Aloin talvella kävellä lenkkejä pari kolme kertaa viikossa. Lenkkien pituus kasvoi vähitellen. Maaliskuun lopulla aloin välillä hölkkäämään. Lyhyitä matkoja kerralla koska hengästyin oikeastaan heti. Vähitellen olen hölkännyt pidempään. Kunto on mielestäni siis kasvanut siitä kun aloin yleensäkin liikkumaan.
Pari kuukautta olen käynyt lenkillä 3-4 kertaa viikossa. En osaa arvioida kuin että 1-2 tuntia olen ulkona. Arvioin siitä hölkkääväni n. 45 minuuttia 2-3 jaksossa. Välillä kävelen, välillä venyttelen, matkan varrella on sellaisia kuntoilulaitteita jotka kierrän läpi. Nyt keväällä välillä vaan nautin ulkoilusta. Siitä tulee hyvä olo ja kiva fiilis. Jonkin verran venytän juoksun kestoa siinä vaiheessa ku alkaa tuntua ikävälle mutta en liikaa. Minulla ei ole mitään tavoitteita. Ei laihtua, ei juosta maratonia, ei kehua hyvällä kunnolla, sykkeellä eikä varusteilla. Olen kuitenkin hoikistunut ja kiinteytynyt tietenkin ja ruokailu on muuttunut säännöllisemmäksi ja ehkäpä terveellisemmäksi. Vaatteet on mukavasti väljät mutta en voi sanoa laihtuneeni. Voin henkisesti hyvin. Nukun hyvin. Olen iloinen. Vielä viime syksynä tilanne oli toinen.
Eräs uusi työkaveri kysyi mitä harrastan ja kerroin että lenkkeilen. Hän alko kysellä sykealueista ja muista, ei hajuakaan. Ei minua kiinnosta. Kun kerroin mitä tuossa edellä, niin hän moitti että se on täysin hyödytöntä hölköttelyä jos ei tiedä sykkeitä ja muuta. Että hän voisi tehdä minulel ohjelman jolla kehityn. Siis anteeksi?
Onko todellakin ollut "hyödytöntä" tämä minun ulkoiluharrastukseni? Siitä huolimatta mitä se on minulle antanut. Mutta kun en tiedä sykkeistä eikä ole tavoitteita enkä "kehity". Mielestäni olen kyllä kehittynyt siitä kun jaksoin hädin tuskin 100 metriä hölkätä, minuutin. En halua juosta yhtään enempää kuin mikä tuntuu mukavalle. Kertokaa, onko tämä siis sittenkin turhaa, ja on vain parempi maata sohvalla sipsejä syöden?
Pari kuukautta olen käynyt lenkillä 3-4 kertaa viikossa. En osaa arvioida kuin että 1-2 tuntia olen ulkona. Arvioin siitä hölkkääväni n. 45 minuuttia 2-3 jaksossa. Välillä kävelen, välillä venyttelen, matkan varrella on sellaisia kuntoilulaitteita jotka kierrän läpi. Nyt keväällä välillä vaan nautin ulkoilusta. Siitä tulee hyvä olo ja kiva fiilis. Jonkin verran venytän juoksun kestoa siinä vaiheessa ku alkaa tuntua ikävälle mutta en liikaa. Minulla ei ole mitään tavoitteita. Ei laihtua, ei juosta maratonia, ei kehua hyvällä kunnolla, sykkeellä eikä varusteilla. Olen kuitenkin hoikistunut ja kiinteytynyt tietenkin ja ruokailu on muuttunut säännöllisemmäksi ja ehkäpä terveellisemmäksi. Vaatteet on mukavasti väljät mutta en voi sanoa laihtuneeni. Voin henkisesti hyvin. Nukun hyvin. Olen iloinen. Vielä viime syksynä tilanne oli toinen.
Eräs uusi työkaveri kysyi mitä harrastan ja kerroin että lenkkeilen. Hän alko kysellä sykealueista ja muista, ei hajuakaan. Ei minua kiinnosta. Kun kerroin mitä tuossa edellä, niin hän moitti että se on täysin hyödytöntä hölköttelyä jos ei tiedä sykkeitä ja muuta. Että hän voisi tehdä minulel ohjelman jolla kehityn. Siis anteeksi?
Onko todellakin ollut "hyödytöntä" tämä minun ulkoiluharrastukseni? Siitä huolimatta mitä se on minulle antanut. Mutta kun en tiedä sykkeistä eikä ole tavoitteita enkä "kehity". Mielestäni olen kyllä kehittynyt siitä kun jaksoin hädin tuskin 100 metriä hölkätä, minuutin. En halua juosta yhtään enempää kuin mikä tuntuu mukavalle. Kertokaa, onko tämä siis sittenkin turhaa, ja on vain parempi maata sohvalla sipsejä syöden?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jatka samaan malliin.Unohda intoilijoiden höpinät sykkeistä yms.
Jatkat omalla tavallasi tietenkin. Tuollaisia työkaverisi kaltaisia pellejä liikkuu ulkona nykyään aika paljon. Olet varmaa huomannut, että kuntojuoksu on nykyään trendilaji. HCR:t sun muut vetävät 15.000 osallistujaa. Siihen joukkoon mahtuu jos jonkinlaista sukankuluttajaa.
Sinänsä hyvä, että ihmisten tietoisuus kuntoilun perussäännöistä on kasvanut. Kiitos siitä esim. Juoksija lehdelle ja asiansa osaaville valmentajille. Noita maratonkouluja olen aina vierastanut. Sieltä niitä työkaverisi kaltaisia sikiää
Lenkkelilyä voi harrastaa monella tavalla. Yksi on tuo sinun tapasi ja sen on ihan hyvä. Veikkaan, että teet sitä hyvällä fiiliksellä. Mieli ja ruumis voivat hyvin.
Melkein kaipaan aijoja, jolloin lenkkeily oli lenkkeilyä. Sellaista mukavaa leppoista verryttelyhousuhölkkää. Ei ollut teknisistä tekstiileistä tietoa, ei Garmineista, ei pronaatioista, ei anaerobisista kynnyksistä.
Oi niitä aikoja.
Onhan toi paino minullakin tippunut parikymmentä kiloa, vaikka hölkkäilen ihan hissukseen. Kun aloitin niin en muuta tehnyt kuin kävelin ja sitten aloin pikkuhiljaa vähän hölkkäilemään ja nyt pystyn jo hölkkäämään monia kilometrejä kerrallaan, eikä vieläkään ole minnekkään kiire vaikka voisin juosta jo kunnon puolesta sen parikymmentä kilometriä. Kyllä se kunto on noussut rajusti jo ihan leppoisalla menemisellä. Nautin joka askeleesta kun tuolla kattelen samalla luontoa ja pikkuhiljaa hölkkään. Joskus on tehnyt mieli kysyä noilta kunnon "urheilijoilta" kun vastaan tulevat, että onko se mukavaa suu vaahdossa juosta eikä huomaa mitään elonmerkkejä missään.
Jotain tällästä ajattelin kyllä itsekin. Kiitos asiallisesta tuesta :)