Tämä ei nyt tänne osioon välttämättä kuuluisi mutta toivottavasti ei kamalasti haittaa että avaudun tänne parisuhde-osioon. Täällä käy sen verran fiksunoloista porukkaa jolta tuppaa niitä vastauksiakin saamaan.
Muutin aikoinaan opiskelemaan toiselle puolelle Suomea kauas kotikaupungistani. Löysin opiskelukaupungista mieskaverin joka piti minua siellä (siis oli minulle toinen syy opiskella kaukana kotikonnuilta). Ikävöin kovasti ystäviä ja vanhempiani ja sisaruksiani. Kun opintoni olivat ohi tuli hetki päättää minne asettuisin aloilleni ja mistä alkaisin hakemaan työtä.
Lopulta päädyin palaamaan takaisin kotikaupunkiini. Vanhemmat, sisarukset ja ystävät olivat tekijä jotka vaikuttivat asiaan. Halusin olla lähempänä heitä ja tavata useammin
Mieskaverini muutti pienen suostuttelun jälkeen mukanani.
Aluksi kaikki olivat innoissaan muutostamme. Sisarukseni, vahempani ja ystäväni olivat iloisia siittä että voisimme taas tavata useammin kuin kerran parissa kuukaudessa ja kaikki suunnittelivat ja odottivat innolla miten voidaan iltaisin kyläillä, käydä leffassa ja joskus jos tekee mieli jutella niin soittaa ja ilmestyä oven taakse eikä tarvitse aina matkata toiselle puolelle suomea toista tapaamaan.
Hyvin pian muuttomme jälkeen asiat kuitenkin muuttuivat. Aloin etääntymään ystävistäni, osa muutti itse toisaalle yllättäin ja osa alkoi perustaa perhettä. aika ei enää riittänyt ystäville.
Isäni muutti ulkomaille työn perässä. Äitini ja sisarukseni muuttuivat kiireisiksi ja etäisiksi. Eivät enää soitelleet tai ehdottaneet näkemistä.
Jos menin joskus käymään siskoni luona jossa oli paikalla myös yhteinen sisaruksemme he juttelivat lähinnä kahdestaan ja suunnitelivat viikonlopun rientoja ja juhlia joihin mua ei kutsuttu. Joskus jos kysyin mahtuisko kolmas sisarus porukkaan niin yritettiin heinovaraisesti vihjata että ei.
Kysyin joskus toiselta sisaruksistani syytä omituiseen välttelyn tapaiseen käytökseen. Sisarukseni vastaus oli että "ehkä hohto sinun tapaamisestasi katosi kun muutit takaisin tänne. Me kaikki oltiin totuttu että oot se sisko siellä kaukana jota nähdään harvoin. Nyt kun asut täällä samassa kaupungissa ja sua voi nähdä koska huvittaa niin ketään ei enää kiinnosta tavata sua".
Mielestäni tuo oli aika ikävästi sanottu. :/
Toki siis ymmärrän mitä sisko tarkoitti mutta omituista silti.
Koen jääneeni yksin ja ulkopuoliseksi. Muutin tänne lähinnä itselleni tärkeiden ihmisten takia ja sen vuoksi että voisin viettää heidän kanssa aikaa enemmän kuin ennen (max. kerran parissa kuussa). Nyt nämä kaikki ihmiset ovat kadonneet ympäriltäni ja näen enintään yhtä paljon kuin asuin toisaalla.
Olen (lähinnä pääni sisällä) hyvin ahdistunut, yksinäinen ja miettinyt pitkäisikö nostaa kytkintä ja häipyä täältä.
On sellainen olo, ettei kukaan enää ole kiinnostunut minusta ja haluaisin kai lähteä myös sen vuoksi että näkisin, vaikuttaisiko se lainkaan ihmisten (ystävieni, äidin, sisarusten) tunteisiin.
Muutin aikoinaan opiskelemaan toiselle puolelle Suomea kauas kotikaupungistani. Löysin opiskelukaupungista mieskaverin joka piti minua siellä (siis oli minulle toinen syy opiskella kaukana kotikonnuilta). Ikävöin kovasti ystäviä ja vanhempiani ja sisaruksiani. Kun opintoni olivat ohi tuli hetki päättää minne asettuisin aloilleni ja mistä alkaisin hakemaan työtä.
Lopulta päädyin palaamaan takaisin kotikaupunkiini. Vanhemmat, sisarukset ja ystävät olivat tekijä jotka vaikuttivat asiaan. Halusin olla lähempänä heitä ja tavata useammin
Mieskaverini muutti pienen suostuttelun jälkeen mukanani.
Aluksi kaikki olivat innoissaan muutostamme. Sisarukseni, vahempani ja ystäväni olivat iloisia siittä että voisimme taas tavata useammin kuin kerran parissa kuukaudessa ja kaikki suunnittelivat ja odottivat innolla miten voidaan iltaisin kyläillä, käydä leffassa ja joskus jos tekee mieli jutella niin soittaa ja ilmestyä oven taakse eikä tarvitse aina matkata toiselle puolelle suomea toista tapaamaan.
Hyvin pian muuttomme jälkeen asiat kuitenkin muuttuivat. Aloin etääntymään ystävistäni, osa muutti itse toisaalle yllättäin ja osa alkoi perustaa perhettä. aika ei enää riittänyt ystäville.
Isäni muutti ulkomaille työn perässä. Äitini ja sisarukseni muuttuivat kiireisiksi ja etäisiksi. Eivät enää soitelleet tai ehdottaneet näkemistä.
Jos menin joskus käymään siskoni luona jossa oli paikalla myös yhteinen sisaruksemme he juttelivat lähinnä kahdestaan ja suunnitelivat viikonlopun rientoja ja juhlia joihin mua ei kutsuttu. Joskus jos kysyin mahtuisko kolmas sisarus porukkaan niin yritettiin heinovaraisesti vihjata että ei.
Kysyin joskus toiselta sisaruksistani syytä omituiseen välttelyn tapaiseen käytökseen. Sisarukseni vastaus oli että "ehkä hohto sinun tapaamisestasi katosi kun muutit takaisin tänne. Me kaikki oltiin totuttu että oot se sisko siellä kaukana jota nähdään harvoin. Nyt kun asut täällä samassa kaupungissa ja sua voi nähdä koska huvittaa niin ketään ei enää kiinnosta tavata sua".
Mielestäni tuo oli aika ikävästi sanottu. :/
Toki siis ymmärrän mitä sisko tarkoitti mutta omituista silti.
Koen jääneeni yksin ja ulkopuoliseksi. Muutin tänne lähinnä itselleni tärkeiden ihmisten takia ja sen vuoksi että voisin viettää heidän kanssa aikaa enemmän kuin ennen (max. kerran parissa kuussa). Nyt nämä kaikki ihmiset ovat kadonneet ympäriltäni ja näen enintään yhtä paljon kuin asuin toisaalla.
Olen (lähinnä pääni sisällä) hyvin ahdistunut, yksinäinen ja miettinyt pitkäisikö nostaa kytkintä ja häipyä täältä.
On sellainen olo, ettei kukaan enää ole kiinnostunut minusta ja haluaisin kai lähteä myös sen vuoksi että näkisin, vaikuttaisiko se lainkaan ihmisten (ystävieni, äidin, sisarusten) tunteisiin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ensiksi pitää sanoa, että ei ollut kivasti sanottu sisarukseltasi. Ei taida olla kovin kypsä persoona.
Uskon, että annat nyt liikaa painoarvoa sille, että juuri sinä olet se jota pitäisi kaivata. Ihmisillä on elämä ja se jatkuu vaikka ihmiset muuttaakin edes takas. Hyväksy asia, että hyvin ihmissuhteita hoidettuna ja kunnioitettuna ne suhteet pysyy eikä kovin helposti mene rikki. Ja hyväksy myös se, että ei aina ehdi tavata toisia vaikka haluaisi.
Se into tapaamiseen tulee takas, kun on mennyt aikaa ettei olla nähty.
KommenttiKeijo, ymmärrän ettei aina ehdi tavata ja en ole vaatinutkaan että jonkun pitäisi joka päivä mua tavata. Miksi ihmisillä sit ei ole aikaa tavata mua kun kerran kuussa mut näkevät toisiaan liki joka päivä ja minua ei pyydetä koskaan mukaan....
Minun sukulaisia asuu tuossa 50 kilsan säteellä lähes kaikki ja ne eivät ole 15 vuoteen halunneet nähdä minua. Serkku asuu tuos kilsan päässä ja kummi samaten mutta eivät halua mitään nähdä. Jos voisin niin muuttaisin pois ja kauas.
Ei siis ihme että olen yksinäinen mutta olen jo tottunut siihen että minusta ei pidetä.