Mitä tekisit jos kauniinpi puoliskosi ilmoittaisi haluavansa huonon oma/minä kuvansa takia joka johtuu anoreksiasta muuttaa yhteisestä kodista yksinään lähialueella olevaan omaan vuokra-asuntoon?
Hän kokee tunnetta jonka johdosta ei hyväksy itseään eikä voi täten olla kuin yksinään..
Tätä muuttoa ennen kuitenkin jutteli että voimme yhä käydä lenkillä,kahvilla,syömässä ja kyläilemässä jne...eli ei halua kadota täysin elämästäni ja kun kysyin kykeneekö ajan kanssa kuvittelemaan mahdollisuutta elää taas toisin sanoi hän mahdollisesti..
Muuttonsa yhteydessä olisi ollut halukas jättämään omia tavaroitaan minulle jos olisin esim verhoja ja mattoja tarvinnut ja myönsi kuitenkin rakastavansa jossain määrin minua ja hieman kyynelö yms ...
Miten häntä voisi koettaa tukea ja hänen oloaan helpottaa stressaamatta ja aiheuttamatta pahaa oloa jne koska itse ainakin välitän hänestä aivan liikaa yrittääkseni vain unohtaa kaiken..
Lähinnä tällä hetkellä haluaisin vaan auttaa ja katsoa ajan kanssa mitä tuleman pitää..Oleme kuitenkin hyvissä puheväleissä ja jutelleet myös muuton jälkeen..
Eikä tässä itseä tällä hetkellä kiinnosta väkisin mitään uutta seuraa etsiä..
Hän kokee tunnetta jonka johdosta ei hyväksy itseään eikä voi täten olla kuin yksinään..
Tätä muuttoa ennen kuitenkin jutteli että voimme yhä käydä lenkillä,kahvilla,syömässä ja kyläilemässä jne...eli ei halua kadota täysin elämästäni ja kun kysyin kykeneekö ajan kanssa kuvittelemaan mahdollisuutta elää taas toisin sanoi hän mahdollisesti..
Muuttonsa yhteydessä olisi ollut halukas jättämään omia tavaroitaan minulle jos olisin esim verhoja ja mattoja tarvinnut ja myönsi kuitenkin rakastavansa jossain määrin minua ja hieman kyynelö yms ...
Miten häntä voisi koettaa tukea ja hänen oloaan helpottaa stressaamatta ja aiheuttamatta pahaa oloa jne koska itse ainakin välitän hänestä aivan liikaa yrittääkseni vain unohtaa kaiken..
Lähinnä tällä hetkellä haluaisin vaan auttaa ja katsoa ajan kanssa mitä tuleman pitää..Oleme kuitenkin hyvissä puheväleissä ja jutelleet myös muuton jälkeen..
Eikä tässä itseä tällä hetkellä kiinnosta väkisin mitään uutta seuraa etsiä..
Vastaukset 3
Vanhimmat
Idea voi olla hyväkin, ottaen huomioon tyttöystävän sairauden.
Kaikki psyykkiset sairaudet, niin myös syömishäiriöt, ovat valtavan raskas taakka läheisille.
Toisaalta, onko takana se, että hän haluaa päästä omaan rauhaansa, toteuttamaan sairauttaan? Näin nimittäin hyvin usein on. Anorektikko eristäytyy, käy jopa vihamieliseksi saadakseen olla rauhassa sairautensa kanssa. Se nielee vähitellen kaiken.
Oletko tutustunut aiheeseen? Netistä löytyy hyvää asiallista infoa esim Syli:n (Syömishäiriöliiton) sivuilta.
Paras mitä voit tehdä, on yrittää olla tukena. On kuitenkin muistettava oma jaksaminen! Et voi parantaa häntä, se lähtee täysin hänestä itsestään. Tukena voi olla, ja on hienoa jos jaksat!
Kehottaisin ottamaan selvää niin paljon kuin pystyt, jos olet halukas ja valmis seisomaan hänen rinnallaan. Kyse on erittäin vakavasta sairaudesta.
Tällä hetkellä olen erittäin halukas koettamaan auttamista asian suhteen kaikin keinoin koetan antaa hieman omaa aikaa ja sitten kysyä josko voisimme nähdä kahvilla tai esim lenkillä ja jutella niitä näitä .. koettaa hieman parantaa olotilaa mukavaa ja rentoa mieltä piristävää ja tukevaa keskustelua käyden.
ja saada aikaan mukavan ja miellyttävän tunnelman josta voisi sitten jonkin ajan kuluttua lähteä selvittämään asiaa laajemmin ja pysyä alkuun kaverina tms mitä tälläisessä tilanteessa toinen haluaakaan ja koettaa avata ns solmuja muun yhteiselon tieltä..
Tietysti tähän selvittelyyn ei kannattane uppoutua mielettömän pitkäksi aikaa vaan koettaa edetä hitaasti mutta kaiken aikaa jos ei mitenkään ala tilanne helpottamaan edes asiasta suoraan lisään puhuen on omat keinot melko vähissä :(
Toivon kuitenkin että näemme valoa tunnelin päässä ja tällä hetkellä tietyt ensimmäisessä viestissä mainitut asiat jotka hän teki ja sanoi antavat siitä toivoa...lisäksi se että hän teki aloitteen halata tavaroita hakiessaan ja sanoi ollaan yhteyksissä .
Tuohon omaan rauhaan toteuttamaan sairauttaan voi olla hieman perää onneksi hän kuitenkin käy töissä eli joutuu päivittäin poistumaan rauhastaan ja hänen vointiaan seurataan kohtuu aktiivisesti vanhempien taholta..
Pitää elää päivä kerrallaan vaikka raskasta onkin ja itsellä kova ikävä häntä kaiken aikaa oletan ettei hänelläkään aivan helppoa ole sisimmässään käsitellä tunteitaan joita hänellä selvästi myös minua kohtaan..
Pakko se on hieman antaa sitä aikaa ja koettaa rakentaa tästä vielä jotain sillä se tunne josta johtuen välitän hänestä on aivan liian voimakas siihen ,että voisin vain unohtaa hänet :(
Hyvä että käy töissä!
Tsemppiä teille :)