Mulla on todella vähän kavereita ja vain kaks hyvää ystävää.. tai luulin heitä mun hyviksi ystäviksi. Sain selville, että he ovat puhuneet ja haukkuneet minua selkäni takana, kun ovat kahestaan.. en tiedä miten tähän suhtautua, luulin tosiaan heitä hyviksi ystävikseni, ollaan tunnettu jo kauan. Olen hieman alkanut kyllä tuntea että aina kun ollaan oltu yhdessä niin olisin kolmas pyörä koska heillä on niin samanlaisia ajatuksia ja mielipiteitä ja minulla ihan erit..
Mutta siis minuun sattuu, enkä tiedä miten suhtautua tähän asiaan, kaveri kyllä pahoitteli mutta jotenkin sai sen kuulostamaan että on omaa syytäni kun he haukkuivat. Olen vain miettinyt mitä teen väärin, mielestäni yritän aina olla ystävällinen ja reilu kaveri ja ehkä myös joskus pistän kavereiden tahdot ensimmäiseksi, kunhan ovat onnellisia...
Tämä toinen kaveri vain satutti sanomisillaan, viittasi painooni (olen hieman ylipainoinen) ja se on minulle arka aihe.. Olen myös todella epävarma itsestäni ja epäilen olevani hieman ahdistunut tai masentunut, mutta en viitti vaivata lääkäriä koska ajattelen että kyllä jollain on asiat vielä huonommin.. Olen myös tälle kyseiselle kaverille yrittänyt kertoa ajatuksiani ja tuntemuksiani koska hänelläkin on vähän samanlaisia eli masennusta ja ahdistusta ja luulin hänen ymmärtävän..
Mietin vain miksen kelpaa kenellekään tälläisena kuin olen? Olen tuntenut itseni jo pitkään yksinäiseksi vaikka onkin ollut nämä kaksi "hyvää" ystävää juuri näiden eri kiinnostusten kohteiden ja muiden asioiden takia.
En tiedä ollenkaan miten asiaan kuuluisi suhtautua.. saanko olla vihainen, olen vihainen, mutta saisinko olla? luottamus näihin kahteen on ainakin mennyt...
Mutta siis minuun sattuu, enkä tiedä miten suhtautua tähän asiaan, kaveri kyllä pahoitteli mutta jotenkin sai sen kuulostamaan että on omaa syytäni kun he haukkuivat. Olen vain miettinyt mitä teen väärin, mielestäni yritän aina olla ystävällinen ja reilu kaveri ja ehkä myös joskus pistän kavereiden tahdot ensimmäiseksi, kunhan ovat onnellisia...
Tämä toinen kaveri vain satutti sanomisillaan, viittasi painooni (olen hieman ylipainoinen) ja se on minulle arka aihe.. Olen myös todella epävarma itsestäni ja epäilen olevani hieman ahdistunut tai masentunut, mutta en viitti vaivata lääkäriä koska ajattelen että kyllä jollain on asiat vielä huonommin.. Olen myös tälle kyseiselle kaverille yrittänyt kertoa ajatuksiani ja tuntemuksiani koska hänelläkin on vähän samanlaisia eli masennusta ja ahdistusta ja luulin hänen ymmärtävän..
Mietin vain miksen kelpaa kenellekään tälläisena kuin olen? Olen tuntenut itseni jo pitkään yksinäiseksi vaikka onkin ollut nämä kaksi "hyvää" ystävää juuri näiden eri kiinnostusten kohteiden ja muiden asioiden takia.
En tiedä ollenkaan miten asiaan kuuluisi suhtautua.. saanko olla vihainen, olen vihainen, mutta saisinko olla? luottamus näihin kahteen on ainakin mennyt...
Vastaukset 4
Vanhimmat
tottakai saat vihainen olla
maailma on vapaa maailma. saa haukkua, saa vihata, saa olla vihainen.
Minulla oli joskus kauan aikaa sitten nuorempana kaveri joka oli hyvin kaksnaamainen persoona. Hän saattoi olla ihan hyvä tyyppi silloin kun olimme kahdestaan, mutta kun kolmas osapuoli tuli joskus kuvioihin niin tällä kaverilla oli tarve heti alkaa vetää roolia. Hän ilmaisi asian useasti härnäämällä, että olen kolmaspyörä jota ei tässä tarvita.
Lisäksi hän saattoi yrittää vetää toisen osapuolen mukaan tähän härnäämiseen. Jolloin se muuttui hyvin nopeasti erimielisyyksiin. Tämä kyseinen henkilö saattoi puhua myös pahaa muista ihmisistä selän takana. Ne saattoivat olla joko täysin perättömiä asioita tai siten ei pitänyt salaisuuksia omana tietonaan, vaan levitti tarpeen mukaan jos tuli riitaa kyseisen henkilön kanssa.
Tämän vuoksi kannatti miettiä mitä kannattaa kertoa ja mitä ei. Lisäksi kyseinen henkilö oli äärimäisen kateellinen/mustasukkainen jos jollain muulla oli jotain parempaa kuin hänellä. Tämä henkilö oli mielestäni hyvin narsistinen perosoona josta pääsin eroon ajoissa. Kaverisuhteemme ehti kumminkin olla monta vuotta...
Sinulla Bellamy88 on oikeus olla vihainen, mutta mieti miksi olet heidän kaveri jos he eivät arvosta sinua ?
Johtuuko se siitä, että olet ollut liian kauan heidän kaveri ? Yleensä monen vuoden päästä saattaa paljastua todellinen kaverin/kaverien luonne joka saattaa osoittaua pettymykseksi.
Tai jos he ovat ainoat kaverit niin se on hyvin ymmärrettävää, että on silloin heidän kanssaan vaikka he eivät arvostaisikaan sinua. Se mitä minä voin nouvoa sinua ja omassatunnossasi niin yleensä kannattaa tutkia itseään ja kehittää omaa ajatusmaailmaa. Useimilla se tulee vain kokemusten kautta. Tässäkohtaa tarkoitan, että kun tukit itseäsi niin mieti omia heikkouksia, vahvuuksia ja tavotteita mitä haluaisit elämässä.
Jos haluat esim uusia kavereita niin sen eteen on tehtävä töitä, mutta niin kauan jos et arvosta itseäsi ja sinulla on heikko omatunto ja tutustut joskus johonkin uuteen henkilöön joka saattaa olla samanlainen, käyttäen heikkouksia hyväksi. Toisin sanoen aina kannattaa yrittää kehittää omaa sosiaalista dynamiikkaa ja kehittää heikkoudet vahvemmiksi. Ensimäinen askel on se, että hyväksyt itsesi, sellaisen kuin olet vaikka se tuntuisikin miten hirveältä. Toivon, kumminkin, että asiat kääntyy vielä parempaan päin...
Niin ja mieti millainen vaikutus sinulla on kavereihisi tai heillä sinuun. Pystytkö vaikuttamaan omilla mielipiteilläsi tai toiminnallasi heihin vai päättävätkö he joka asiasta ja sinä menet kiltisti perässä ? Toisin sanoen jos he hallitsevat sinua niin henkisesti tai fyysisesti ja olet alemmassa asemassa heihin nähden.
Se mitä tarkoitan fyysisesti voi olla esimerkiksi sitä, että he päättävät mitä puet päälle ja miten heidän mielestään sinun tulisi toimia. Fyysisesti voi tarkoittaa myös rahan lainaamista tai jotain vastaavaa. Niin kauan kun he päättävät puolestasi asioista he ohjaavat ja manipuloi omilla mielipiteillään omaatuntoasi jolloin sinä taas odotat heidän hyväksyntää.
Näin ei siis välttämättä ole sinun kohdalla, kun en tunne kavereitasi, mutta tuossa nyt oli vain yksi esimerkki..