Miten motivaatio laihdutukseen?

Minä sain motivaation laihduttamiseen, kun näin itsestäni valokuvan, jossa paita oli rypyllä vatsan päällä. En varsinaisesti laihduta, vaan muutan ruokavaliotani itseni näköiseksi ja terveelliseksi. Nyt on lähtenyt 15kg.

Liity kiloklubiin (ilmainen), ala laskemaan päivän syömisiä ja liikkumisia. Tee vain sellaisia muutoksia jotka pystyt pitämään. Älä laihdu liian nopeasti, max. 500g/vko. Kauan kestää, mutta minä ainakin toivon, että nykyiset ruokatottumukset ovat silloin jo automaattisia.

Isältäni amputoitiin varpaita ja lopulta toinen jalka polven yläpuolelta diabeteksen seurauksena. Siinä minulle motivaattori laihdutukseen. Kun on sukurasite ja ylipaino ni on todennäköistä että sairastun jos en tee asialle mitään. Minulla oli myö raskaudenaikainen diabetes.

Vuoden alusta muutin ruokailutottumukseni. Syön 5 krt päivässä pieniä annoksia. Olen lisännyt kasviksia, marjoja ja hedelmiä ruokavalioon runsaasti. Olen myös jättänyt pastat, perunat ja vaaleat leivät pois.

Kaupasta en osta mitään ylimääräistä ruokavalioon kuulumatonta. Vieraat eivät saa enää kahvin kanssa keksejä kun käyvät :) Syön päivittäin pähkiöitä ja raejuustoa.

Minulla on myös taipumusta ahmimiseen. Se on hyvin pysynyt kurissa oikeella ruokarytmillä. Kun ruokailuväli ei ole kovin pitkä niin ei tule sitä karmeaa nälkää mihin mikään ruokamäärä ei riitä

Olen liian laiska mittaamaan ruokia ja laskemaan kaloreita. Oikean annoskokoon ja ruokarytmiin tottuminen vei n. kuukauden. Nyt se sujuu jo rutiinilla. En enää ajattele laihduttavani. Lauantaisin on "herkkupäivä", eli syön pullan, suklaapatukan tai sitten ruokana on pitsa tms. Hyvin on sekin onnistunut, ei tee mieli enempää.

Punnitsen itseni kerran viikossa ja otan vyötärön ja lantion mitat kahden viikon välein. On palkitsevaa kun senttejä lähtee.

Kahvakuulatreenejä ja lenkkeilyä harrastan 3-4 krt viikossa.

Kiloja on lähtenyt 6, ei ole huima vauhti mutta alaspäin mennään eikä näitä kiloja kuukaudessa olla kerättykkään.

Tsemppiä laihtumiseen!

Itse aloitin laihdutuksen vuoden alussa mitosta 163/76. Muutin ruokavalion kokonaan uuteen suuntaan, sillä ennen söin lähes päivittäin kaikkea hyvää ja illalla varsinkin kaikkea erittäin lihottavaa. Iltaisin ei ole hyvä syödä kuin kevyesti, kun niitä kaloreita ei tule kulutettua kuin murto-osa nukkuessa. Aamupala vaihtui suklaamuroista ja vaaleasta leivästä puuroon, lounas oli salaattia sekä lihaa/kanaa/kalaa, rahkaa pilttiä söin usein välipalana ja välillä tuli syötyä fazerin realiakin. Ekat sanotaanko 3kg lähti näin liikunnalla (kävely), sitten annoin syödä desin tai pari pastaa päivässä, kunhan liikuin syömisen jälkeen. Kävelin päivässä 40-120min koirien seurana, kunnes jossain -5kg paikkeilla rupesin harjoittelemaan hölkkäämistä. -10kg meni rikki joskus pääsiäisen tienoilla, jonka jälkeen repsahdin pahasti, alkoi pizzat ja muut taas maistumaan. Lihoin 2kg takaisin, mikä tuntui tosi pahalta. Nyt oon saanut 1,6kg tuosta pois vaikka ote on höllääntynyt reilusti siitä, mitä se oli kun aloitin elämäntaparemontin.

Mikäkö antanut motivaatiota?

Kun aloitin oli motivaationa saada edes joskus kokea miltä tuntuu olla laiha, kun ei tarvitse ostaa niitä 40 kokoisia vaatteita mahan peitoksi, kun voi elää ilman ahdistusta ja epävarmuutta oman kehon suhteen. Pelkäsin myös että lannistun jossain 80kg hujakoilla, etten jaksaisikaan laihduttaa kaikkea pois. Pelkäsin löytäväni itseni todella ison kokoisena, sellaisena, jona en itseäni hyväksy millään tasolla, ja sellaisena, jota kukaan muu ei halua edes katsoa. Murenin totaalisesti kun kävin eräänä päivänä sovittamassa shortseja, minejä siis, kesää varten. Otin ne kokoa 40 olevat shortsit ja kävin sovittamassa parin muun vaatekappaleen kanssa. Näky oli kauhea! Reidet pursuili joka paikasta ja maha pömpötti joka paidan läpi. Itkin sen illan mutta herkutta pysyin helposti monta päivää. Lohtusyöjänä se on jo saavutus. Oon ollut nyt maanantaista asti täysin ilman herkkuja, sillä totaalikieltäytyminen toimii mulla paremmin kuin "vain yksi".

Jos kerran liikut, on ruokavalio varmasti se syy mikset laihdu nyt jo. Jätä rasvaherkut, sokeriherkut, limut (light ihan ok, voi joillain kasvattaa makeanhimoa) ja vähennä nopeiden hiilarien saantiasi päivässä, ei tarvitse kokonaan luopua jos tuntuu vaikealta. Jos tykkäät kanannunasta on munakas mitä mainioin tapa aloittaa päivä, myös puuro on hyvää, voi kokeilla eri makuja ja merkkejä. Lounaalla voit syödä reilusti salaattia sekä jotain proteiinirikasta. Salaatteja saa valmiiksi pilkottuina pusseissakin jos ei ole tottunut salaatintekijä. Vihannesten suhteen voi aloittaa helpoista, tutuista vihanneksista, kuten porkkanasta ja kukkakaalista. Älä paista niitä, vaan höyrytä tai keitä mielummin. Uunissa kun tekee ruoat säästää myös sen rasvan verran, mitä paistamisessa tulisi käytettyä. Jos asut vielä vanhempien luona niin voit heille esittää toivomuksena että jompikumpi auttaisi saamaan sut innostumaan ruoanlaitosta, ensiksi vaikka ihan osallistumalla ja auttamalla. On tärkeää yrittää oppia syömään oikein, sillä jos laihdut ns "vippaskonsteilla", et koskaan opi annoskokoja sun muita.

Täältä löytyy meidän ryhmän motivaatio kuvia.
https://www.facebook.com/kehokuuriPMPM

10-20 kiloakin keventää jo kummasti kun olet noin pitkä. Osan painosta voit muuttaa lihaksiksi mikä parantaa tietty asiaa.
Paljonko syöt päivässä kaloreita? Selvitä ekaks se ja sitten lasket paljonko pitää vähentää esim. laihtuakseen 10 kiloa vuodessa ja siten vaan vähennät syömistä sen mukaan ja/tai lisäät liikuntaa. Helppoa kuin heinän teko, kun sen näin kirjoittaa, käytäntö onkin siten toinen asia. Asutko vielä kotona? Jos niin saisitko esim. äidiltäsi tukea asiaan ruoanlaiton suhteen?
Jos laskeminen on liian työlästä, pienennä annoskokoa ja jätä makeita vähemmälle.

Ylipaino on asia, joka on monen meikäläisen itsetunnon saanut pohjamutiin ja tuntuukin siltä, että joskus ylipaino määrittelee aivan liikaa ihmistä. Oikeastihan sinä et muutu toiseksi vaikka laihtuisit normaalipainoon, mutta toiset ihmiset suhtautuvat sinuun hieman eri tavalla,riippuen siitä kuinka suuri ylipainosi on.
Painonpudotus ei tee kenestäkään myöskään neroa, julkkista tai suunnattoman suosittua eikä se takaa kumppanin löytymistä, tosin se varsinkin jälkimmäisen kohdalla helpottaa asiaa. Toinen kysymys onkin sitten mitä se kumppani oikein hakee tällaisessa kohden. Toisaalta painostaan huolehtiminen on tietynlaista huomaavaisuutta toista kohtaan, ihan kuten hygieniastakin huolehtiminen.

Kantsii silti muistaa, että vaikka et onnistuisi laihtumaan tai pysymään hoikempana, se ei tee sinusta huonoa ihmistä. Oman itsen ja elämän kannalta on hyvä pyrkiä tuntemaan itsensä ja hväksymään itsensä sellaisena kuin on, tai jos nyt omaa oikein pahoja tapoja (en puhu tempperamentista, koska sitä ei oikein voi muuttaa), niin voihan niitä koettaa vaihtaa toisiksi.

Onnea ja menestystä tielläsi elämässä ja potkua myös siihen painonhalintaan.