TYÖTTÖMÄNÄ ON KIVAA

Mulla menee aika tsekaten aina uudet työpaikat ja pistäen hakemuksia, sen jälkeen kokkaillen ruokaa ja käyden lenkillä. Melkein joka ilta käyn kuntosalilla ja sen lisäksi luen silloin tällöin kirjoja, mm. em. aiheesta on tullut luettua Massaa, Voimaa! -niminen teos sekä nyt Iso Arskan The New Encyclopedia Of Modern Bodybuilding. Välilläsen ajan viettämiseen ei vaan kykene, vaan sitä jäätyy, kun työttömyysasiat pyörii päässä, kuten esimerkiksi silloin kun on mennyt tappeluksi TE-keskuksen kanssa tai hakemusten käsittelyssä (toimeentulotuki) on jotain epäselvää eikä rahaa näy. Näen silloin tällöin myös kavereita, joskin tuo rahan vähyys rajoittaa tuota kavereiden näkemistä jonkin verran. En koe olevani syrjäytynyt kuitenkaan. Uusisia tulee tietysti luettua ja seurattua joka päivä. Kyllähän noita leffojakin tulee aina joskus iltaisin katsottua jos muulta aktiviteetitaan vaan suinkin ehtii.

En koe olevani vapaa työttömänä, sillä eläminen on veitsenterällä elämistä melkein koko ajan, kun saa ravata oman aktiivisen työnhakunsa lisäksi karenssin uhalla ties missä ettei tuki katkea ja rahaa ei tahdo olla. Jos jotain isompaa yllätystarvetta rahalle tulee niin sitten ollaan lirissä, mutta onneksi nyt ei ole tullut (vielä).

puutarhatöissä ja kissaa hellien... pääasiassa. Ruokaa teen itse hyvistä raaka-aineista, nytkin eilen sateen takia tein jauhelihaa taas 3kg paistista ja pekonipaketista... tuli ruokaa 14 kerraksi kahdelle.

Maannut sängyssä viimeiset vuodet. Yöt nukun tässä, päivät makaan läppäri sylissä internetin sontaa selaillen. Ei varmaan tee pidemmällä aikavälillä kovin hyvää olla samassa asennossa liikkumatta. Alussa työkkäri lähetti paljon postia ja pyysi paikanpäälle keskustelemaan, nykyään ei enää edes kutsu minua paikalle uusimaan työnhakua, vaan on näköjään kokoajan voimassa ja uusiutuu itsestään aina kun menossa umpeen. Postiakaan en sieltä saa. Masennus painaa eikä mikään kiinnosta. Hoitoon ei pääse. Haaveilen vain paremmasta elämästä ulkomailla ja lottovoitosta päivästä toiseen, tekemättä kuitenkaan mitään asioiden eteen. Huolestuttavaa miten voi olla tässä tilanteessa. Pidän kaikesta huolimatta itseäni kuitenkin melko älykkäänä ihmisenä. En vaan enää jaksa olla turha ja hyödytön, yksinäinen ihminen. Tappaisin itseni jos en olisi niin saamaton etten kykyene edes siihen.

No, ei todellakaan ole. Rahat ei riitä, ja sosiaaliset kontaktit kuihtuneeet olemattomiin. Ennen olin aktiivinen, osallistuva, ihmisiä tapaava tyyppi. Nyt lähinnä nyhjötän kotona ja masennun. Entinen työyhteisö oli tärkeä sillä olen yksinasuva. Nyt sitä ei enää ole, asuinpaikkakuntakin vaihtunut. Täysin pitää paikkansa, että pitkittynyt työttömyys syrjäyttää ihmisen yhteiskunnasta. Töitä haen koko ajan, mutta ei vielä tärpännyt.

Asioissa on puolensa ja puolensa, ja vielä tarkemmin katsottuna enemmänkin yksityiskohtia. Seuraavassa yksi lukemisen arvoinen kirjoitelma:

"Työtä ei tarvita, vaan arvoa"

http://www.talouselama.fi/Tebatti/puheenvuoro/tyota ei tarvita vaan arvoa/a2162570

Että näin.

onko suomessa yli puolimiljoonaa työtöntä, jos lasketaan mukaan tempputyöllistetyt 9 euroa päivässä saavat ja muut jotka ovat vain sosiaalihuollon piirissä. miksi valtio huijaa että työttömiä on vain 200 000 ?

Olen elämäni kunnossa nyt työttömänä. Kerkeää keskittyä itseensä. Aikaa tehdä kunnollista ruokaa ja harrastaa liikuntaa. Mikäs tässä ollessa

Miten pärjäätte taloudellisesti jos ei oo omaisuutta eikä mitää muitakaan ylimääräsiä säästöjä..Miten maksatte asumisen (jos vuokralla) ja muut normaalit maksut... ?

Olen jo lähes 50 nainen joka ollut saman työantanan palveluksessa monta kymmentä vuotta ja se kokemus mitä oon tehnyt monta vuotta ei oo kovin kummosta ...

Nyt alallani rytisee ja työttömyys ehkä tulevaisuuteni ...

Onhan se kivaa jos vain rahat riittää.

vanha totuus:
"tyhmä työtä tekee,viisas pääsee helpommalla!"
pitää paikkansa.

Työttömänä on tosiaan aikaa. Tuli valvottua myöhään ja nukuttua pitkään. Lisäksi kesä tuli avattua terassilla, kun oli kaunis päivä! Parit siiderit siinä vetäsin. Rahaa ei ole paljon, mutta olen oppinut elämään niillä mitä saa. :)

Voisin viihtyäkin työttömänä. Asun siipan kanssa ja hänellä on vakityö. Olin töissä ja sinä aikana maksettiin asunto ja kulkupeli(t). Lapsetkin kasvoivat ja lähtivät opiskelemaan. Ei siis ole velkoja eikä pahempia talous- eikä terveysongelmia. Voisin kai olla melko tyytyväinen ilman töitäkin, jäisi työt nuoremmille, jotka pääsisivät sitten makselemaan asuntovelkojaan ja perustamaan perhettä. Tekisin mielestäni hyvän työn heille, jos tyytyisin elämään työmarkkinatuella tämän vuosikymmenen ennen eläkettä.
Työkkärin mielestä pitää hakea töitä, täällä vain on kovin vähän haettavaa. Kieltäytynyt en ole mistään, joten en tiedä noita karenssijuttuja. Työkkärissä ei juuri tarvi käydäkään. Nautitaan nyt auringonpaisteesta, se ei maksa mitään, jos ei sitt ihosyöpää tule.

Kyllä on kivaa olla työtön. Veli sai perintöö ja antoi minulle 40 tonnia ilmaiseksi. Tai ei nyt ihan ilmaiseksi kun olen lainannut sille rahaa vuosien aikana paljon silloin unolin itse töissä. Aion loikoilla ja levytellä ja juopotella koko kesän. Töihinkin mä hain mutta sanottiin että olen liian huonokuntoinen vaikka olen käynyt salilla koko työttömyys aikanani. Painan just 80 kiloo mut kai sitte olen huonos kunnos kun niin sanottiin.

Ostin mä vuoden salijäsenyyden heti kun ennen olen vaan maksanut kuukauden kerralla kun olen toimeentulotuella ja nyt kun maksoin vuoden kerralla niin säästin paljon kun kuussa se makso 56 euroo ja vuosi kerralla maksaa 470 euroo. Ostin myös uuden sängyn kun vanha oli aika huono jonka ostin 15 eurolla kirpparilta. Vaatteita pitää myös ostaa että näytän ihmiseltä ja huomenna menenkin turkuun vaateostoksille. Ihan kiva kesä on tulossa vihdoin ja viimein kun ei tarvii joka penniä laskea.

Olen havainnut seuraavan ilmiön puistoissa.

Lasten keskuudessa on uusi trendikkääksi kasvava leikki, jonka nimi on "Kuka pelkää työkkärintätiä":

Leikin alussa lapset nimetään ajan malliin työttömiksi työnhakijoiksi, ja yleensä kaikkein pulskin tai petollisin, tai muutenvaan juoruilevana ja kierona tunnettu lapsi nimetään "työkkärintädiksi".

Leikki meneen niin että lapset laitetaan riviin toiseen päähän, "työkkärintäti" keskelle kenttää, ja sitten toisessa päässä on ns. "maali" johon pitää päästä ohittamalla työkkärintäti.

Maalin kohdalle taiteillaan esileikkinä yhdessä iso kyltti johon maalataan isoilla kirjaimilla "palkkatöitä tarjolla!" -teksti. Lisäksi askarrellaan myös "karenssi"-kyltti, jonka tarkoitus selviää myöhemmin. Jokaisen lapsen tulee osallistua tähän esilekkiin ennen varsinaista leikkiä. Esileikin aikana lapset myös tyhjentävät taskuistaan kaikki karkit ja pennoset, jotka sitten "työkkärintädiksi" valittu kuittaa itselleen leikin alussa.

Kun esileikki on tehty, päästään leikkimään itse "kuka pelkää työkkärintätiä" -leikkiä. Eli lapset toiseen laitaan, "työkkärintäti" keskelle, ja "palkkatöitä tarjolla"-kyltti tädin taakse toiseen laitaan pelikenttää joka on nk. maali. Kentän sivustalle asetetaan pystyyn myös "karenssi"-kyltti.

"Työkkärintädiksi" valitulle annetaan jättiläiskokoinen haavi, verkko, tai muu pyydys, jota hän saa käyttää apuna lapsien saalistamisessa kun he yrittävät ohittaa tätiä kohti "palkkatyö"-kylttiä. Tätä apuvälinettä (mm. haavia) kutsutaan leikissä "karenssiansaksi".

Sitten kun lapsoset ovat rivissä, "työkkärintädiksi" valittu huutaa mahdollisimman uhkaavaan sävyyn lapsille että "kuka teistä luusereista pelkää työkkärintätiä?!?" ja ottaa haavinsa/pyydyksensä esiin.

Sen jälkeen lapset saavat yrittää ohittaa "työkkärintätiä" ilman että tämä saa heitä kiinni. Jos lapsi pääsee "palkkatöitä tarjolla"-kyltin luokse, on hän voittaja, ja saa lopettaa leikin. Jos taas "työkkärintäti" saa lapsen kiinni, on hän häviäjä ja joutuu ryöminään "karenssi"-kyltin luo joka sijaitsee kentän sivustalla. Yleensä matkan varrelle on strategisesti asetettu "sattumia" joihin voi vahingossa ryömiä jos ei ole tarkkana. Kyltin luokse päästessään hävinneen pitää myös huutaa "Voi ei! Jouduin karenssiansaan!".

Kun viimeinenkin lapsi on joko voittanut ja poistunut leikistä, tai jäänyt "karenssiansaan" - "karenssiin" jääneiden kesken pidetään uusintakierros, joista uusintakierroksen voittajat saavat poistua kotiin, ja häviäjät määrätään "orjatöihin".

Toisen kierroksen häviäjän pitää huutaa "voi ei! Jouduin orjatöihin!". Tämän jälkeen toisen kierroksen häviäjät joutuvat kantamaan käsin "työkkärintädiksi" valitun (usein pulskimman ja kieroimman) lapsen kotiin oli matka sitten kuinka monta kilometriä hyvänsä. Tällä välin useimmiten leikissä alkuun "työkkärintädiksi" valittu lapsi myös tyhjäntää taskuistaan kaikki leikin alussa muilta lapsilta nyhdetyt karkit ja syö ne kun häntä kannetaan, sekä piereskelee ja nauraa päälle.

"Työkkärintädillä" on myös kannon aikana oikeus haukkua orjiaan sekä hoputtaa heitä kantotehtävissä.

Kyllä taitaa aikuiset leikkiä ihan samaa leikkiä vain vähän hienommissa kulisseissa. :)

http://www.ted.com/talks/arianna_huffington_how_to_succeed_get_more_sleep?language=fi

Tuossa pätkässä on kerrottu avain menestykseen: nuku riittävästi. Nyt on aikaa nukkua riittävästi, jotta voi menestyä työttömyydessä. Asiat ovat siis huomattavan hyvin.

niin kivaa että suunnitellaan kengännauhoilla hirttäytymistä ovenkahvaan. vaikuttaisi olevan helpompaa ja kivuttomampaa kuin moni luulee.