Meillä on pienet lapset alle 3v ja alle 1v. Oikeuden päätöksellä asuvat luonani (alle vuosi kulunut päätöksen annosta) ja tapaavat ns. etävanhempaa laajalla tapaamisoikeudella isompi toki enemmän kuin pienempi siis lapsen ikä huomioon ottaen. Olen myös pyrkinyt aina mahdollisuuksien mukaan antamaan etävanhemmalle ja lapsille enemmän yhteistä aikaa kunkin tilanteen mukaan. Mitään todellista keskusteluyhteyttä meidän vanhempien kesken ei ole ja asiat hoidetaan kirjallisesti joko tekstiviestillä tai sähköpostitse. Mitään yhteisiä rutiineja tai pelisääntöjä ei ole. koska etävanhempi on haluton keskustelemaan kanssani. Edes lastenvalvojan lupautuessa toimimaan apuna yhteiskeskustelussa se ei tullut kysymykseenkään.
Nyt etävanhempi haluaisi siirtää isomman lapsen viikko ja viikko systeemiin, hänen viikollaan lapsi menisi tarhaan.. Olosuhteet eivät ole tässä vajaassa puolessa vuodessa muuttuneet kummallakaan suuntaan tai toiseen. Itse hoidan lapsia kotona kotihoidon tuella, mutta käyn aktiivisesti seurakunnan perhetoiminnassa ja MLL järjestämässä toiminnassa. Asun paikassa, jossa pihapiirissä on muitakin lapsia. Meillä on myös liuta muita ns. lapsiperhetuttuja, joten tarhalle ei ole ollut tarvetta kun muutenkin pystyn tarjoamaan lapsille ikäistään seuraa ja riittävästi virikkeitä. Etävanhempi on on-off missäkin työkkärin järjestämässä työkokeilussa työharjoittelussa ym. (tämä ei ole mikään arvostelu vaan toteamus vaikeaahan nykyään on töitä saada). Hän asuu pihapiirissä jossa ei ole muita lapsia saatikka hiekkalaatikoita tai keinuja. Hänellä ei myöskään ole kontakteja sellaissiin lapsiperheisiin jotka asuisivat lähellä. Kummatkin lapset olisi etävanhemman näkemyksen mukaan siirrettävä viikko ja viikko systeemiin aloittaen nyt tuosta vanhemmasta lapsesta.
Itse en näe meidän tilanteessa mitään edellytyksiä tuolle vuoroasumisella ihan jo pelkästään lasten iän ja huonojen välien perusteella. Puhumattakaan siitä miten hyppiminen paikasta toiseen saattaisi vaikuttaa lapsiin tai vaikuttaisiko se negatiivisesti nyt jo hyvin kehittyneeseen sisarussuhteeseen viettää joka toinen viikko erossa toisistaan (siis ainakin näin alkuun). Niin ja meillä on yhteishuoltajuus ja asumme kävelymatkan päässä toisistamme.
Olen nyt tässä lueskellut kaiken mahdollisen mitä netistä vaan löytyy vuoroasumisesta siis oikeat artikkelit ja tutkimukset sekä kaiken maailman keskustelupalstat. Joka paikassa toitotettiin vuoroasumisen ehdottomaksi edellytykseksi vanhempien hyviä ja toimivia välejä.
Nyt kysyisinkin onko kukaan saanut vuoroasumista toimivaan vaikka vanhempien välit ovat olleet huonot tai olemattomat syystä tai toisesta?
Nyt etävanhempi haluaisi siirtää isomman lapsen viikko ja viikko systeemiin, hänen viikollaan lapsi menisi tarhaan.. Olosuhteet eivät ole tässä vajaassa puolessa vuodessa muuttuneet kummallakaan suuntaan tai toiseen. Itse hoidan lapsia kotona kotihoidon tuella, mutta käyn aktiivisesti seurakunnan perhetoiminnassa ja MLL järjestämässä toiminnassa. Asun paikassa, jossa pihapiirissä on muitakin lapsia. Meillä on myös liuta muita ns. lapsiperhetuttuja, joten tarhalle ei ole ollut tarvetta kun muutenkin pystyn tarjoamaan lapsille ikäistään seuraa ja riittävästi virikkeitä. Etävanhempi on on-off missäkin työkkärin järjestämässä työkokeilussa työharjoittelussa ym. (tämä ei ole mikään arvostelu vaan toteamus vaikeaahan nykyään on töitä saada). Hän asuu pihapiirissä jossa ei ole muita lapsia saatikka hiekkalaatikoita tai keinuja. Hänellä ei myöskään ole kontakteja sellaissiin lapsiperheisiin jotka asuisivat lähellä. Kummatkin lapset olisi etävanhemman näkemyksen mukaan siirrettävä viikko ja viikko systeemiin aloittaen nyt tuosta vanhemmasta lapsesta.
Itse en näe meidän tilanteessa mitään edellytyksiä tuolle vuoroasumisella ihan jo pelkästään lasten iän ja huonojen välien perusteella. Puhumattakaan siitä miten hyppiminen paikasta toiseen saattaisi vaikuttaa lapsiin tai vaikuttaisiko se negatiivisesti nyt jo hyvin kehittyneeseen sisarussuhteeseen viettää joka toinen viikko erossa toisistaan (siis ainakin näin alkuun). Niin ja meillä on yhteishuoltajuus ja asumme kävelymatkan päässä toisistamme.
Olen nyt tässä lueskellut kaiken mahdollisen mitä netistä vaan löytyy vuoroasumisesta siis oikeat artikkelit ja tutkimukset sekä kaiken maailman keskustelupalstat. Joka paikassa toitotettiin vuoroasumisen ehdottomaksi edellytykseksi vanhempien hyviä ja toimivia välejä.
Nyt kysyisinkin onko kukaan saanut vuoroasumista toimivaan vaikka vanhempien välit ovat olleet huonot tai olemattomat syystä tai toisesta?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Miksi vuoroasumiseen pitäisi siirtyä, kun kerran oikeudenpäätöksellä lapset vakituinen osoite on sinun luonasi ?
Lapset ovat kovin pieniä eikä erostannekaan ole paljoa aikaa... Kukin toimii tyylillään, mutta itse en suostuisi edes ajattelemaan tuollaista vaihtoehtoa. Lasten on hyvä sinun kanssasi ilman mitään "repimistä" joka toinen vk vuoroasumiseen niin, että sisarukset ovat erossa toisistaan. Vuoroasumiseen, jos mihin tarvitaan ainakin vanhempien toimivat välit!
Tiedän kyllä oikeuteni enkä ole halukas muuttamaan sopimusta, koska en koe sen olevan lasten edun mukaista. Ehkä tämä on tapani yrittää ymmärtää etävanhempaa ja perustaa päätös kaikelle mahdolliselle tiedolle mitä saatavissa on. Ainakaan lukemieni asiantuntija artikkeleiden ja tutkimusten perusteella en ole löytänyt mitään edellytyksiä toteuttaa vuoroasumista meidän tilanteessamme.
Meillä vuoroasuminen 5v pojan kans, erosta 5kk. Systeemi todella toimii jos välit on hyvät. Mutta jos ei ole (niinkuin aaltoilevasti meillä menee) niin elämä on helvettiä.
Sinulla lapset on niin pieniä ettei heille voi selittää jos vanhemmille tulee riitaa, he eivät ymmärrä vaan tulevat turvattomaksi jos huomaavat sen.
Meillä 5v poika jo ymmärtää "iskä ja äiti välillä riitelee mutta sitten taas sovitaan, kaikki välillä riitelee mutta sitten taas sovitaan". Tuo on helpottanut kovasti koska poika tiedostaa mitä tarkoittaa, eikä hätäänny aina niin kovin jos aistii kireän ilmapiirin. Onhan se rankkaa yleensäkki joutua lapsella tämmöisiä asioista kohtaamaan näin pienenä, mutta rankempaa ja traumaattisempaa hälle olisi ollut jäädä katsomaan sairasta perhe-elämää.....
Itsekkin mietin alussa tota että jos poika olisi minulla kokoajan ja esim vloput isällänsä, mutta heillä on niin tiivis suhde etten pojalle tohtinut tehdä sitä. Ennemmin taiteilen ja käsittelen isäänsä sen mukaan että riitoja ei tule, toisin sanoen taivun...taivun..taivun. Isänsä on kuitenki hyvä isä, ei mollaa minua pojalle (mikä suuri vaara riitaerossa).
Uskon että tulevaisuudessa paranee kun kipein aika erosta helpottaa (1vuosi) ja "opimme" elämään pojan kans erillään ja arki ja rutiinit rakentuvat sen puolesta.
Mutta että siis oma mielipiteeni asiasta on että 3v ja 1v vuoroasuminen ei missään nimessä hyväksi, koska he eivät ymmärrä mistä muutokset johtuu eikä heille voi selittää -->ovat hämmentyneitä kokoajan. MUTTA kun he ovat vanhempia eli yli 4v kummatkin niin sillon vuoroasumista kantsii miettiäkkin jos haluat että välit isään pysyy tiiviinä ja lämpiminä. Koulujen alkaessa tilanne kannattaa kans pitää vakaana.
Niin eli vastaus kysymykseesi "Nyt kysyisinkin onko kukaan saanut vuoroasumista toimivaan vaikka vanhempien välit ovat olleet huonot tai olemattomat syystä tai toisesta?"
Vuoroasuminen toimii jos teidän keskinäinen viestintä toimii hyvin ja pystytte kommunikoimaan niinkuin "normaalit" ihmiset. Ja ehkä lapsesi ovat vielä liian pieniä vuoroasumiseen, he tarvitsevat nyt nimenomaan vakautta ja turvaa..ei muutoksia koska eivät vielä ymmärrä mistä se johtuu. Vanhempana kyllä mutta sillonkin asiat selitettävä erittäin tarkkaan mistä mikäkin johtuu ja miksi ja jne..
Hei,
meidän parisuhdeterapeutti sanoi, että pienten lasten kanssa vuoroviikkoasuminen ei ole lainkaan hyvä vaihtoehto. On paljon parempi, että alle kouluikäinen lapsi asuu toisella vanhemmalla ja käy sitten parin päivän vierailuilla toisen luona. Tämä etävanhempi voi myös käydä aina välillä hakemassa tämän lapsen esim leikkipuistoon leikkimään tai johonkin muuten mukavaan yhteiseen puuhaan. Tämä perustuu täysin kiintymyssuhteisiin pienten lasten maailmassa. http://yle.fi/uutiset/psykologian_professori_erolapsen_parasta_asua_vain_yhdessa_kodissa/5621729
Jokaisen vanhemman pitäisi pystyä pitämään erossa vanhemmuus ja parisuhde, silloin kun parisuhde on päätetty lopettaa.