En jaksa enää kun mies on kokoajan töissä lähtee aamulla ennen kuutta ja tulee illalla 20-21 kotiin. Kun olisi yhteistä aikaa, mies selailee facea joko läppärillä tai puhelimellaan, telkka pitää olla auki kokoajan. Puhumisesta ei tule mitään kun mies vaan plaraa nettiä.
En mä tällasta suhdetta ole halunnut, vaan miehen joka jakaa ajatuksia ja keskustelee, kuuntelee mua ja on kiinnostunut mitä ajattelen.
Seksi on hiipunut siihen pakolliseen pari kertaa viikossa, mies mieluummin syö ja makaa sohvalla.
Mä tyydytän itse itseni vähintään kerran päivässä ja toivon että mieheni olisi läsnä kun nautin omasta itsestäni.
En mä tällasta suhdetta ole halunnut, vaan miehen joka jakaa ajatuksia ja keskustelee, kuuntelee mua ja on kiinnostunut mitä ajattelen.
Seksi on hiipunut siihen pakolliseen pari kertaa viikossa, mies mieluummin syö ja makaa sohvalla.
Mä tyydytän itse itseni vähintään kerran päivässä ja toivon että mieheni olisi läsnä kun nautin omasta itsestäni.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Lähde.
Kirjoita ajatuksesi ylös.
Se selvittää myös itsellesi asioita niistä tuntemuksista joita käyt nyt läpi. Kirjoita kirje tästä, älä syyttäen, vaan kertoen miltä sinusta tuntuu, ja mitä kaipaat. Pyydä siinä että voisittekä käydä näitä asioita läpi kasvotusten ja että hän ottaisi asiat puheeksi, heti kun pystyy ja hänellä on jaksamista.
Voi olla etät miehesi on myös niin väsynyt/masentunut/etc. ettei hän vain jaksa käydä mitään asioita läpi noin pitkien päivien jälkeen. jos näin, niin kerro siitäkin pelostasi kirjeessäsi, ja että jos tarvis, niit olet hänen tukenaan että hän jaksaisi ja saisi elämänkierrosta jällene kiinni.
Tärkeintä, oli tilanne mikä tahansa, on se että hänestä tuntuu etät olet hänen tukenaan jos tarvis.
Syyttelemällä ei saa kuin riitaa aikaan, joten älä lähde sille tielle. Itse olisin enemmänkin huolissani kuin vihainen tilanteesta. Huolissani tuosta toisesta ja hänen jaksamisestaan.
Pyydä että hän lukee tuon kirjeen itsekseen, jossain rauhassa, ja että hän palaisi asiaan heti kun haluaa käsitellä asiaa.
Näin ainakin itse toivoisin että minulle tehtäisiin, jos olisin tuollaisessa tilanteessa.
Nimimerkillä "kokemusta on": jos mies ei välitä puhua, ei hän välitä lukea kirjettäkään.
Minulla on kyllä ihan päinvastainen näkemys. Itse olin VUOSIA parisuhteessa, jossa sanomiseni meni miehellä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Sitten vihdoin kun olin jo avioeron partaalla, niin keksin kirjoittaa kirjeen, annoin sen miehelle ja sanoin, että lue tämä sillä aikaa, kun käyn tunnin kävelylenkillä. Kun tulin takaisin, niin mies tajusi vasta siinä vaiheessa, miten tosissani olin asiassa.
Meidän suhteemme päätyi eroon. Päätin kuitenkin, etten jatkossa anna yhdenkään suhteen ajautua niin pahaan kriisiin, ettei mies oikeasti tajua, että minulla on paha olla suhteessa.
Teepä niin, että ensi viikonloppuna miehen herättyä hänen ollessa virkeänä vihdoinkin työviikon raadannan jälkeen sanot hänelle, että olet ajatellut, että eroatte. Eiköhän sellainen aloitus saa miehen kuuntelemaan sinua vihdoinkin.
Jos mies oikeasti tekee noin pitkää päivää eikä käytä aikaansa jonkun toisen naisen kanssa, niin onhan tuommoiset tuntimäärät ihan järkyttäviä. Ei kai tuommoisia ylityötuntimääriä voi edes laillisesti teetättääkään kenelläkään?
Miksi kommenttiani on jonkun tarvis miinustaa?
Exäni ei millään suostunut edes yrittämään kuunnella / puhua kanssani parisuhteen tilasta. Hänen mielipiteensä oli kattomme alla se ainoa oikea, minun puheeni olivat pelkkää hyttysen ininää. Akan paikka oli kyökissä silloin kun ei ollut tienaamassa "pikkurahoja". Joskus oli mieli niin maassa, etten kyennyt kuin itkeä tihrustamaan ja siitä "palkintona" mies mökötti kevyesti viikonpäivät, no sillä hän sai pidemmän päälle jo pyytämään etukäteen anteeksi tulevatkin "mokani". Viimeisenä oljenkortena kirjoitin hänelle kirjeen, jossa kerroin fiiliksistäni. No arvaatkaapa, mitä mies teki minun annettua kirjeen hänelle? Kävi hakemassa kaapista sytkärin ja poltti kirjeen keittiön altaassa lukematta sanaakaan.
Jos eron ottaa puheeksi niin se pitää olla valmis myös toteuttamaan. Erouhkauksia ei pidä käyttää manipulointivälineenä.
Ne on nuo kirjeenkirjottajat yks viiminen ihmislaji. Kun oltiin exän kanssa eroomassa, siis olin jo ottanu puheeksi ettei meidän liitosta enää mitään tule. Oli vuosia pelkkää riitaa jne. Exä sitten masentui ja kävi tohtorilla. Tämä tohtori (nainen) oli neuvonut sitä kirjottamaan mulle kirjeen. Kun ei mennyt keskustelu perille niin ikään kun kirje jotakin muuttaisi. Olin sanonut sille suoraan mitä tunnen ja mitä ajattelen ja se ei hänelle kelvannut niin hän tulkitsi etten ollut kuunnellut mitä hän sanoo. Hän halusi jatkaa minä en, ja olin jo yrittänyt ihan tarpeeksi monta vuotta sietää kun rouvalel ei mikään kelvannut koskaan ja minä olin aina syypää kaikkeen. Sitten tuli vaan mitta täys.
No hän sitten kirjoitti pari kirjetta. Sitä ihan samaa. Se ei muuttanut mitään ja erottiin. Vuoden kuluttua tapasin naisen, ihastuin, rakastuttiin ja ollaan nyt naimisissa. NIin exä oli taas masentunut mielestään, käynyt siellä terapeutilla joka oli jälleen kehottanut kirjotteleen kirjeitä. Se lähetteli niitä naisystävälleni oikein liukuhihnalta. Että miltä hänestä nyt tuntuu. Ihan oikeasti, hän teki itsestään vaan en edes kehtaa kirjoittaa mitä. Aikamoiset konfliktit syntyi ennen kun hän lopulta jätti meidät rauhaan. Niin että jos kirjottaa, kirjottaa ehkä itselleen päiväkirjaa mutta pitää ne kirjotukset tasan omana tietona.
V-ttuako sitten vielä istuit siinä suhteessa ja pidit toivoa toiselle epätoivoiselle yllä? Jos kerran olit niin varman tunteistasi, niin silloin otat ja lähdet, etkä jää kiduttamaan toista.
Mietippä itse, olet mennyt parisuhteeseen varmaankin syystä että pidit toisesta? Nyt sitten käyttäydyt näin häntä kohtaan - Hävisikö se kaikki ihmeellisesti johonkin? Oliko teillä sittenkään mitään, vai menitkö sinä muna edellä, ja sitten alkoi kaduttamaan.
Jos hän kirjoittaa sinulle kirjeen, niin voisit edes kunnioitta asitä että hän yrittää. Sinun ei tarvitse jäädä suhteeseen eikä jatkaa sitä, jos et halua, mutta tapa millä kirjoitat asiasta kertoo täydellisestä kunnioituksen puutteesta toisia ihmisiä kohtaan ja kykenemättömyydestä asettua toisen asemaan, nähdä asioita heidän kannaltaan.
Voin vain kuvitella millainen suhde sinulla on nykyään, vaikka en pysty kuvittelemaan millainen ihminen ei näkisi sinun lävitse.
Kyllä hän töissä on, ei ole yksityisyrittäjä vaan sukulaisella töissä. Joka on sanonut että työaika alkaa klo7 ja siitä 8h ja saa lähteä kotiin, mutta silti mies painaa töitä, kun pitää se ja tuo tehdä ja viedä ja hakea. Firman pomokin tekee lyhyempää päivää.
Olen miettinyt pari viikkoa, ja itkenyt, miettinyt lisää ja koittanut saada mieheen yhteyttä, mutta kuinka päihittää nuo älylaitteet ja telkka. Jos olisin miehelleni tärkeä, kyllä hän priorisoi asiat niin että elävä ihminen tulisi tärkeimmäksi. Työ ei taatusti tekemällä lopu.
Olen kirjoittanut ajatuksia päiväkirjaan ja tänään miehellekin, kertonut että olen surullinen ja ikävöin häntä. Kaipaan yhdessäoloa, puhumista ja kuuntelua. Koen että en tule ikinä olemaan hänelle yhtä tärkeä kuin työ.
En vähättele pahaa oloasi enkä epäile tunteittesi syvyyttä. Muista kuitenkin, että miehellä ei ole velvollisuutta mukautua sinun toiveisiisi. Parisuhteen pitäisi sujua kuin itsestään. Koska kerran näin ei käy, silloin suhde kannattaa lopettaa lyhyeen kaikessa sovussa.
Jos rakastat miestä, hän ei ole sinulle lelu, jonka omistat, vaan itsenäinen ihminen, jolla on omat halut ja tavoitteet. Olet selvästi huomannut, että sinun tavoitteitasi ei voi sovittaa yhteen miehen tavoitteiden kanssa. Tarvitsette molemmat toisenlaisen kumppanin.
Mä en nyt ymmärtänyt mitä ajat takaa?
Mistä sinä tiedät miehen tavoitteet? Tai minun tavoitteet? Entä jos meidän tavoitteet on samanlaiset. Siis parisuhde, avoin ja luottamuksellinen, rehellinen. Nuo on meidän tavoitteet.
Mies vain on sujahtanut takaisin tyyliin jonka on oppinut 20 vuotta sitten ja johon ei ole kuulunut koskaan parisuhdetta.
Mä en ole vielä yhtään kertaa parisuhteessa joka sujuu kuin itsestään, suhteessa on kuitenkin kaksi ihmistä jotka on erilaisia, ja jotka sovittavat persoonansa yhteen. Yleensä jos suhde sujuu kuin itsestään niin jompikumpi nielee omia toiveitaan ja on jossain vaiheessa pettynyt ettei elämä ollutkaan sellaista kun unelmoi ja toivoi.
Miehesi pakenee todellisuutta (pahaa oloaan?) töihin ja sähköisen median taakse. Ehkä on myös jo niin väsynyt ettei muuta halua/jaksa tehdä. Saattaa myös olla työnarkomaanikin. Pomonsa antaa hiljaisen siunauksen tekemällä ylitöitä vaikka saa lähteä aikaisemmin pois. Onhan se kaikki työpanos pomon tilipussiin.
Syitä on varmaan paljon että miehes ei välttämättä tajua edes miten syvällä se on tuossa kaikes. Sun pitää saada vaan keskusteluyhteys. Jos et jaksa loppupeleis niin eroa.
Juttelimme eilen, työnarkomaanihan mies on. Sen hän myöntää ja tietää, tehnyt töitä 18 vuotiaasta lähtien ja noita super pitkiä päiviä, Nähnyt mallin omalta isältään joka on ollut yksityisyrittäjä ja painanut töitä kellon ympäri. Juteltiin siitäkin että miehen isä on kuollut stressiin ja erilaisiin sairauksiin jo 50 vuotiaana.
Mies sanoi ettei hän ole ajatellut, eikä miettinyt että hänen työnteko syö parisuhdetta, lupasimme yrittää puhua ja katsoa miten saada asiat sujumaan.
Saa nähdä nyt sitten, kuinka asiat etenee.
Ja kirjoittamisesta, kirjoitan kyllä päiväkirjaa mutta ne on mun omia ajatuksia. Puhuminen on sellainen asia joka on tärkeä ja kuunteleminen. Oikea kuunteleminen.
Onko sinun mahdollista ottaa esimerkiksi viikko lomaa töistä? Lähde matkoille tai vanhemmillesi tai jonkun ystävän luo tai jonnekin pois kotoa. Ilman riitaa tai uhkailua, ihan hyvällä mielellä. Itsellesi tekee hyvää päästä pois miehen luota ja hänelle tekee hyvää kokea, miltä tuntuu palata tyhjään kotiin.
lähde, heti. puhelin-/nettiriippuvaiset, ajatus- ja keskustelukyvyttömät nörttilaiskimukset pitäs kieltää pykälin!! mistään ei osata kiinnostua tsi puhua, paitsi tiätty peleistä ja nettitermeistä muiden riippuvaisten pääongelmaisten kanssa. ei siivota, pestä itteään eikä hampaita, rillejä. syödään pullaa ja karkkia ja einestä, juodaan limua, valvotaan yöt ruutujen äärellä, lojutaan päivät pelaillen, ollaan mykkiä. on se kumma että puoliso rupee hakemaan seuraa muualta ja häipyy, jättää tälladen "ihanuuden"..
Aika erikoista että minullakin on mies johon jokainen aloittajan yksityiskohtakin täsmää :D Toivottavasti eri mies kuitenkin... :D
Pari kertaa viikossa? Sehänn on ihan helevetin paljon. Itellä hyvä jos kerrran kuussa tai parissa onnistuu.