alamäki varmasti alkaa), yhteinen ulkomaan projekti, mökin osto? Ja kun näistä kuluu tarpeeksi aikaa, suhde alkaa kulkea niitä tylsiä uria pitkin ja vähän kuin väljähtyy. Mutta ei kait vain naiset kaipaa vaihtelua arkeen? Meillä ainakin se on mies, joka innokkaammin yhteistä kesälomaa suunnittelee. Mutta tosiaan täytyy miettiä, että ihanko tosiaan halut palaisivat, jos rinkulan sormeen saisi. Se kuulostaa..hmm. ehkä vähän surulliselta, että tavallaan semmoisella (tai muilla tuollaisilla "piristeillä") ostettaisiin jatkoaikaa seksuaalisuudelle.
Masentavan maailmankuvan kauppaajat voimaantuvat vetäessään muita mukaansa. Se on joukkovoiman käyttövoima, eli tulee ihmisen luonnosta.
Kannattaa palauttaa haluttomuuden ongelma yksilötasolle, eli ehkä olisi hyvä keskustella lääkärin tms. kanssa, sillä ongelma saattaa olla ihan jossain hormonitasoissa tai muussa vastaavassa. Niillä kaikilla on valtava vaikutus kaikkeen, joita ei millään maailmankuvajutuilla tai filosofisilla pohdinnoilla ratkaista.
Viktoriaanisena aikana, ja muulloinkin maailmanhistorian vaiheissa jolloin eroaminen ei ole ollut hyväksyttyä, uskottiin ihan tosissaan, ettei naisilla seksuaalisia haluja oikeastaan olekaan. Kumma, että ne halut ja vapautuminen on tapahtuneet tänä meidän aikanamme, jolloin erot ovat täysin sallittuja ja niitä tapahtuu.
On sellaisiakin parisuhteita, joissa naisen halut säilyy - mutta miehen ei. Joka tapauksessa vakikumppanin haluamattomuuden taustalla on luultavasti ihmisen biologiaan kuuluva sukurutsan torjuntamekanismi. Läpikotaisin tuttua perheenjäsentä on vaikea haluta seksuaalisesti.
Onpa kyynistä. En voi uskoa, että olen yksi niistä harvoista onnekkaista, kun seksi ei ikinä ole ollut mulle vaikeaa enkä sinnittele liitossani periaatteesta tai kiintymyksestä. Lapsiakin on, mutta ei maailma tai suhde siihen pysähtynyt, päinvastoin. Mieheni on paras ystäväni, mutta myös rakastajani. Eivät ne sulje toisiaan pois. Läheisyyttä on paljon, mutta myös riittävästi erillisyyttä ja omia juttuja. Vaikea oikeastaan sanoa, kumpi tekee aloitteen. Yleensä kuulostelemme ja tunnustelemme tilannetta pitkin päivää.
Suhde voi katketa uskottomuuteen, ja se taas voi johtua muustakin kuin "pihtaamisesta". Alkoholiongelmat ovat myös valitettavan usein syynä, tai sitten vain erilaiset arvot ja se kuuluisa erilleen kasvaminen. Ehkä yhteiset tavoitteet ovatkin yllättävän tärkeitä: toisaalta jatkuvuus, toisaalta muutokset?
Sukurutsan torjuntamekanismi?? Silloin oikea osoite on varmaan joku psykiatri tms. Mahtaako tuollaista edes mistään perinteisestä biologiasta löytyäkään?
Mä taas vuorostani luulen ja luulottelen, että haluttomuus henkistetään turhan usein, kun kuitenkin rakastelu on mitä suurimmassa määrin myös fyysistä toimintaa. Mahtaakohan löytyä yhtään naista tai miestä, jota ei alkaisi tekemään mieli, kun oikeasta kohdasta kehoa oikealla tavalla aletaan pitämään hyvänä?
Ts. jos ei mieli sillä hetkellä haluakaan, niin keho kyllä nostaa halun mieleen, kun käy toimeen. Ja toisinpäin myös. Edellyttäen tietty että on kyse suurinpiirtein terveistä ihmisistä.
Lähisukulaisten välisiä seksisuhteita (ja niiden harvinaisuutta) koskevista tutkimuksista voi tehdä johtopäätöksiä.
Miehiä ja naisia ei ole tarkoitettu elämään yhdessä kiinteästi kerrostaloasunnon tapaisessa asumuksessa vuosikausia. Tämän takia nykyään puhutaan, että puolisoilla pitäisi olla "omaa aikaa". Ja miehet ystävällisesti hakeutuvatkin metsästyskämpälle, lätkäreissulle tai poikien mökkiviikonloppuihin. Lopulta sekään ei kuitenkaan riitä.
Miehen feromonit alkavat häiritä naisen hormonitoimintaa jos yhdessäolo on jatkuvaa, ja ajan myötä nainen alkaa vihata miestä syvästi, koska intuitiivisesti ymmärtää pahan olonsa johtuvan miehestä.
Kerrotalokämpässä asumisesta olen kyllä samaa mieltä, se tekee hulluksi kenet vaan. kyllä jokainen vähintään puoli hehtaaria omaa pihaa ja tilaa tarvii.
Nuo feromonijutut kyllä kuulostaa enemmän joltain naistenlehtien muotijutuilta. Taitaa olla kyseessä enemmän jonkinlainen "meriselitys" kun ei oikeastaan halua tehdä mitään asialle, vaan antaa vastuun jollekin epämääräiselle "luonnonvoimalle". Joka tässä yhteydessä löytyy feromoneista?? Milloin mistäkin..
Feromonit ei ole sen mystisempi juttu kuin puberteetti ja sukupuolihormonien tuottamat muutokset kehossa. Biologia on biologiaa, eikä sitä pääse aikuisiälläkään karkuun. Vanhenemistakaan ei pysty loputtomiin asennetta korjaamalla ja mielikuvaharjoituksilla vastustamaan, vaan kävely auttamatta käy kankeammaksi ja hitaammaksi, hiukset ohenevat ja harmaantuvat, tulee ryppyjä. Kuten itse aiemmassa viestissä sanoit, haluttomuus henkistetään turhan usein.
Kiva kuulla, että sitä, mihin uskon, on olemassa! :)
Nimimerkki "maanpinnalle" on kyllä siinä oikeassa, että kyllä ne halut heräävät, jos toinen oikeasta paikkaa hyväilee. Jos vaan antaa toisen tehdä niin. Jos ollaan menty niin pitkälle, että toisen koskettelu ärsyttää ("tahdot vaan sitä yhtä) tai ällöttää, liekö siinä on enää mitään tehtävissä. En siis halua joutua tuohon tilaan. Ehkä pitäisi vääntää miehelle rautalangasta, ettei se kaulan pureskelu tai suora kysymys "mennäänkö sänkyyn" ole paras iskurepla -lähinnä ohitan tuollaiset, enkä ota tosissani.
Tai ehkä haluttomuus ei liitykään suhteeseemme, meihin tai mieheen, vaan ihan minuun. Sain vastikään potkut enkä ole tyytyväinen nykyiseen työhöni, ehkä se jotenkin on myös osaltaan turruttanut, luoden sellaista yleistä haluttomuutta.
Niin ja kukaan ei kyllä ole kysynyt, mutta olen kolmikymppinen, joten mikään teiniangsti tai vaihdevuodet ei sitten käy ehdotukseksi :D
Tämä ei ole kyllä täysi totuus.. On niitäkin ihmisiä, joilla on intohimoa, vaikka suhde on kestänyt kymmeniä vuosia. Ovatko nämä ihmiset sitten niitä poikkeuksia? Olisi mielenkiintoista tietää, että mitenkä jotkut saa sen liekin pysymään elossa?
"On niitäkin ihmisiä, joilla on intohimoa, vaikka suhde on kestänyt kymmeniä vuosia. Ovatko nämä ihmiset sitten niitä poikkeuksia?"
Ovat poikkeuksia.
"Olisi mielenkiintoista tietää, että mitenkä jotkut saa sen liekin pysymään elossa?"
Harvinainen geneettinen yhteensopivuus.
Yleisempi on parisuhde, jossa toinen antaa ja toinen saa ja tähän molemmat tyytyvät. Siinä voi kai puhua säästöliekistä.
Niin kyllä olisi!
"Mahtaakohan löytyä yhtään naista tai miestä, jota ei alkaisi tekemään mieli, kun oikeasta kohdasta kehoa oikealla tavalla aletaan pitämään hyvänä?"
No kyllä täällä on ainakin yksi sellainen mies jonka kropasta ei löydy sellaista kohtaa, mitä hyväilemällä "alkaisi tekemään mieli".
Mulla halut liittyvät paitsi siihen, että mies osaa kosketella oikein, mutta myös oman pääkopan sisäisiin tuntemuksiin. Eli seksiin tarvitsee psykologista kiihoketta. Ehkä sellainen on luonnostaan suhteen alussa, mutta sen jälkeen se pitää löytää jostain muualta uudestaan. Siksi kannattaisi tutkailla itseään tästä näkökulmasta, millaiset henkiset jipot sytyttävät itsen.
Millaisia fantasioita sinulla on, haluaisitko seksiin jotain muutoksia johonkin suuntaan, jotain erilaista lähestymistä, millainen olisi tehokas mind fuck? Jostain siistä sen täytyisi lähteä, jos haluaa säilyttää halunsa pidempään kuin suhteen alusta. Ne joilla on joku fetissi tai kinkyn kaipuu ovat ehkä paremmassa asemassa, koska se on niin helppo ja selvä tapaus, mutta muilla on takuulla jotain vastaavaa, joka pitää vain kaivaa esiin itsestään ja saada mieskin siitä innostumaan.
"On niitäkin ihmisiä, joilla on intohimoa, vaikka suhde on kestänyt kymmeniä vuosia. Ovatko nämä ihmiset sitten niitä poikkeuksia? Olisi mielenkiintoista tietää, että mitenkä jotkut saa sen liekin pysymään elossa"
Mulla on kinky-taipumukuksia, joista olen saanut miehen kiinnostumaan ajan kuluessa, ja se on tuonut seksiin aivan uutta pontta ja kiinnostavuutta. Se on nykyään paljon kuumempaa kuin suhteen alkuaikoina. Miehellä on omat vastaavat juttunsa, joita ollaan alettu soveltaa. Eli ei pidä junnata sitä samanlaista jo puhkikuluttua seksiä vuositolkulla, tarvitaan uutta pontta ajan kanssa.
Minä en tiedä. Seksi on mulle jotenkin niin helppoa, itsestään selvää.
Ei meillä mitään erityisen kinkyä ole, leikkimieltä kylläkin. Yksi tekijä on varmaankin se, että sytyn nopeasti. Toisaalta taas lämmittely ja "tunnustelu" saattaa alkaa hyvissä ajoin. Seksi rentouttaa, joten haluan sitä väsyneenäkin. Hyvää haluaa lisää, ja iso osa nautintoa on nähdä toisen nauttivan.
Tärkeää on sekin, ettei mies ole ikinä arvostellut ulkonäköäni. Jos seksi ei jostain syystä ole ollut mahdollista, tauko on tiedetty väliaikaiseksi ja molemmat ovat kärsineet. Olen saanut tuntea itseni haluttavaksi. Silloin haluaa pitää huolta itsestään. Ja kun viihtyy kropassaan ja elämässään, se näkyy ulospäin.
Mitään fetissejä ei ole enkä kinkyä tahdo. Annan miehen esim. läpsiä pyllylle tai suostun panoon keittiötasolla, mutta itselle se ei saa aikaan mitään kummempaa. Aiemmin olen myös pukenut jotain pikkutuhmia rooliasuja muissa suhteissa, se on ihan jees, jos tuntee itsensä nätiksi eli vaate sopivan kokoinen ja imarteleva. Muu hc, s&m, erikoiset lelut, anaali ym. ei todellakaan kiinnosta. Suuseksistäkään (saamisesta) en erityisemmin välitä, välillä ok, välillä lähes "ärsyttää" liikaa. Minun ei ole vaikea tulla, joten ei kummoisia edes siihen tarvita.. :) Kuten jo aiemminkin sanottu, mielestäni seksi on ihan ok tai hyvää, onhan se joskus erinomaistakin. Eniten tykkään, kun tuntee miehen painon päällään ja saa katsella käsi/hartialihasten työtä ja tuntee selkä- ja pakaralihasten sykkeen. Tykkään myös ihan vaan peniksen katselusta ja koskettelusta, mielestäni se on kovin kaunis - ehkä joku fantasia olisi sitten katsella, kun mies tyydyttää itseään. Ehkä sitten olen jotenkin outo, kun on ollut hyvin seksuaalisesti aktiivinen, mutta en ole koskaan ollut kiinnostunut mistään kovin "erikoisesta".
9 8. Ei oo normaalia, et nainen menettää mielenkiintonsa mieheen, jos rakastaa. Tietty on suhteita, jois noin käy, mut varmaan enemmän niitä, jois ei aleta pihdata. Oiskohan seksuaaliterapiasta apua? Mulla pitkä liitto ja yhä seksii kolme kertaa viikos ainaki suuseksi. Taitaa ap.llä olla väärä mies tai päinvaston.
Tuntuu aika kurjalta, että sanotaan miehen tai minun olevan väärä kumppani, kun itse koen tämän olevan korjattavissa ja ohimenevää. Ehkä olen sitten typerä..
"Valitettavasti on normaalia, että nainen menettää mielenkiintonsa mieheensä, vaikka kuinka rakastaisi. Halut palaavat, kun rakastut uuteen mieheen."
*reps*
Eiköhän tuo ole ihan tapauskohtaista eikä suinkaan mikään "normaali" ja siten odotettavissa oleva parisuhteen kehityskaari. ;)
Termi "normaali" on muutenkin lähinnä absurdi kun puhutaan parisuhteista ja varsinkin seksistä. Koska se mikä on normaalia toiselle parille voi olla täysin käsittämätöntä toiselle.
Kyllä se kumpaakin osapuolta tyydyttävä seksielämä on ehdottomasti yksi tärkeimmistä parisuhteen onnellisuuden mittareista.
Olipa sitä seksiä sitten 3 kertaa päivässä tai 3 kertaa vuodessa...kunhan se on laadultaan ja määrältään molempia tyydyttävä.
"Parisuhde pysähtyy viimeistään, kun lapset syntyvät."
-Hlökohtasella kokemuksella voin kertoa, että näin ei todellakaan aina ole asian laita. ;)
Meillä pitkä suhde takana ja haluttomuutta minun siis naisen puolelta. Lapset aikuisia ja tilaa oli hormooneille liikkua. Silti kyllästyin ja loppuaikoina inhosin mieheni kosketusta. Päädyimme asumuseroon.
Tämän seurauksena suhde elpyi, minusta tuli taas nainen ja miehestäni haluttava kumppani. Mistä johtuu? Erosta, yksinäisyydestä, ikävästä, vapaudesta, omasta rauhasta? En tiedä, mutta suosittelen kokeilemaan.
Tuossa edellisessä suhteessa meille tuli ennen eroa periaatteessa asumusero, minä muutin ulkomaille puoleksi vuodeksi työkierrossa. Se pahensi asiaa, sillä mies oli arjessa, meidän kodissa ja kaipaili minua kovasti, kun taas minulla oli hurjasti kaikkea uutta, uusi maa, uusi kulttuuri, uudet ihmiset ja kaikennäköistä tekemistä byrokratiasta tutustumistapahtumiin ja koulutuksiin. Mies odotti kovasti puheluita ja viestittelyä, minä taas en "kerennyt". Tietysti tapasin myös jännittäviä uusia miehiä ja lopulta tuntui, etten tiennyt mitään avomieheni elämästä enkä jaksanut jokaista pikkujuttua hänellekään selittää. Kun palasin Suomeen, lusikat pantiin lopullisesti jakoon.
Tuolla aiemmin joku ehdotti, että lähtisin katselemaan muita miehiä, että omasta tulisi paremman näköinen. No, jos lähtee baariin, se kyllä toimii, koska valtaosa on ällöttäviä pettäjä-lirkuttelijoita, varattuja miehiä, jotka yrittää vongata ja tulevat sössöttämään kaikenlaista. Mutta entä jos siellä onkin joku komea, hauska, hyvä tanssija, joka on kiinnostunut minusta? En minä halua viettää aikaa sellaisen kanssa! Sehän vain pahentaisi tätä. Tähän asti en olekaan edes nähnyt kiinnostavia (muita) miehiä, on ehkä ollut ne rakkaus-laput silmillä. Ehkä meidän pitäisi pikemminkin tehdä jotain yhdessä poissa kotoa ja arkiympyröistä. Jotain vähän hurjempaa liikuntaa kokeilla vaikka..
Omasta puolestani kerron, että itse haluaisin haluta vaimoani kyllä, mutta ei niin ei. Toisaalta läheisyyttä, haleja ja pusuttelua haluan kyllä ja niitä saankin. Ruoho ei todellakaan ole alkanut näyttää vihreämmältä näin 15 vuoden avioliiton jälkeenkään, vaan seksuaalinen halu on yksinkertaisesti sammunut. Ehkä osittain siksi, että nautinkin suunnattomasti tuosta arjen rutiinista ja myös siitä, että seksin loppumisen myötä häipyi myös sellainen "onko nyt hyvä hetki harrastaa seksiä ajattelu".
Parisuhteemme vaimoni kanssa on mielestäni luja, ja yhteys välillämme loistava, ei riitelyä, vaan huumoria ja hellittelyä sekä, vuorovaikutusta.
Välillä tuntuu että kaipaan tuota seksiä vaan ympäristön luodessa normin siitä, että parisuhteen tulisi sisältää seksiä. Itselleni sen puuttuminen on lähinnä vapauttava seikka, sillä nuorempana seksuaalisuuteen kytetty voimavara oli melkoinen.
Meilläkin muuten ihan sama, paitsi että seksin loppumisen myötä katosi elämänhalu kokonaan.
Tuntuu, että monen, ainakin miehen kohdalla, ajatukset ovat tuon suuntaisia (kylläkin perustan tämän vain heidän puheisiinsa), ikään kuin elämästä katoaisi mielekkyys, jos ei "pimppaa" saa, tai ei tee mieli.
Itselläni ei ole koskaan ollut näin suuri elämänhalu kuin nyt, vaikka seksi puuttuu elämästäni tyystin.
Olisko sitoutumispelkoja ja luottamuksen puutetta taustalla...Itsellänikin halut oli pitkän aikaa kateissa ja keskityin olemaan äiti noin 10 vuotta. Sinä aikana seksiä oli aikas vähän, eikä minulla ollut haluja juuri ollenkaan. Seksi ei myöskään tuonut minulle mitään "täyttymystä" eli oli aika "huonoa". Kun mies lopulta uhkasi lähteä, se sai toimimaan. Itselläni osaksi alitajuinen toisen ihmisen piteleminen käsivarren mitan päässä on automaattisesti päällä. Olen saanut niin pahasti siipeeni parisuhteissa ennen nykyistä suhdetta. Nyt viimeistään on aika opetella luottamista.
Jos kumppani on vielä sellainen joka suunnilleen palvoo maata jalkojesi alla, niin voidaan kysyä onko kyse läheisriippuvuudesta. Kyllähän siitä jotakin itselleen saa, kun tuntee itsensä haluttavaksi vaikka näin irvokkaassa tilanteessa. Ja se toinen saa jotakin siitä torjunnan tunteesta itselleen.Tämän asian (vallantunne, halun kohteena olon mukavuus) myöntäminen itselle on ollut pitkä prosessi. Kaipa molempien huono itseluottamuskin on ollut siellä taustalla.
Meidän suhteen paraneminen alkoi siitä, että tunnustettiin tosiasiat ihan 100% ja iskimme täsmätoimia niihin asioihin, jotka eivät toimineet. Mies saa olla Mies ja itse saan tuntea edelleen olevani haluttu sekä myös saavani seksistä mielihyvää. Ja kun seksistä saa mielihyvää, sitä haluaa enemmän.
Yksi taikasana oli viagra. Toinen se että lopetettiin luulottelu. Tietoisesti asiat ja tunteet avataan 100% rehellisesti puhumalla sitä mukaa kuin niitä ilmenee, eikä noin vain luulla tietävämme mitä toinen ajattelee. Sovitaan alustava toimintasuunnitelma, jota matkan aikana hiotaan tilanteen mukaan. Tietysti kaiken perustana on se, että halutaan jatkaa yhdessä ja edelleen rakastetaan toista. Se on toisen elämän varastamista, että jatketaan suhdetta vain omia etuja silmälläpitäen, -jos ei kuitenkaan rakasta. Jos ei kuitenkaan halua.
Meillä vauvan syntymän jälkeen molemmat oikein odotti koska saa seksiä harrastaa. Kun vauva oli 5 viikkoa oli meidän ns eka kerta ja se oli aivan mahtavaa! Ensimmäiset 3kk oli tosi intensiivisiä. Aina kun vauva nukkui me käytettiin tilaisuus hyväksi (meillä on todella helppo paljon nukkuva lapsi..)
3kk sitä kesti, sitten miehellä loppui halut. 4kk mentiin about seksiä 2x/kk vaikka olisin halunnut joka päivä.
Meillä selvisi syy. Olin aloittanut pillerit just tuolloin vauvan ollessa 3kk, ne muuttivat minua ihan hirveästi. Olin huomaamattani muuttunut kylmäksi, määräileväksi nalkuttajaksi ja kasvonikin olivat turvonneet.
Nyt on pillerit lopetettu, turvotus poissa ja olen oma itseni! Se hirveä hormonimäärä on alkanut poistumaan kehosta.Myös mies haluaa taas. Ei kylläkään päivittäin, mutta sentään joka viikko.
Myös itsellä kiinnostusta sm-juttuihin mutta en osaa oikein miehelle niistä kertoa. Luulen kyllä että hän nauttisi masterin osasta.. Toivoa on kunhan saan suuni auki. Nyt meillä tulossa yhteinen matka ekaa kertaa koko vauva-aikana, joten ehkä siellä sitten rietastellaan ;D