Oletko rakastunut koskaan?

Olen kerran ja munani nousi pystyyn

Olen. Se teki minut onnelliseksi ja sai minut sitoutumaan lopun elämäksi.

joo kaksiteränen miekka se rakkaus toisaalta tuntuu kivalta ja toisaalta myös satuttaa. periaatteessa suosittelen periaatteessa en.

Kerran olen ja kokemuksena sen verran extriimi ja huumaava, että haluan kokea sen uudelleen. Rakastuminen/rakkaus on huume, joka koukuttaa ja jota haluaa lisää ja jonka haluaa elämässään säilyvän.

Kaksi kertaa oon sekä ihastunut että rakastunut ja tähän mennessä siitä on koitunut pääosin vain huolta ja murhetta. Jos ihastun, saatikka rakastun, nii mie todellakin hullaannun täysin. Itken rakkaani perään päiviä toisensa perään ja oon erittäin alakuloinen. Tosin tilanne voisi olla toisenlainen, jos rakkauteeni vain olisi vastattu. Mutta tähän mennessä tunteet eivät vain ole olleet molemminpuolisia, mikä on ollut miulle iha helkutin kova pala.

En ole koskaan ollut rakastunut. Ihastunut olen varmaan joskus peruskoulussa ollut. Ikää kohta 30.

oon valitettavasti, sydänsuruja siitä seurasi

Kolme kertaa, 13-, 17- ja 23-vuotiaana. Kaikki päättyivät aika suureen pettymykseen, kahdessa ekassa ei keritty edes suudelmien tasolle, mutta kaikkein ikävin oli tuo viimeisin kun totaalikokematon mies otti aika pahasti nokkiinsa siitä että mulla oli (vielä tuolloin) ennen häntä ollut "peräti" kaksi aiempaa partneria...

Olen ollut ja onhan se mahtava tunne. On kuin mustavalkoinen maailma muuttuisi yhtäkkiä värilliseksi. Oma olemus hehkuu niin, että ulkopuoliset arvaavat, että nyt on jotain tapahtunut. Ruoka ei maistu, eikä uni, seksi maistuisi sitäkin enemmän, koko ajan tekee mieli. Kaikki mielihyvähormonit ovat huipussaan, mitä niitä nyt onkin, endorfiini, serotoniini, dopamiini.. Sitä huomaa hyräilevänsä ja hymyilevänsä itsekseen (ja töissä). Toisen tapaamista odottaa malttamattomasti mutta samalla se alkuun jännittää.

Huoh, liian kauan on siitä kun viimeksi olen tuon kokenut. Ihan mielellään saisi jo uusi rakkaus tulla elämään.

Ihastunut useasti, mutta tunne ei ole koskaan saanut kehittyä rakkaudeksi. Ihastuminen on saanut aikaan alemmuuden tunnetta, kun siitä on kertonut niin aina on haukuttu. Nykyään en edes ihastu.

mies ja miehet eivät rakastu. Miehiä vasn panettaa hyvännäköisen naisen seurassa.

Tässä on tullu kuukauden aikana käytyä kolikon molemmat puolet läpi. Alkuun fiilis on todellakin aivan mieletön. Kaikki aistit terävöityy, maailma näyttää aivan mielettömältä, aurinko paistaa 24/7, sisällä jatkuva älyttömän hyvä olo ja hymy naamassa kokoajan. Aika harvoin kyllä sinkkunakaan niitä huonoja hetkiä on, mutta ihastuneena sellainen fiilis että vois valloittaa maailman.

Kolikon toinen puoli. Yksi viesti ja kaikki tuo hyvä on kadonnut. Nyt vaan ne huolettomat hetketkin mitkä oli ennen tuota ihastumista loistaa poissa olollaan. Vaikka olenkin iloinen,positiivinen ja sosiaalinen. Niin nyt hyvien asioiden löytäminen
on tällä hetkellä ihan ylivoimasen vaikeaa. Tekee mieli vaan ryömiä pimeään koloon murehtimaan. Samalla järki sanoo että elämä jatkuu ja oli vaan väärä nainen. Niin jotenki ne ajatukset vaan pyörii aikansa paikallaan tuossa ihastuksessa.