Sinkkuna ei ole kivaa

Pakko kai se on vaan kestää vaikkei itse kerran samaan pysty. Monestihan sitä kyllä miettii että mitä järkeä tässä elämässä on mutta ei siitäkään pois pääse noin vaan vaikka keinojakin miettinyt.

Ei ole kivaa runkkailla aina vaan.

Mitä silloin tapahtuu, kun joku ei enää jaksa? Eli mitä se käytännössä tarkoittaa, kun et enää jaksa; mitä teet, mikä muuttuu, miten...?

Vai oliko tämä taas vain yksi virtuaalinen huokaus "mä en jaksa enää", mutta huomenna kaikki jatkuu kuten ennenkin?

Äläs helka viisastele. Ei sun elämäs ole yhtään parempaa.

Onhan sinkkuna vapaus mutta toisaalta se ei kolmekymppisenä ole enää niin hauskaa kun tuijottelet yksinäsi kämppäsi seiniä.

Kaipa se näyttää ulospäin hirmu ihanalta se seurustelu. Etenkin suhteen alkuvaihe.

Ja onhan se kivempaa kuin yksin, jos suhde on toimiva.

Mutta te kaikki ette ole kokeneet sitä, kun suhde osoittaa toimimattomuutensa tai kun tunne ei ole ihan molemminpuolista. Tällöin kyse saattaa olla helvetistä.

Parempi yksin kuin huonossa suhteessa.

Mä olen nyt ollut sinkkunainen vähän alle 2 vuotta. Kyllä välillä iskee paniikki että pitäis joku löytää kun 30 v synttärit alkaa lähestymään ja lapsia pitäis normin mukaan alkaa tekee nyt eikä ens viikolla. Mulla ei kuitenkaan vauvamittari tikitä, vaikka ois kiva joskus tulevaisuudessa olla perheenäiti. Tuntuu ihan mahdottomalta löytää kivannäkönen kaveri joka saisi mut nauramaan, ja mä hänet. Enkä tiedä löydänkö myöskään sellaista ihmistä rinnalleni joka soisi mulle myös omaa aikaa eikä esim ihmettelisi jos joskus menee parikin päivää ihan vaan sisällä pelaillen tietskaa. Mä nautin sellaisesta. Sitten toi seksi. Seksistä nautin ihan, mutta luulen että suuri osa siitä nautinnosta on toisen miellyttämistä. Mua välillä ihan ellottaa se että kokoajan joku haluaisi tunkeutua mun sisään. Viime suhteessa mies ei välittänyt vaikka olisin ihan lahnana mahallaan jossei hittojakaan tehnyt mieli, kunhan sai runkata mulla. En tykkää kun mies yrittää antaa suuseksiä mulle, se ei tunnu miltään ja vaivaannun. Jos koitan opastaa miehen kättä klitin suhteen, niin sekin pitemmän päälle turhauttaa kun ei vaan onnistu. Itse kyllä tyydyttelen useamman kerran päivässä itteäni.

Meneppä tuonne parisuhde palstalle lukemaan parisuhdeongelmista, niin löydät jotain hyvää omasta sinkkuelämästä.

Näiden sankarien tulisi kyllä kokea jonkinlainen suhde ilmoineen ja suruineen niin ymmärtäisivät sen jälkeen mistä on kyse, mikäli ovat vielä hengissä.

Noh, voihan olla että kaikki napsahtaa kohdalleen jo eka yrittämällä, mutta sellainen on nykyään harvinaista.

Ku minä seurustelin 5 vuotta sitten viimeks niin se oli tosi kivaa. Ei ollut mitään ongelmia eikä riidelty koskaan. Muija sitten halusi muualle opiskelee ja jäin itse turkuun. Ei ole helppoo löytää nais kumppania joka ei riitele tai ei käy baareissa flirttailemassa miehille vaan oikeesti haluaa seurustella yhden kanssa. Kavereiden suhteita kun olen seuraillut niin ne riitelee jatkuvasti jostain tyhmästä asiasta ja minusta se olis rasittavaa. Jos ei ole valmis tekee kompromissejä niin suhde on piloilla ennen kun on alkanutkaan.