Ajattomuus tiivistyi ajaksi

Aika on vain ihmisen luoma käsite menneelle, tulevalla ja nykyhetkelle. Ei milardeja vuosia sitten mikään käkikello kukkunut universumin laidoilla.

Aika on tapahtumien määrää. Jos kvanttifysikaalinen systeemi on tilakone

x(n) -> x(n 1) -> x(n 2) ->...

missä x(n) sisältää kaikkien 10^80 atomin koordinaatit kaikki muut hiukkaset jne. ja jos

x(n 1) \not = x(n),

niin silloin on aikaa kulunut yksi perusaikayksikkö. Meillähän päin puhutaan Planckin ajasta.

Evoluutiopellet jaksaa. He eivät edes näe ympärillä olevan reaalimaailman todistusta luomisprosessista. Älykkäät ja toimeliaat ihmiset osaavat suunnitella ja rakentaa kaikenlaista. (taloja, koneita ja kaikkea muuta)
Mitä muuta tämä on kuin "luomisprosessia"? Ensin on ideoita "korvien väleissä" ja sitten niitä toteutetaan aktiivisella työllä.
Ei tämä reaalimaailma ole syntynyt itsestään passiivisella olemisella.

Maailmankaikkeus oli ennen olemassa toisessa ulottuvuudessa. Maailmankaikkeus vaihtoi toiseen ulottuvuuteen eli tähän nykyiseen fyysiseen aineelliseen ulottuvuuteen ja tapahtui alkuräjähdys. Maailmankaikkeus on tavallaan ollut aina olemassa henkisellä tasolla. Mikä tämän vaihdon sitten aiheutti, sitä voi vain arvailla.

Kun nyt päästiin vapaamuotoisen spekuloinnin makuun niin:

Todellisuus on pohjimmiltaan non-lokaalinen ja subjektiivinen . Ihminen ja muut eliöt ovat "laskeutuneet" aineeseen (hidastuneet fyysiselle lokaalille ajan ja avaruuden tasolle) oppiakseen ja kehittyäkseen rajoitusten kautta. Aivot ovat tietoisuuden suodatin ja rajoittava tekijä mutta kehittymiselle välttämätön rajoitus. (Tähän viittaa esim. idiot-savant ihmiset joilla ylättäviä kykyjä. )

Evoluutio on kehittymistä rajoitusten kautta takaisin henkeen. Lopputuloksena hengen potentiaali kasvaa. Biologinen evoluutio kehittää käyttövälineitä sieluille kun taas jälleensyntyminen on henkilökohtaista evoluutiota (todiste: lapsinerot kuten Mozart joilla ilman koulustusta on poikkeuksellisia kykyjä).

Henkinen taso on non-lokaali taso ja fyysinen taso on ajan ja avaruuden taso. Aivot luovat ajan ja avaruuden kokemuksen. Aikaa ja pituutta (avaruutta) sinänsä ei ole olemassa - se on illuusio. Ns. kvanttitodellisuus on fyysisen ja henkisen maailman rajalla.

Tuon päättelyn mukaan älyttömyyskin tiivistyy älyksi? Tuon päättelyn mukaan rahattomuuskin tiivistyy varallisuudeksi?
Ja pienuuskin tiivistyy suuruudeksi? Ja lyhyys tiivistyy pituudeksi?
Ja lopuksi työttömyys tiivistyy työksi?

Ajattomuus ei tiivity ajaksi, sillä se pitää tiivistyä myös materiaksi,
sillä aika ja materia ei voi olla erikseen
Ajattomuus on nykyhetki joa on aina ollut ja tulee aina olemaan..
SEon koskaan syntymätön ja kuolematon
Maailmankaikkeudet tulevat ja menevät, mutta se vain on.

Aika ja materia ovat sen sisäpuolella, koska se on ääretön ajaton tietoisuus, ja mekin olemme osa tuota tieyoisuutta, täällä ajassa ja aineessa.

Olemme luoneet oman subjektiivisen todellisuuden jote, me emme tunne objektiivista todellisuutta.

Jussi-kiljut valmistunut?

Ei ole mitään aikaa vaan on voimia jotka pätevät avaruudessa ihmisen mieli tajuaa aikaa koska maapallo kiertää aurinkoa säännöllisesti. Ihminen on kehittynyt bakteereista joilla on rajallinen aika elää ei sen kummenpaa.

Fyysisesti me olemme aikaa ja ainetta, mutta meidän elä,
mämme on ajaton ja kuolematon
Tuo ajaton on se joka pitää meidät automaattisesti elossa.
Me olemme kuitenkin kuitenkin maapallolla ainoat, jotka ovat juuttuneet henkisesti aikaan,synnyttäömällä, tietämättämme menneisyydessä ns. psykologisen ajan eli perisynnin, joka sitten seuraa meitä sukupolvesta toiseen pitäen meitä vallassaan.

OLEMME EDISTYNEET informatiivisesti ja teknisesti huimaa vauhtia, mutta henkinen kehitys polkee paikallaan, eli kivikaudessa

Sen seurauksena on sitten syntynyt tämä kaaosmainen yhteiskunta, kärsimyksineen ja tuskineen.

Tuo psykologinen aika on kuitenkin harhaa, joka pitää meitä vallassaan.
Tuosta ajasta voidaan kuitenkin vapautua, mutta se edellyttää sen syntymän ymmärtämistä.

Tuo perimä on sitonut meidät henkisesti syyn ja seurauksen lain alaisiksi

Kun vapaudumme, niin tuo menneisyyden perimä päättyy ja voimme elää ajattomassa nykyhetkessä, henkisesti vaikka fyysisesti olemme jassa ja aineessa