Pienen keikan hoidettuani huomasin, että näköni ei ole ainakaan parantunut sitten vakituisemman työpaikan. Silloinkaan minulla ei koskaan ollut ylimääräistä rahaa, eikä vaiva toisaalta ollut niin vaikea, että olisin ryhtynyt hankkimaan silmälaseja.
Nyt olisi ainakin aikaa huolehtia omasta hyvinvoinnistaan. Onko jollain kokemuksia, että paljonko ensimmäiset lasit tulevat maksamaan? Mitä avustuksia niihin voisi saada ja mistä?
Olin vuoden työttömänä ja ihmettelen, että sinä aikana ei tehty edes minkäänlaista terveyskartoitusta, vaikka osallistuin työvoimapoliittiseen koulutukseen. Varmaan samat verenpainelääkkeet olisi voitu määrätä jo ennen työhöntulotarkastustakin.
Nyt olisi ainakin aikaa huolehtia omasta hyvinvoinnistaan. Onko jollain kokemuksia, että paljonko ensimmäiset lasit tulevat maksamaan? Mitä avustuksia niihin voisi saada ja mistä?
Olin vuoden työttömänä ja ihmettelen, että sinä aikana ei tehty edes minkäänlaista terveyskartoitusta, vaikka osallistuin työvoimapoliittiseen koulutukseen. Varmaan samat verenpainelääkkeet olisi voitu määrätä jo ennen työhöntulotarkastustakin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
On aivan turha puhua mistään tavoitteista väen pitämiseksi pitempään töissä esim. julkisen sektorin viroissa, jos ei osata tehokkaammin hyödyntää tilanteita (kuten työvoimapoliittinen koulutus) tarvittavien toimenpiteiden tekemiseksi. Armeijassa kyllä hyödynnettiin aika, jonka lähes koko miesikäluokka siellä viettää, mm. leikkaamalla uudestaan kertaalleen kursittu käsivamma, joka on nuoren miehen tulevaisuuden kannalta keskeinen tekijä. Työterveyshuollossa oli varmaan tarkoitettu hyvää, mutta hieman vajaaksi oli hoito kuitenkin jäänyt. Siellä on kai tärkeämpää saada ihmiset nopeasti takaisin töihin.