Kertokaahan ihmiset, miten olette selvinneet erostanne? Itse olen juuri eronnut lähen kahden vuoden suhteesta ja tuntuu, että maailmani on romahtanut. Suhteemme ei loppunut rakkaudettomuuten, päinvastoin rakkautta on vieläkin, ja liikaakin. Suhde vain piti lopettaa, että säilyisin edes jotenkin järjissäni. Syytä en viitsi alkaa tässä kertoa, mutta sen sanon, että muuten suhde oli suurimmilta osin täydellinen, mutta syy suhteen lopettamiseen oli ylitsepääsemätön ja aiheutti vain riitaa. Miten tästä tuskasta voi selvitä, kun jättää suuren rakkautensa??? Itkettää vaan ja hautaudun asuntooni yksin, eikä kiinnosta nähdä ketään eikä jutella kenellekkään.
Niin rikki...
SurullinenNainen
3333
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itse erosin vähän aikaa sitten pitkäaikaisesta poikaystävästäni. Suhteemme oli kaikin puolin hyvä, ei suurimpia riitoja, mutta jotain kuitenkin puuttui, olimme vieraantuneet toisistamme ja näin hänet enemmän kaverina kuin kumppanina.
Mietin pitkään haluanko erota, mitä jos jään yksin, löydänkö uutta, teenkö oikean ratkaisun...varmasti jokainen eroa tekevä miettii tunteita laidasta laitaan.
Sen sanon että asia ei ole helppo ja erohetkellä varmasti tuntuukin että maailma kaatuu ja yli ei pääse. Tämähän ei ole totta, kyllä siitä selviää, kun vain antaa itselleen aikaa surra ja luottaa siihen että elämä vie eteenpäin.
Jossakin vaiheessa on kuitenki hyvä katkaista kela ja ymmärtää että elämän on jatkuttava. Eroja tapahtuu joka päivä, eikä niihin pidä jäädä loppuelämäksi kiinni, se estää elämisen. Asiat voivat nyt tuntua siltä että ne kaatuvat päälle mutta usko pois, elämä voittaa, vaikka kuinka kliseiseltä se saattaa kuulostaakin.
Miten selvisit tuon pahimman yli...haitko ammattiapua??Kaikki neuvot ovat tervetulleita..Itsellä tuntuu niinkuin koko maailma kaatuisi ja jotenki pitäisi pysyä kasassa kun on 4 lastakin..opiskelu..joka sekin menee päin peetä kun ei voi keskittyä mihinkään
Rikki ollaan täälläkin...Meillä pitkä suhde takana 13v ja siitä 4 lasta,kaksi niistä vielä pieni 1 ja 3.Nyt suhteemme on tullut todelliseen tiensä päähän...matkan varrelle mahtuu paljon hyvää mutta paljon myös kipeitä asioita:(.Nyt kuvioihin ovat tulleet huumeet,ei minulle vaan miehelle..ja se on kyllä viimeinen vastoinkäyminen jota minä jään seuraamaan,vaikka hän selvinpäin onkin ihana mutta kun niitä selviä päiviä on harvassa,ja aina väittää olevansa selvinpäin vaikkei ole...En tiedä selviänkö tästä tuskasta koskaan,mutta olen ajatellut lähteä lasten kans toiselle paikkakunnalle ja yrittää jotenkin jatkaa elämää lasten kanssa,kun täällä samalla paikkakunnalla se ei onnistu se on näh ty,niin monet teot olen anteeksi antanut:(anteeksi tämä sekava kirjoitus...Tuntuu vaan niin helvetin kipeeltä,päivät menee ok mutta yöt yhtä helvettiä eikä unta saa....miten olette selvinneet pitkän suhteen lopettamisesta,ja onko kukaan ottanut ja yksinkertaisesti lähtenyt..ja miten sait elämäsi järjestykseen neuvoja kaivataan kipeästi