Lampinajadi, Kasiro ja Viivasto

Tervetuloa foorumille, Sanniina! Lampinajadi, Kasiro ja Viivasto ovat tosiaan olleet suureksi avuksi monille, etenkin Kasiro ja Lampinajadi, jotka ovat autelleet täällä ihmisiä jo useita vuosia. Minäkin haluan kiittää heitä kaikkia lämpimästi!

Mutta täällä foorumilla on muutama muukin luotettava neuvonantaja, jotka kirjoittelevat tänne harvemmin ja joihin et ehkä ole siksi törmännyt, ja mainitsen heidät nyt tässä.

Minna Oulusta, joka puhuu vähän mutta asiaa.

Mörrinkäinen, joka on joskus aika suorasanainen jos jokin asia ärsyttää häntä, mutta joka tietää mistä puhuu ja tekee kantansa selväksi lyhyesti ja ytimekkäästi.

Ja erityisesti Mammanajadi, joka on siis Lampinajadin äiti ja vastailee täällä joskus hänenkin puolestaan kun Lampinajadi on työmatkoilla eikä pääse tänne foorumille. Mammanajadi henk koht auttoi todella suuresti minua ja ystävääni, kun käsissämme oli poni joka myöskään ei antanut koskea korviinsa.

Keskustelusta tuli melko pitkä, mutta siitä voi hyvinkin olla sinulle apua. Kirjoita tuohon keskusteluhakuun alkuperäinen nimimerkkini epätoivoinen (kirjoita se pienellä alkukirjaimella tai haku menee metsään), niin löydät kyseisen keskustelun.

Ja Mammanajadi, jos luet tätä, sinua ehkä kiinnostaa tietää, että meillä ongelmat ovat ohi. Poni on kiltti kuin mikä eikä pelkää korviaan enää lainkaan, ei sittenkään, vaikka sen korvien tienoilla olisi äkkinäisempääkin liikettä.

KIITOS!!

Kiitän, mutta minähän lähinnä olen kuin papukaija, toistan muiden, varsinkin Lampinajadin ohjeita. Niistä on ollut minullekkin paljon apua ja siksi annan samat neuvot eteenpäin.

Hei, Entinen!
Olen iloinen että teillä on nyt asiat kunnossa. Mahtavaa!
Ja Sanniinalle: Tärkeintä on että et pidä kiirettä. Harjoittele joka päivä useamman kerran päivässä. Ja tee työ itse, siten saavutat täyden luottamuksen kaikkein parhaiten. Jos hevosellasi on hoitaja, hän tietysti myös, mutta älä päästä muita käsittelemään sitä ennenkuin homma toimii kunnolla.

Hei, Sanniina ja ent. epätoivoinen! Kiitän kauniisti positiivisesta palautteesta. Mukava kuulla että olen osaltani voinut olla teille avuksi ongelmissanne.

Sanniina, toivottavasti siitä korvia koskevasta keskustelusta on sinulle yhtä paljon apua kuin Entiselle. Kerrotko välillä kuulumisia? Olisi kiva tietää miten teillä lähtee homma toimimaan. Tai jos jostain syystä ei toimikaan, voimme sitten porukalla tuumia mitä muuta voisi kokeilla.

Ja Entinen, kiitos että kaivoit sen vanhan keskustelun esiin! Sillä tavalla Sanniina sai avun paljon nopeammin kuin mitä olisi saanut jos koko keskustelu olisi rakennettu alusta asti uusiksi.

Lämpimät kiitokseni myös Minnalle!

Kiitos myös minun puolestani positiivisesta palautteesta jota tietysti on kiva kuulla.
Sanniina: Myös minä olisin utelias kuulemaan tehosiko teillä Mammanajadin konsti niinkuin Entisellä. Jos suinkin viitsisit ja ehtisit kertoilla miten menee. Minulla kun ei ole tuollaista ongelmaa tullut vastaan niin minäkin voisin oppia siitä.
Mammanajadihan harvoin täällä itse kirjoittelee mutta näyttää tietävän paljon kikkoja joista muut ei ole välttämättä edes kuullut.

MInäkin haluan kiittää avustanne, sain muutama vuosi sitten ihanan hevosen josta tuli nopeasti ongelmatapaus. Harkitsimme jo siitä luopumista, mutta sitten muuan ystäväni opasti minut lueskelemaan tänne, ja huomasin, että oli muitakin jotka taistelivat samojen ongelmien kanssa kuin mekin. Noudatimme neuvojanne ja muutimme erinäisiä toimintatapoja, ja nyt hevonen on jälleen se ihana unelma joka se oi alunperin kun sen ostimme. KIITOS TEILLE!

Mutta Lampinajadi ja Kasiro, saanko olla utelias? Olette parikin kertaa viitanneet jossain sivuhuomautuksessa pölynimureihin, mutten millään ymmärrä, miten imurit ja hevoset liittyvät yhteen. Ei kai kukaan ala tallia síivota imuroimalla..? Eli saanko kysyä, mikä tuo imurijuttu oikein on?

Aina saa kysyä, ei se mikään salaisuus ole.

Meillä tuli kerran puhetta siitä, miten saa valkoisen hevosen pysymään siistinä, ja mainitsin sitten, että minä käytän pölynimuria. Siis imuroin hevoseni puhtaaksi pölystä, sillä kun oli niin paksu karva, ettei sen läpi mikään harja päässyt. Imurilla lähti pölyt hyvin karvanjuuresta, mikä helpotti harjaamista huomattavasti.

Kasiro päätti kokeilla samaa omien hevostensa kanssa, ja siinä sattui vähän odottamattomia. Muut hevoset sen kyllä hyväksyivät sellaisenaan tai pienen säikkyilyn jälkeen, mutta hänen vanhempi oriinsa ei kyseisestä härvelistä oikein tykännyt, vaan hyökkäsi sen kimppuun ja hajotti sen atomeiksi ennen kuin he ehtivät estää sitä. Kasiro joutui tekemään aika paljon töitä saadakseen sen vakuuttuneeksi siitä, ettei imuri ole mikään hengenvaarallinen vihollinen joka on tuhottava heti paikalla... Nykyään hänkin ruokkoaa hevosiaan pölynimurilla silloin kun harjaaminen alkaa tuntua turhauttavalta.

Että tällainen pikku tarina. :)

Ja kiitos palautteesta! Kiva kuulla, että saitte kriisin hallintaan ja pois päiväjärjestyksestä!

Näin kävi ja nykyään imuroin useammin kuin harjaan, nimenomaan siksi että se muistaa miten ollaan imurin kanssa. Myös angloarabit kasvattaa paksun talvikarvan joka pölyttyy kovasti.
Ja imuroin kaikki hevoset tämän tästä, ihan harjotuksen vuoksi, varsinkin varsan ( 1 v ). Minä kun vaadin että niiden täytyy hyväksyä kaikki mitä teen, teen sitten mitä tahansa.

Enpä ole ennen tuollaisesta kuullut! Että pölynimurilla hevosta..! Mutta pakko myöntää, että tarkemmin ajatellen se kyllä kuulostaa tosi kätevältä. Säästänee aikas paljon vaivaa, kun pöly lähtee oikeasti pois eikä vain siirry paikasta toiseen kuten harjan kanssa käy. En vain tiedä uskaltaisinko kokeilla sitä oman heppani kanssa. Se on joskus aika epäluuloinen uusia juttuja kohtaan.

Mutta kiitos jälleen, täytyy pitää mielessä että noinkin voi tehdä. Itselleni ei olisi tullut mieleenkään!

Kun kokeilet, niin laita imuri käyntiin aluksi pienimmälle teholle jonkin matkan päässä ettei hevonen säikähdä sitä. Tuo sitten hiljalleen lähemmäs ja seuraa hevosen reaktioita. Jos se alkaa säikkymään niin mene taas vähän kauemmas ja taas vähän lähemmäs sen mukaan kun se hyväksyy suhisevan hurisijan.
Toiset hevoset hyväksyy heti, minun tammani nautti siitä, nuorempi oriini vähän pyöri vaan ja hyväksyi sitten. Vanhempi ori ei sietänyt ollenkaan ja tuhosi koneen kuten Lampinajadi sanoikin.
Kaiken kaikkiaan, se helpottaa puhtaanapitoa melkoisesti.

Lueskelin sitä palstaa missä ent. epätoivoinen kyseli neuvoja Mammanajadilta, eli luotettavat vastaajat palstaa.
Siinä ylempänä puhuttiin jotain lapasista. Mitä tekemistä lapasilla on ratsastuksen kanssa? Onko jotain muuta kuin että pitää kädet lämpimänä?
Ja Entiselle ja Mammanajadille haluan ilmoittaa että käden pitäminen niskassa hiljaa tuntuu auttavan meilläkin. Olen jo päässyt lähemmäs korvia, joskin vain kämmenen leveyden verran mutta kuitenkin.
Ihanaa, ehkä onnistun minäkin! KIITOS teille kummallekkin!

Hyvä Sanniina, jatka sitten samalla tavalla. Jään mielenkiinnolla odottamaan kuinka pian asia hoituu sinun kohdallasi. Mutta edelleen: Muista edetä hitaasti ettei tule takapakkia.

Lapasista: Kun laittaa lapaset pohkeiden ja hevosen väliin niin oppii aika nopeasti pitämään pohkeet paikallaan. Tämä neuvo on annettu niille joiden pohje heiluu tai ei pysy muuten paikallaan. Mutta lapasiin täytyy kiinnittää naru etteivät ne putoa maahan asti, niin pitkä että ne pääsee putoamaan mutta niin lyhyt ettei ne putoa maahan asti tai sotkeudu hevosen jalkoihin.

Onnea edistymisestä, Sanniina! Minäkin odotan mielenkiinnolla miten homma etenee. Hiljaa hyvä tulee!

Täsmennän vielä tuota "hanskaratsastusta" sen verran, että hanskat (tai voihan siinä käyttää vaikka villasukkaa jos niin haluaa) on laitettava heti nilkkaluun yläpuolelle, kohtaan, missä pohje alkaa irtautua hevosen kyljestä. Jos ne laittaa esim heti polven alapuolelle, ne eivät pääse putoamaan koska polvitaive lukitsee ne paikalleen. Siksi on tärkeää laittaa ne oikealle kohdalle, sillä ideahan on juuri se, että ne myös pääsevät putoamaan jos pohje alkaa heilua.

Sama lääke auttaa myös levottomiin kyynärpäihin.

Hei, Najadit ja Entinen! Opetus sujui hyvin, pääsin jo korvien juureen asti. Mutta sitten hipaisin korvia ja hepo loukkaantui niin että saan kai alkaa alusta. Pahus minua idioottia!!
No, onneksi Entisen kanssa silloin aiemmin tuli puhetta siitäkin mahdollisuudesta joten kaipa onnistun uudelleen.
Luen sitä palstaa kuin raamattua, lähes päivittäin tarkistan teenkö oikein. Mutta kiitos kun varoititte että niinkin voi käydä, muuten varmaan itkua vääntäisin, nyt vaan alan alusta.
Kyllä minä vielä onnistun, onnistuihan entinenkin!

Pidit varmaan kiirettä hieman. Vaikka pääsetkin korvien juureen, niin ei kannata kovin äkkiä koskea korviin. Hyvää vauhtia edistyitkin tähän asti.
Ala tosiaan alusta, uusinta yleensä toimii nopeammin ja kun pääset korvan juureen asti niin pyyhiskele vaikka sienellä korvan juuresta. Hyvä jos hevonen kääntää korvansa taakse niin että se itse hipaisee sinun kättäsi, silloin se ei pelästy kosketusta. Lisäksi se oppii että jos se pitää korvansa eteenpäin niin niihin ei kosketa, se ei opi luimimaan. Älä siis yritä koskea sen korviin toistaiseksi, anna aikaa.
Mutta hyvää työtä tähän asti kuitenkin.
Mutta edelleen tärkeintä on että et kiirehdi vaikka mieli tekisi kokeilla joko se hyväksyy sitä tai tätä.

Kiitos, pelkäsin jo että pilasin kaiken. Alan alusta ja hidastan tahtia.

Mitä voi tehdä kun hevonen pullistaa mahaa kun kiristää satulavyötä?
Eräs ratsastuskuolussa ratsastava kaveri sanoi että potkaise sitä mahaan mutta en halua potkia sitä. Täytyy löytyä jokin muu keino, mikä?

Sanopa kaverillesi, että mahaan potkaiseminen on hyvä tapa toimia silloin jos on tarkoitus opettaa hevonen potkimaan satuloidessa. Juuri tuo ohje on siitä typerimmästä päästä mitä ikinä kuulee eikä siitä edes ole mitään hyötyä, kun hevonen jännittää vatsaansa jo valmiiksi sen pelossa, että pian sattuu. Tuo tapa tekee hevosista vain vihaisia. Olet aivan oikeassa, on olemassa parempikin keino, eikä se vaadi muuta kuin hetken kärsivällisyyttä.

Seiso aivan hevosen vieressä ja katso sen kuvetta (vaikka jo harjaamisen aikana) niin että näet sen liikkuvan ylös alas hevosen hengittäessä, näin saat vertailukohteen siitä kuinka paljon kuve liikkuu. Ota sitten satulavyön hihnat käsiisi valmiiksi niin että voit kiristää ne millä hetkellä hyvänsä, mutta älä kiristä vielä, ole vain valmiina, sillä tässä vaiheessa hevonen vetää henkeä ja pullistaa.

Ja nyt: Yksikään hevonen ei jaksa pidättää hengitystään loputtomiin, joten seuraa nyt hevosen kupeen liikettä ja yksinkertaisesti odota, kunnes näet kupeen laskevan hevosen hengittäessä ulos, ja kiristä hihnaa vasta sitten. Helppoa ja kivutonta ja toimii aina!

Riippuu hevosesta kauanko joutuu odottamaan, mutta minun ei ole koskaan tarvinnut odotella minuuttia kauempaa yhdenkään hevosen kanssa.

Äläkä suotta kiristä kerralla loppuun asti, vaan ensin tallissa sopivasti, sitten ulkona vähän lisää ja vielä kentällä/maneesissa viimeinen kiristys, sen mukaan miten teillä nyt onkin tapana toimia. Hevoselle mukavampaa jos kiristää vähän kerrallaan.

Eipä kestä! Hevosia ei tosiaan kannata alkaa potkia, koska jonakin päivänä ne antavat takaisin samalla mitalla, ja siinä kisasssa ihminen jää kirkkaasti toiseksi.

Ole tosian kärsivällinen korvien kanssa. Kuten äiti sanoi, hiljaa hyvä tulee. Älä yritä koskea korviin ennen kuin heppa uskaltaa kunnolla rentoutua vaikka kätesi onkin lähellä korvia. Ja odota senkin jälkeen vielä joitain päiviä ennen kuin yrität eteenpäin pari milliä kerrallaan sen mukaan miten heppa siihen reagoi. Tässä vaiheessa ei tosiaan kannata hoppuilla.

Jatka saman malliin, pärjäät hienosti!

Hei, Najadit ja Kasiro!

Olen saanut muutamat makeat naurut siitä pölynimurista! Päätin tosiaan kokeilla sitä ja yllätyksekseni suokki ei ollut millänsäkään. Odotin sen säikkyvän outoa hurisevaa kapistusta, mutta se olikin vain utelias ja yritti koko ajan työntää turpansa putkeen kun halusi tietää mikä se on.

En uskaltanut kertoa aikeistani äidille, kun hän on joskus vähän herkkähermoinen, joten kokeilin imurointia hänen ollessaan töissä. En vain tiennyt, että hänellä oli tavallista lyhyempi työpäivä, ja tietysti hän pöllähti kotiin juuri kun olin imuroimassa hevostani täyttä päätä.

Olisittepa nähneet hänen ilmeensä! Pahimman järkytyksen mentyä ohi alkoi hysteerinen mekastus siitä ettei hevosia sovi säikytellä sillä lailla. (Heppa torkkui vieressäni silmät puoliummessa - oli varmasti aivan kauhuissaan...) Odottelin siinä kaikessa rauhassa että hänen sätkynsä menisi ohi, ja kun hän viimein oli sanonut sanottavansa, katsoin merkitsevästi kädessäni suhisevaa imurin putkea ja vieressäni torkkuvaa hevosta ja sitten äitiä. Hän tuijotti meitä vähän aikaa, sinkautti kätensä ilmaan ja marssi sisälle jupisten jotakin siitä, miten meidän talossa kodinkoneetkin muuttuvat ykskaks hevostarvikkeiksi. Kun menin sisälle jonkin verran myöhemmin, hän oli juonut pannullisen verran kahvia ja päässyt jonkinlaiseen tasapainoon.

Sen jälkeen hän alkoi suhtautua ajatukseen huvittuneesti ja oikeastaan aika kiinnostuneestikin, ja nyt hän on puolestaan järkyttänyt muutamia vieraitamme samalla tavalla pyytämällä, että olisin "sattumalta" imuroimassa hevosta juuri silloin kun he tulevat. Hänkin taitaa saada huvia siitä, että hän voi kohauttaa harteitaan hölmistyneille vierailleen ja todeta, että on se imurilla helpompaa kuin harjalla.

Mutta joka tapauksessa kiitos teille tästä ideasta, hevosen sukiminen pölynimurilla säästää oikeasti tosi paljon aikaa ja vaivaa!

Suokit ovat yleensä täysipäisiä hevosia joten olisin ollut vähän ihmeissäni jos se olisi ottanut pulttia imurista.
No, ainakin teillä on hauskaa sen kanssa ja eihän tallihommien tarvi olla vakavaa työntekoa.
Kiva että vinkistä oli apua.
Meillä ei tuttavat juuri ihmettele tekemisiäni, ovat jo tottuneet että keksin mitä milloinkin kummallista hevosteni kanssa.

Harvemmin meilläkään kukaan enää ihmettelee mitään mitä me teemme, mutta tuo imurointi kyllä aiheutti aluksi muutamia varsin pöllähtäneitä ilmeitä.

Ja mitä suokkiin tulee, yllättynyt olisin minäkin jos se olisi sätkyn saanut, samasta syystä kuin Kasirokin. Kiva että imurista on apua teilläkin!

Erikoisen kuuloista tuo imurilla sukiminen, täytyy kokeilla omankin kimon kanssa. Haluan myös kiittää Lampinajadia, Mammanajadia ja Kasiroa! Toki on monia muitakin, mutta pääasiassa heitä. Teistä oli minulle paljon apua alussa hevosteni kanssa. Suuret kiitokset ja hyvää kesää!

Niin... Ei sitä tosiaan taida kovin moni pölynimuria käyttää hevosten ruokkoamiseen. Minullakin se oli alunperin pelkkä äkillinen päähänpisto, tulosta turhautumisesta kun mitkään harjat eivät uponneet karvan juureen asti. Mutta kun se toimi, se jäi tavaksi.

Mutta kokeile varmuuden vuoksi ensin kauempaa kuten Kasiro sanoi, niin näet miten hevonen siihen suhtautuu.

Hienoa että olet selvinnyt ongelmistasi, olipa neuvon antaja kuka hyvänsä. Hyvää kesää sinullekin!

Heippa taas! Väliaikatietoja Mammanajadille, Ent. Epätoivoiselle ja Lampinajadille.
Hevoseni sietää jo sen kun se itse taakse kuunnellessaan koskettaa kättäni kun siistin sitä korvien takaa tai rapsuttelen, se pysyy rauhallisena.
Uskallanko jo hipaista korvia vai kannattaako odottaa vielä ja kuinka kauan?

Onko hevonen rento, kun siistit sitä korvien takaa, vai jännittyykö vielä vaikka antaakin tehdä niin? Jos jännittyy, odota kunnes se rentoutuu kosketuksesta huolimatta, ja lähde sitten vasta eteenpäin. Mutta jos se pysyy rentona, voit kokeilla miten se reagoi, jos alat hivuttautua korvanjuuresta ylöspäin milli kerrallaan.

Älä yritä koskea suoraan esim korvien kärkeen, edes hipaisemalla, vaan lähde liikkeelle sieltä mistä se jo hyväksyy kosketuksen. Silittele/kyhnytä sitä kevyesti korvan juuresta ja siirrä sitten sormeasi millin pari ylemmäksi ja jatka silittelyä. Jos se pysyy rentona, voit siirtyä toiset pari milliä ylemmäksi jne (älä kuitenkaan sormen leveyttä enempää kerralla vaikka heppa hyväksyisikin sen), mutta heti jos huomaat että se jännittyy, siirry takaisin korvan juureen niin että se rentoutuu, ja kokeile sitten uudestaan missä raja kulkee. Pysyttele sillä korkeudella kunnes heppa lakkaa jännittämästä, sen jälkeen voit kokeilla taas hieman ylempää..

Heppa saattaisi hyväksyä hipaisun korkeammallakin korvissa, mutta jotenkin tuntuu, että tämän kanssa olisi parempi edetä alhaalta ylös kuin yrittää suoraan ylempää. Olette nyt hyvin kriittisessä vaiheessa, kun hevonen alkaa tulla vastaan, joten etene mieluummin liian hitaasti kuin yhtään liian nopeasti.

Ja siltä varalta, että jos heppa sattuu pelästymään kun kokeilet kuinka ylös se päästää korviaan pitkin, älä kauhistu. Jos niin käy, siirry vain tyynesti takaisin alas korvan juureen ja aloita ylöspäin hivuttautuminen alusta. Voit myös kokeilla onko sillä korvien tienoilla jotakin kohtaa missä se hyväksyy kosketuksen helpommin. Jotkut hyväksyvät kosketuksen esim korvien takaosassa, mutta pelkäävät sitä korvien reunoilla, toisilla on päinvastoin. Osalle on ihan sama.

Onnea edistymisestä, pärjäät hienosti!

Kiitos neuvosta, se on täysin rentona kun itse hipoo kättäni. Voin mennä ihan korvan juureen mutta en ole uskaltanut yrittää yhtään ylemmäs.
Mutta yritän nyt sitten varovasti hivuttautua ylemmäs, katsotaan mitä käy.

Ihanaa! Hevoseni antaa jo pyyhkäistä korvaa puoliväliin asti. Pyyhin korvan juurta kuivalla sienellä korvan juuresta ja koukkaamalla siitä itse korvaa ylöspäin. Heppa pysyy rauhallisena koko ajan! Saattaisin voida pyyhkäistä ylös asti mutta en ota riskiä vielä etten pilaa hyvää alkua.
JESSS!!!

Mahtavaa, Sanniina! Teillä sujuu paremmin kuin osasimme odottaakaan. Ellei heppa välitä siitä että sen korviin koskee puoliväliin asti, voisit päivän tai parin kuluttua kokeilla taas hiukan ylempää. Sanoisin muuten, että voisit kokeilla vaikka saman tienkin, mutta kuten itsekin totesit, on parempi pelata varman päälle ja edetä hiljakseen loppuun asti.

Joka tapauksessa pahin on nyt ohi, kun se ylipäänsä antaa jo koskettaa korviaan.
Loistavaa työtä!

Taas uusi ongelma: Hevoseni pelkää autoja. Olen tähän asti mennyt metsäteillä jossa ei autoja kulje mutta nyt menin vähän matkaa maantietä ja hevonen meinasi lähteä käsistä kun auto tuli.
Ratsastuskoulussa käyvä kaverini sanoi että mitään ei ole tehtävissä mutta aloin miettiä että onko noin?
Hän on ennenkin ollut väärässä, onko nytkin?
Ja anteeksi että aina kyselen.

Aina saa kysyä! Parempi se on kysellä ellei itse tiedä, kuin jättää kysymättä ja päästää asiat päin mäntyä. Ja olet oikeassa, kaverisi on väärässä. Ei ole pitkäkään aika kun vastaan tuli autopelkoinen hevonen. Onko sinulla ketään autoilevaa tuttua joka voisi auttaa sinua?

Homma menee näin: Etsikää tarpeeksi avoin paikka, esim hyväpohjainen ratsastuskenttä, parkkipaikka, tilava tallipiha tms. Käynnistäkää auto ja tuokaa hevonen sille etäisyydelle minkä se hyväksyy. Sitten auto lähtee hyvin hitaasti, kävelyvauhtia, eteenpäin ja hevonen tulee perässä. Nimenomaan perässä, koska yleensä hevoset eivät pelkää sellaista mikä menee niitä karkuun. Sitten hevonen tuodaan mahdollisimman lähelle autoa, aina parempi jos se uskaltautuu nuuskaisemaan autoa nähdäkseen mikä se on. Sitten kun heppa suostuu kävelemään auton perässä, auto lisää vauhtia ja hevonen kulkee ravaten perässä. Ja kun se onnistuu, voi hevosen kanssa siirtyä auton vierelle, ja sen jälkeen edelle. Kun se sitten onnistuu säikkymättä, siirry takaisin auton taakse ja kokeile laukkaa. Ensin perässä, sitten vierellä ja lopulta edellä.

Sitten kun tämä kaikki onnistuu, siirry jälleen auton perään, pari hevosen mittaa taaemmaksi. Nyt auton ajaja hurauttelee kaasua niin että auto hurahtaa hiukan kovempaa. Ensin vain kevyesti, sitten hevosen käyttäytymisen mukaan kovempaa. Auto pysyy tässä vaiheessa paikallaan, se ei siis liiku, vaan kytkin painetaan pohjaan ja sitten painetaan kaasua. Kun hurauttelu onnistuu auton ollessa paikallaan ja hevonen rohkaistuu, sitten taas auto liikkeelle, ja samat kuviot uusiksi hurauttelemalla. Ensin käynnissä, sitten ravissa, sen jälkeen laukassa, ja lopuksi ympärillä pyörimällä.

Näin me olemme tehneet, ja hevoset ovat oppineet aika nopeasti. Ei siis mitään viikkojen tai edes päivien projektia, vaan useinmiten kerta tai pari on riittänyt. On riippunut hevosesta kauanko olemme harjoitelleet, mutta noin tunnin verran on yleensä riittänyt. Joskus on kerrattu seuraavana päivänä, mutta pääsääntöisesti hevoset ovat olleet rauhallisia jo siinä vaiheessa.

Kiitos taas, Lampinajadi! Autokoulutus oli yllättävän helppo. Veli tuli huristelemaan autollaan ohjeittesi mukaan ja jo ekan päivän jälkeen hevonen lakkasi säikkyilemästä autoa. Eilen ja tänään otettiin varmuuden vuoksi uudestaan mutta hevonen oli kuin olisi ikänsä ollut autojen keskellä. Kokeilin vielä maantiellä ja hyvin meni!
Ystäväni ( se ratsastuskoululainen ) ei ollut uskoa silmiään kun näki meidät maantiellä ja auto ajoi ohitsemme.
Korvakoulutuskin on hyvässä mallissa. Voin jo pyyhkäistä korvia sienellä ylös asti mutta se ravistaa päätään jos pyyhin enemmän kuin kaksi kertaa peräkkäin. Siksi odotan vielä ennenkuin laitan suitset normaalisti korvien yli vetämällä. Tähän asti olen irrottanut poskihihnat niskahihnasta ja laittanut otsa ja niskahihnan kuin hatun koskematta korviin. Sitten poskihihna kiinni, kuolain suuhun ja toinen poskihihna kiinni. Hankalaa!
Mutta pian sekin on historiaa!!!
KIITOS!!!

On siinä varmasti ollut sivustakatsojat ihmeissään kun hevoset, autot, traktorit ja mopot ovat kirmailleet pitkin ketoja samassa sekamelskassa! Sain tuosta hyvät naurut, kiitos siitä! Mutta todella upeaa, että muut päättivät seurata esimerkkiäsi. Saitte koulutettua koko tallin hevoset kerralla ja hauskaa oli!

Loppujen lopuksi hevoset voi totuttaa suunnilleen mihin tahansa, eikä se vaadi muuta kuin jonkin verran aikaa ja kärsivällisyyttä, ja joskus hiukan mielikuvitusta. Jos vastaan tulee jotakin mitä hevonen pelkää, sitä ei pidä vältellä kuten useimmat tekevät, vaan päinvastoin hevonen pitäisi viedä lähemmäksi katsomaan sitä. Sitten kun se on aikansa ihmetellyt sitä ja huomaa ettei se ole vaarallinen, se ei enää pelkää. Jotkut asiat ottavat enemmän aikaa kuin toiset, mutta hevoset tottuvat kyllä.

Sanottakoon vielä, että me arvostamme sitä, että ongelmien tullen haluat tietää mitä asialle voi tehdä, ja myös teet. Liian moni jää vain harmittelemaan tilannetta yrittämättäkään tehdä mitään (tai ratkaisee sen tekemällä tyhmyyksiä jotka johtavat entistä suurempiin vaikeuksiin), vaikka moni asia olisi korjattavaissa hyvin vähällä vaivalla. Tuolla asenteella pääset vielä pitkälle!

Käytän kaverin konetta koska halusin kertoa että laitoin tänään suitset normaalisti hevoselleni. Vähän se jännittyi kun vedin niskahihnan korvien yli mutta rentoutui heti kun en koskenut korviin sen enempää.
Eli tavoite on saavutettu! Nyt minulla on maailman ihanin hevonen :D

Kiitos Entinen ja Lampinajadi, apunne oli korvaamatonta.

Onneksi olkoon! Mietimmekin juuri, miten teillä menee korvien kanssa. Hyvin tehty!

Kippis ja kesäkukkia teille, ja hyvää juhannusta!

Minäkin onnittelen! Huippua että teilläkin saatiin korvakammo vedettyä yli ongelmalistalta! Hevonen joka ei päästä lähellekään korvia, on monin tavoin vaikea hoitaa kun sen kanssa joutuu varomaan jokaista liikettä.

Kurjaa ettet voi luottaa vanhempiisi sen vertaa että voisit puhua ongelmistasi heidän kanssaan! Onneksi veljesi kuitenkin on reilu tyyppi.

Meilläkin naurettiin tuolle joukkokoulutukselle! Oli varmasti hauska näky kun joukko ajoneuvoja ja hevoslauma painelee menemään pitkin peltoja! Järkeenkäypää, että niinkin voi tehdä, muttei ole koskaan käynyt omassa mielessä. Mutta hyvä kun sekin onnistui, täytyy pitää tuokin mielessä (hevosten autokoulu siis), jos vaikka joskus sitä tietoa sattuisi tarvitsemaan.

Hyvää juhannusta minunkin puolestani, Sanniinalle ja kaikille minuakin auttaneille!

Minäkin onnittelen, Sanniina! On todellakin mukavaa huomata, että vielä löytyy niitäkin ihmisiä, jotka eivät luovu toivosta ensimmäisen vastoinkäymisen jälkeen vaan ottavat selvää asioista ja korjaavat sen mikä on pielessä.
Se sinun ratsastuskoulukaverisi kyllä ihmetyttää. Hänellä on omituisia käsityksiä hevosista ja niiden käsittelystä. No, toivottavasti hän on niitä ihmisiä jotka osaavat ottaa opikseen paremmista toimintamalleista, eikä suutu, jos joku osoittaa hänen olevan väärässä.

Ja Entiselle kiitos positiivisesta palautteesta!
Suorasanaisuus kulkee meillä suvussa, ja olen huomannut, että tietyissä tilanteissa se voi säästää paljolta hölynpölyltä. Toki pyrin noudattamaan normaaleja käytöstapoja, mutta harmistuneena tulee helposti puhuttua terävämmin kuin olisi ehkä tarpeenkaan. Pahoittelen!

Hyvää juhannusta kaikille täältäkin, vaikka sitten vähän myöhässä!

Ystäväni on ottanut opikseen näistä neuvoista ja noudattaa niitä siellä ratsastuskoulussa. Hän kyllä myöntää olevansa väärässä ja on iloinen että etten noudattanut hänen neuvojaan. Hän vain jakeli neuvoja joita sai muilta tallilaisilta. Nyt hän jakelee neuvoja siellä.

Ja kiitos kaikille onnitteluista, meillä menee nyt hyvin. Suitsitus sujuu oikein hyvin, enää se ei pelkää korviaan.
Käytiin mummulassa ja juttelin mummun kanssa hevosesta ja sen ongelmista. Hän sanoi että kaikilla tulee ongelmia, toisilla pieniä, toisilla suuria. Ne täytyy vaan ratkaista.

Hän piti äidilleni puhuttelun siitä etten uskaltanut kertoa vanhemmilleni vaikeuksista, lasten pitäisi luottaa vanhempiinsa niin että aina ensimmäisenä puhutaan kaikesta vanhemmille ja vasta sitten muille. Osoitin kuulemma suurta vastuuntuntoa kun lähdin etsimään apua ennenkuin ongelmat kasvaisivat liian suuriksi. Veljeni sai myös kehuja kun auttoi minua.
Ja ennenkaikkea teille täällä jotka autoitte minua, mummulta isot kiitokset! Toivottavasti nyt sujuu äidinkin kanssa paremmin, ettei hän uhkaile hevosen menettämisellä, aika näyttää.

Teillä on sitten asiat kunnossa hevosen osalta ja homma kääntynyt parempaan suuntaan muiltakin osin. Todella hienoa kuulla! Totta puhuen minäkin olin hiukan huolissani ystäväsi suhtautumisesta, mutta kaikeksi onneksi sekin kääntyi parhain päin!

Sinulla on viisas mummu, lämpimät terveiset hänelle ja veljellesikin. Toivottavasti voit jatkossa puhua äitisikin kanssa jos vielä tulee ongelmia.

Onnea ja menestystä ja hyvää kesää teille kaikille!

Sadrak, Mesak ja Abednego

:D

Lampinajadi ja Kasiro, antaako teidän hevoset kiinni tarhasta tai laitumelta vai juoksevatko karkuun?
Hoitohevoseni ( yksäri ) ei anna kiinni ja alkaa jo ärsyttää kun saan jahdata sitä. Omistaja ei paljoa edes käy tallilla joten hevonen on kokonaan minun hoivissani. Vanhempani ovat alkaneet harkita sen ostoa ja siksi haluaisin opettaa sen siihen että saisin sen kiinni, tai vielä mieluummin että se tulisi vastaan. Mutta mIten vai onnistuuko mitenkään?
Annoitte kaverilleni Sanniinalle loistavia neuvoja joten minäkin kysyn teiltä.

Meillä heppa tuli yleensä juoksujalkaa luokse kun sitä kutsui, myös laitumelta. Ja tuli usein jo ennen kutsua, jos se vain huomasi että olemme tulossa.

Mutta mikään hevonen ei tee sitä automaattisesti, vaan se pitää opettaa siihen. Se on mahdollista eikä kovin vaikeaakaan, mutta aikaa se vie. Kuinka paljon, riippuu hevosesta ja siitä, kuinka ahkerasti sitä jaksaa työstää. En muista enää kauanko meillä kesti opettaa heppa tulemaan luokse kutsusta.

Hevoselle pitää opettaa, että luoksetulo tietää jotakin kivaa. Ensimmäisenä ala käydä sen luona laitumella ja tarhassa ihan vain tervehtimässä sitä. Silittele ja rapsuttele sitä, mutta älä yritä tarttua riimuun tai muuten patistella sitä liikkeelle. Ole vain sen seurassa ja pidä sitä hyvänä. Mene sitten pois, ja tule jonkin ajan päästä takaisin ja tee sama uudestaan, niin usein kuin viitsit. Jos se lähtee karkuun eikä suostu millään tulemaan lähellesi, voit houkutella sitä luoksesi vaikka makupaloilla, mutta älä anna niitä kädestä ettei se opi näykkimään. Pudota vaikka pieni porkkanan pala eteesi maahan sille etäisyydelle mihin hevonen suostuu tulemaan tai päästämään sinut (varmista, että hevonen myös näkee ja löytää ne), ja pudottele niitä yksi kerrallaan hiukan lähemmäksi niin että hevonen joutuu lähestymään sinua saadakseen ne. Ota myös näkkileipää, niin voit itse rouskutella sitä pienissä palasissa. Rouskutus herättää sen huomion ja saa sen kiinnostumaan siitä, että tarjolla voisi olla jotain hyvää syötävää.

Sitten kun saat sen kiinni laitumelta, anna sen syödä vielä hetken aikaa ennen kuin viet sen pois, ja anna sen haukata ruohoa matkallakin. Sillä lailla se oppii, ettei se heti joudu pois ruuan äärestä vaikka ihminen ottaakin sen kiinni. Ja kun viet sen pois laitumelta tai tarhasta, vie se joksikin aikaa nyppimään vihreää ruohoa jonnekin muualle. Siitä se huomaa, että jos se lähtee kiltisti pois laitumelta, se pääsee syömään jonnekin missä ruoho voi olla mehevämpää kuin laitumella tai tarhassa. Sen jälkeen vie se takaisin laitumelle. Älä vie sitä aina töihin haettuasi sen tarhasta/laitumelta, vaan tee sen kanssa jotakin kivaa ja päästä takaisin vapaalle. Toki liikutuskin pitää hoitaa, mutta hae sitä mahdollisimman usein laitumelta vain viedäksesi sen laiduntamaan muualle.

Jos kutsut hevosta aina kun menet sen luokse, ja teet sen kanssa jotain kivaa, se alkaa kyllä jossain vaiheessa tulla vastaan kun kutsut sitä. Voit nopeuttaa sitä oppia lahjomalla (meidän ei tarvinnut tehdä niin), mutta kuten sanottu, älä anna kädestä mitään ettei opi näykkimään. Sitten kun se oppii tulemaan luoksesi, voit opettaa sen seuraamaan sinua vapaana laittamalla yllesi esim hupparin jossa on isot taskut, ja laittamalla taskuihisi herkkuja. Anna sen huomata, että sinulla on namia mukanasi, niin se luultavasti seuraa sinua kun lähdet liikkeelle. Siinä vaiheesa se seuraa sinua lähinnä makupalojen toivossa eikä niinkään uskollisuudesta, mutta siitä se lähtee. Aikanaan, kun suhteenne syvenee, se alkaa seurata sinua kiintymyksen vuoksi ja tulla luoksesi jo ennen kuin ehdit edes kutsua sitä.

Mutta kuten sanottu, se vie aikaa, joten ole kärsivällinen! Älä kiirehdi liikaa. Jos tulee takapakkia, peräänny muina miehinä ja aloita alusta.

Onnea matkaan!

"Täysi toope typerys"..? Johan olet nimimerkin valinnut!

Jo yksin se, että etsit ratkaisua ongelmaasi etkä vain jää sohvalle sitä harmittelemaan, kertoo ettet sinä mikään typerys ole. Karkuun juoksevat hevoset ovat yleinen ongelma, joten et varmasti ole ainoa jolla on hankaluuksia saada heppa kiinni.

Lampinajadi antoi hyviä neuvoja, samat ohjeet minäkin olisin antanut. Ne toimivat kyllä, jos on tarpeeksi aikaa touhuta eikä hevosella ole montaa käsittelijää. Sen verran lisäisin hänen neuvoihinsa, että kannattaa kokeilla, onko hevosella jotakin erityisherkkua joka vetoaa siihen enemmän kuin joku toinen. Meillä vanhempi on ihan hulluna näkkileipään, kun taas nuorempi tekisi melkein mitä tahansa saadakseen palan tavallista kurkkua.

Meillä vanhempi heppa tulee laitumeltakin kutsusta, nuoremman kanssa (5v) riittää vielä vähän työmaata. Sekin tulee yleensä kun sitä kutsuu, mutta silloin tällöin laitumen houkutus on sittenkin vahvempi. Karkuun se ei silti lähde, vaan antaa kyllä nätisti kiinni kun sitä menee hakemaan.

Sinulla on joka tapauksessa pitkä projekti edessäsi. Onnea matkaan minunkin puolestani!

Meidän hevoset ovat omia kasvatteja ja ne opetetaan pienestä pitäen tulemaan vähintään kutsusta ja sitä treenataan vähän väliä. Yleensä ne tulee jo kutsumatta kun menen tarhalle. Siivoan tarhoja vain silloin kun hevoset ovat siellä niin ne huomaavat etten vie niitä aina töihin. Kun ne tulevat katsomaan mitä teen niin annan rapsutuksia ja hätistelen itikoita niistä lehtevillä oksilla. ( Tosin ne joskus kaatavat kottikärryt. )
Niitä myös palkitaan epäsäännöllisesti, eli makupala silloin tällöin että mielenkiinto pysyy. Makupaloina on omenanpaloja, näkkäriä, porkkanaa ym muuta hyvää, mitä milloinkin, mutta ei koskaan sokeria..
Lampinajadi tosiaan antoi hyvät ohjeet, niitä kannattaa noudattaa.

Mörrinkäinen, täys toope typerys on osuva nimimerkki! Olen se Sanniinan ratsastuskuolukaveri. Minä annoin Sanniinalle ne typerät neuvot kun hänellä oli vaikeuksia hevosensa kanssa. Onneksi hän ei niitä noudattanut ja usko vaan, olen todella iloinen siitä. Mutta siten tällä tallilla toimittiin, en tiennyt muusta. ( Ei toimita enää.) Syytän itseäni tyhmistä neuvoista.
Ja kiitos, Lampinajadi, neuvoista, noudatan niitä. Täällä on kolme laidunta, olisiko parempi laittaa oppimisen ajaksi yksin keskimmäiselle litumelle vai onko parempi pitää se muiden kanssa samalla laitumella? Huomioiko se minut paremmin kun se on yksin vaikkakin aitojen takana molemmin puolin on kaverit?

Minusta sinä olet liian ankara itsellesi. Ei ole sinun vikasi, että tallilla on noudatettu vääriä oppeja. Kuka tahansa ratsastajan alku tekisi kuten kokeneemmat neuvovat, kyselemättä sen enempää. Ja kuten itse sanoit, kun ei muusta tiedä, on hyvin hankala toimia toisinkaan. Sitä paitsi, nythän sinä olet korjannut tilanteen. Voit onnitella itseäsi siitä, että sinä olet nyt tiennäyttäjänä tallilla jossa käyt. Sen sijaan että sinä tekisit niin kuin toiset tekevät, muut ottavatkin mallia sinusta, ja sen ansiosta hevosia kohdellaan siellä nyt paremmin kuin ennen. Se on iso asia!

Uskon kyllä, että varmasti tunnetkin itsesi hölmöksi näin jälkeenpäin, mutta et sinä silti ole. Typerys sinä olisit siinä tapauksessa, että edelleen noudattaisit vanhoja tapojasi ja antaisit niitä neuvoja eteenpäin, vaikka nyt tiedät, että toisinkin voi toimia.

Niin, tuosta luoksetulosta. Eipä kestä, katsotaan mitä saamme aikaan. Hevosen laittaminen erilleen on hyvinkin järkevä ajatus, jos oma laidun tosiaan on mahdollinen. Silloin, jos laumassa on muitakin jotka pakenevat ihmistä, ne eivät pääse yllyttämään toisiaan pahoille tavoille. Ja jos taas ne eivät lähde karkuun, ne saattaisivat sen sijaan tulla liiankin lähelle ja ryövätä kaikki makupalasi heti huomattuaan että sinulla on niitä mukanasi. Se taas hankaloittaisi työskentelyäsi melkoisessa määrin... Eli laita heppa erilleen kun kerran tilaa on. En osaa sanoa miten se sinut huomioi jos muut hevoset ovat aidan toisella puolella, se riippuu hevosesta, mutta kokeilemallahan se selviää. :)

Olen samaa mieltä Lampinajadin kanssa. Et sinä mikään typerys ole. Kuten hän sanoikin, ei ole sinun vikasi, että olit saanut kyseenalaisia neuvoja siellä tallilla. Sen sijaan kaikki kunnia sinulle siitä, että sait koko tallin muuttamaan tapojaan parempaan suuntaan, Sanniina kertoikin siitä. Harvalla on rohkeutta mennä sanomaan itseään kokeneemmille, että pieleen menee heidän tavallaan! Et varmasti ole enää mikään aloittelija, kun kerran vanhempasi harkitsevat hevosen ostamista sinulle, mutta koska kyseessä on ratsastuskoulu, siellä on yhtä varmasti myös sinua kokeneempaa väkeä. Ilmeisesti siellä on hyvä toverihenki, kun siellä kuunnellaan toisten neuvoja ikään tai kokemuksen määrään katsomatta.

Ja muuten... Toivon ihan todella, että sinä saat sen hevosen!

Kiitos Lampinajadi ja Mörrinkäinen tsemppauksesta!
Täällä ratsastuskoululla ei juurikaan aikuisia ole kuin ratsastuksen opettaja ja omistaja. 9 hevosta on tuntsaria ja 7 yksäriä Opettaja vain opettaa ratsastamaan ja omistaja hoitaa hevoset aamulla ja päivällä ja tarhaa ne. Kumpikaan ei paljoa kerro hoitamisesta. Me ratsastajat huolehdimme hevoset iltaisin koulun jälkeen. Hoitotieto kulkee suusta suuhun, edellämainituin seurauksin. ( Minä olen uusin tulokas hoitajissa, ratsastanut olen neljä vuotta, hoitajana ollut vuoden. )
Onneksi on joku viisaskin, Sanniina joka ei tosin ole tältä tallilta.
Kyllä minua vähän kieroon katsottiin kun laitoin hoitotavat uusiksi, mutta kun kerroin että on Lampinajadin, Kasiron ja Mörrinkäisen ohjeet hevospalstoilta niin ääni kellossa muuttui. He tunsivat nimimerkkinne ja tietävät että ette puhu p---aa.
Kuitenkin, täällä tosiaan kuunnellaan kaikkia, myös kokemattomia, mutta on vaan vaikea saada tietävämmät uskomaan aloittelijaa.

Oho! Käänsikö kokonainen talli toimintatapansa ylösalaisin vain siksi että meidän nimemme mainittiin?! Oudommalla saattaisi nousta maine hattuun tuollaisesta. ;)

Enpä tosin tiedä ansaitsenko noin suurta kiitosta. Lampinajadi ja Kasirohan täällä enimmäkseen neuvoja antavat ja kertovat miten toimia ja miksi. Minun "neuvoni" taas ovat yleensä vähemmän tai vielä vähemmän kohteliaita kommentteja siitä, miten asiat saa parhaiten menemään myttyyn. Mutta vaikka puheeni eivät aina olekaan siitä tahdikkaimmasta päästä ollessani eri mieltä jonkun kanssa, niin toki myös kehun ja kannustan silloin kun on aihetta.

Mutta kiitos, kiva kuulla että nimeni esiintyy tyylistäni huolimatta noin myönteisessä valossa.

Neljä vuotta ratsastanut, vai? Sitten sinun onkin hyvä hetki saada oma hevonen. Keskiverto ratsastuskoulussa kehitys aika lailla pysähtyy sen neljän vuoden jälkeen, ja sitten ratsastaja jää polkemaan paikalleen ellei tosiaan saa omaa hevosta jonka kanssa aloittaa tunneilla käyminen ammattitaitoisen valmentajan ohjauksessa.

Nyt on varmistunut että saan sen hevosen!!!! Minulla on syntymäpäivä lauantaina 13.9. ja saan sen synt. lahjaksi! Asia on kuulemma jo sovittu omistajan kanssa.

Ja olen ratsastanut neljä vuotta, mutta viimeisen vuoden, eli sen ajan kun olen hoitanut tätä hevosta niin olen ratsastanut viisi kertaa viikossa. Isä on samaa mieltä etten enää edisty sanottavasti ja " jos se hevonen pitää tytön poissa kadulta, se maksaa hintansa sillä takaisin. "

Onneksi olkoon!

Olisin onnitellut jo aiemmin mutta jouduin viemään tietokoneeni huoltoon ja sain sen takaisin vasta nyt.

Hyvää syntymäpäivää ja onnea uudelle hevosen omistajalle!

Oho! Nimiemme voima tuli yllätyksenä minullekin! Minäkään en arvannut, että meillä olisi niin suuri vaikutus asioihin.

Kiitän kauniisti hyvästä palautteesta, sitä on aina mukava saada, mutta älkää nyt silti liikaa kiillottako minunkaan nimeäni. Auttelen toki ihmisiä sen mitä osaan, mutta en minä mikään kaikkitietävä ole enkä halua sellaista leimaa saadakaan. Meillä näyttää olevan aika lailla samat tiedot ja taidot - paitsi että Kasirolla on huomattavasti enemmän kokemusta hevosten kasvatuksesta kuin minulla tai Mörrinkäisellä - mutta minulla taitaa olla meistä kolmesta eniten aikaa pyöriä täällä foorumilla.

T3, onneksi olkoon minunkin puolestani! Minustakin sinun on juuri sopiva aika saada oma hevonen ja olen hyvilläni siitä että myös saat sen. Uuden hevosen kanssa tulee lähes poikkeuksetta ongelmia, mutta sinä tunnet omasi jo ennestään hyvin, ja se auttaa todella paljon. Jos suurin ongelmasi on saada se kiinni laitumelta, niin vähällä pääset.

Hyvää syntymäpäivää ja menestystä elämään hevosen omistajana!

Ja Mörri, älä vähättele itseäsi. Sinulla on värikäs tapa ilmaista asioita, mutta joskus sitäkin tarvitaan, jotta asia menisi tajuntaan asti. Ja kuten olet itsekin joskus sanonut, suorat sanat säästävät usein paljolta pötypuheelta. Kaikkihan me kerromme näkemyksiämme siitä mitä kannattaa tai ei kannata tehdä, mutta minä ja Kasiro puramme juttuja kevyemmällä kädellä, kun taas sinä menet ryminällä suoraan asian ytimeen ja pamautat sen pirstaleiksi sieltä käsin. Tietynlainen diplomatia sinänsä on hyvästä, mutta joskus suoraviivaisuus toimii sittenkin paremmin.

Tiedoksi vain Lampinajadille ja muille että hevoseni ei enää juokse minua karkuun, mutta ei tule niin lähellekkään että saisin sen noin vain otettua kiinni. Se tulee muutaman metrin päähän ja jää seisomaan siihen.
Näkkileipä oli taikasana, vaikka aikaa se vei! Oli vaikeata osoittaa sille että maasta läheltäni löytyy näkkäriä. Kylvin pieniä palasia vähän joka puolelle laidunta että se alkoi etsiä niitä. Sitten heittelin sen lähelle niin että se näki sen ja lähdin kävelemään poispäin. Siten sain sen seuraamaan minua vaikkakin kauempaa. Siten se uskaltautui aina lähemmäs ja lähemmäs.
Lopulta se jäi seisomaan paikalleen kun menin laittamaan niitä maahan sen nenän eteen.
Sitten laitoin narun kiinni riimuun ja kun se oli syönyt näkkärit maasta ja nostanut päänsä niin irrotin narun ja menin pois.
Eli vielä se ei tule ihan kiinniotto etäisyydelle mutta lähelle kuitenkin.
Joten kiitos neuvosta, se toimii.

Hyvin tehty, T3!

Saattaa kestää kauankin ennen kuin se alkaa tulla itse kosketusetäisyydelle sinusta, joten ole kärsivällinen äläkä luovuta vaikka alkaisikin tuntua siltä ettei se ala ikinä tulla luoksesi. Vaikein vaihe on joka tapauksessa takana nyt kun se kuitenkin tulee lähellesi eikä lähde karkuun kun otat sen kiinni. Se on iso harppaus eteenpäin.

Sanoit että se pysähtyy muutaman metrin päähän odottamaan. Tekeekö se näin silloinkin kun näkee että maassa olisi lisää näkkäriä askelta edempänä? Tai jos itse rouskuttelet leivän palaa niin että se näkee sen ja kuulee rouskutuksen? Voi olla, että varovaisuus vie vielä voiton ahneudesta, mutta ei kokeilusta haittaakaan ole. Jos hevonen ei sen lähemmäksi tule vaikka miten houkuttelisi, jatka vanhaan malliin ja kokeile välillä, saatko houkuteltua sen yhtään lähemmäksi. Mutta jos tulee, vaikka vain yhdenkin askeleen, palkitse se heti.

Se ei tule viittä metriä lähemmäksi vaikka mitä tekisin. Laitoin näkkärinpaloja ja omenan paloja parin metrin päähän mutta se ei tullut lähemmäksi. Se odottaa että minä tulen sen luokse, laitan narun kiinni ja vien sen palasten luo syömään.
Mutta vaikka ei koskaan tekisi tämän enempää, olen tyytyväinen, enää ei tarvi jahdata sitä pitkin laidunta.
Jatkan silti vielä työtä sen kanssa, ehkä se jonain päivänä tulee luokseni.

Varmasti tulee kunhan suhteenne syvenee ja luottamus kasvaa vielä aikansa.

Jos haluat, nyt voisi olla hyvä hetki alkaa lahjoa sitä myös kädestä, mutta harkiten. Antamalla makupalan kädestä silloin tällöin saisit sen huomion kohdistumaan itseesi henkilökohtaisemmin, mutta pitämällä väliajat epäsäännöllisinä se ei opi ennakoimaan milloin herkkuja olisi luvassa. Tarkoitan sitä, että voit antaa sille herkkupalan tai pari kerrallaan vaikka päivittäin, mutta vain kerran päivässä, ja joka päivä eri aikaan. Ei siis niin, että annat namin kädestä esim aina heti tallille mentyäsi, vaan niin, että tänään iltatallin yhteydessä, huomenna heti tallille mentyäsi, kolmantena päivänä joskus siinä välillä jne. Muilla kerroilla kun päivän kuluessa käyt sen luona, anna namit maasta kuten tähänkin asti.

Sinänsä minä yleensä vastustan makupalojen antamista kädestä mille tahansa eläimelle, mutta joissakin tilanteissa se voi olla ihan paikallaankin. Niistä voi olla hyötyä ja ne voivat nopeuttaa asioita, mutta toisaalta niissä on aina mahdollisuus myös ongelmiin mistä syystä en yleensä ole niitä ensimmäisenä suosittelemassa. Nyt arvelen, että ne voisivat auttaakin, mutta jos aiot kokeilla sitä, pidä hevosen käyttäytymistä tarkasti silmällä. Jos se alkaa osoittaa oireita siitä että se alkaa näykkiä tai kääntää korviaan taaksepäin, lopeta heti namien antaminen kädestä ja jatka maasta lahjomislinjalla. Joitakin hevosia voi lahjoa kädestä vaikka kuinka paljon ilman ongelmia, toiset taas, kuten omani aikoinaan, alkavat näykkiä melkein saman tien.

Mutta päätätpä mitä hyvänsä, olet kuitenkin saavuttanut tärkeimmän tavoitteen eli saat nyt hevosen kiinni joutumatta hippasille. Onneksi olkoon! Tiedän monia joilta on kestänyt paljon kauemmin päästä tuohon pisteeseen. :)

Hei Lampinajadi ja muut!
Tänään hevoseni tuli ensimmäisen kerran luokseni niin että voin taputella sitä. Olin mennyt hakemaan sen ratsastusta varten mutta en sitten raskinutkaan vaan rapsuttelin ja annoin pari porkkananpalaa ja jätin vielä tarhaan. Haen sen kohta sisälle iltapalalle, jääköön tänään liikuttamatta palkkioksi. Ette usko kuinka iloinen olen!

Hienoa T.T.T.! Olet tehnyt hyvää työtä!

Mahtava uutinen, todellakin! Onneksi olkoon!

Lampinajadi ja muut minua auttaneet!

Jos kiinnostaa, niin kerron vaan että minulla ja hevosellani menee nykyään hyvin! Se tulee luokseni tarhassa ja laitumella ja hörisee kun tulen talliin. Se on nykyään maailman kiltein hevonen!
Ja Sanniina pyysi kertomaan että myös hänellä on kaikki kunnossa ja pyysi kiittämään!
Kiitos teille!!!
Nimim. T:T:Typerys. Tää hilavitkutin ei anna minun käyttää omaa nimimerkkiäni, tulee teksti " Näitä merkkejä ei sallita ". Täytyi keksiä uusi nimmari.

Hei, Jokkina!

Olipa kiva että kerroit kuulumisia! Todella hienoa kuulla, että teillä on nyt asiat kunnossa. Pehmeä hörähdys on varmaan paras kiitos mitä hevoselta voi saada!

Ja terveisiä Sanniinalle! Olemme iloisia siitä, että hänelläkin on kaikki hyvin!

Kiitos kuulumisista ja hyvää kesää teille molemmille!