Minne keskustelemaan

Et tosiaan ole ainoa,jolla on asiat noin.Täällä on monta kertaa mietitty samaa kysymystä aikaisemminkin.
Huolesi on ymmättettävä,mutta auttaminen vaikeaa.Omasta kokemuksesta kerron,että kun muutin opiskelemaan poia kotoa,pelko siitä,mitä kotona voi tapahtua sumensi elämääni.
Kävin juttelemassa opiselijan terv.hoitajalle ja sitten perheneuvolan psykologille.Vanhempia pyydettiin myös mukaan.Äiti tuli ja itki.Ei se osannut sanoo,miksi ei kertakaikkiaan ota eroa.Mulle sanottiin,että se olis sellasta läheisriippuvuutta kun palaa aina takasin,vaikka on ollut paikattavana sairaalassakin.
En tunne sun perhettä,en ala arvailemaan tai neuvomaan muuta kuin sen,et mene johonkin puhumaan oman itses takia.Perheneuvola ainakin ja mielenterveystoimisto on ihan hyviä paikkoja.
Ei sieltä voi ihmeitä tehdä äitiäs auttaakseen jos se ei itse halua tosissaan lähtee.
On se vaikeeta kuulla,kun nainen sanoo rakastavansa miestä,joka jatkuvasti hakkaa.Ei mene mulle jakeluun millään.
Meillä tilanne ratkes siihen,et äiti laitto eron viimein vireille.Asuu veljen luona kun ei vielä ole asuntoa itsellä.
Omaa henkistä tuskaa ainakin kannatta purkaa jossain auttamispaikassa.Muuta en osaa neuvoa.

Mulla on äiti ja isosiskopuoli ihan kummallisia. oon aina saanu hirveen helpolla selkääni ja ne hakkaa ihan surutta, ihan olemattomista asioista. Itse ne on aina oikeessa eikä siedä sitä, että niille kummallekaan sanotaan vastaan.puolustelevat toisiaan ja sillai. isä on aikoja sitte lähtenyt, ei kestäny äidin egoa.
no mä jäin. isä ei ottanu mukaan, vaikka tahdoin, tai niin äiti sano. oon ollu ku tuhkimo. kaikki työt oli mun tehtävä, koulun lisäksi.
isosisko oli äitin nuoruuden suhteesta. ei ollu ku viistoista ku sai sen.
mä menin tästä psykilogille. terkkariin ihan vaan. jotain pari vuotta sitte. se mies laitto asioihin vauhtia. otti isään yhteyttä ja isä tuli mukaan terapiaan. äiti oli vakehdellu sillekin että mä en haluu nähdä isää. vaikka halusin. nyt asun isällä ja olo on helpottanu jo vähän.
jos ensi syksynä taas pystysin kouluunkin.luulin aina että ne olis jotai sadisteja, mut ne onkin kuulemma tod,näk. persoonallisuushäiriöisii.kumpikaan ei ole koskaan ollu hoidossa.ku sinne ei voi ketään pakottaa.ei edes siihen terapiaan.kumma maailma.ku tämmösen lapseksi voi pakottaa. ilman että ketää kiinnostaa.