Itselläni on aika ristiriitaiset tuntemukset asian suhteen.
Toisaalta olisihan se hienoa löytää se oma rakas ja elämänkumppani ja niin pois päin, mutta...
kun tässä on seuraillut muiden ihmisten yhteiselämää, niin aika epätoivottavalta se touhu näyttää näin ulkopuolisen silmin. Ei minua ainakaan innosta parisuhde, jos se tarkoittaa riitelyä mitättömistä pikkuasioista, kyllästymistä siihen omaan kumppaniin parissa vuodessa ja pelkkää ankeutta ja surkeutta.
Sillä tuollaisilta pelottavan monen ihmisen suhteet vaikuttavat; pelkkää yhdessäoloa pelkän tottumuksen takia, ilman mitään onnea ja rakkautta.
Ehkä minulla on epärealistiset odotukset, mutta en minä tuollaista halua ja olen sitten mieluummin yksin.
Toisaalta olisihan se hienoa löytää se oma rakas ja elämänkumppani ja niin pois päin, mutta...
kun tässä on seuraillut muiden ihmisten yhteiselämää, niin aika epätoivottavalta se touhu näyttää näin ulkopuolisen silmin. Ei minua ainakaan innosta parisuhde, jos se tarkoittaa riitelyä mitättömistä pikkuasioista, kyllästymistä siihen omaan kumppaniin parissa vuodessa ja pelkkää ankeutta ja surkeutta.
Sillä tuollaisilta pelottavan monen ihmisen suhteet vaikuttavat; pelkkää yhdessäoloa pelkän tottumuksen takia, ilman mitään onnea ja rakkautta.
Ehkä minulla on epärealistiset odotukset, mutta en minä tuollaista halua ja olen sitten mieluummin yksin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
En haluaisi. Ihanteellinen parisuhde toki rikastuttaisi elämää, mutta todellisuus on juuri tuota toiseen tyytymistä, yhdessä olemista ilman rakkautta ja onnea. Siispä mieluummin yksin.
Itseäni ärsyttää, että naiset haluavat aina draamaa. Jos on kaksi viikkoa mennä hyvin niin sitten on pakko keksiä riita jostain asiasta, vaikka tästä klassisesta "vessan istuin oli ylhäällä!"- jutusta. Siis sellaisia ihan pieniä asioita jotka voisi hoitaa järkevällä keskustelulla, mutta naisen on pakko saada sitä "jännitystä" parisuhteeseen tekemällä pienistä asioista kärpäsen. Mikseivät he osaa nauttia ihan tavallisesta arjesta?
En myöskään haluaisi parisuhdetta. Ennemmin sellaisen tapailusuhteen, siten että nähtäisiin vaikka viikonloppuisin ja erinäisinä juhlapyhinä. Ei kyllästyisi toisen mahdollisesti ärsyttäviin tapoihin eikä liika yhdessäolo alkaisi ahdistaa. Ja saisi suht säännöllisesti seksiä. Muuta ei tarvitakaan.
Itse en ehkä haluaisi asua yhdessä, ainakin ajatuksena se kuulostaa ensi alkuun aika haasteelliselta mutta muuten haluaisin kyllä sellaisen parisuhteen jossa nähtäisiin lähes päivittäin.
Ymmärrän mitä tarkoitatte, itsekin ihmettelen miten huonoilta useioden suhteet näyttää. Paras on löytää kumppani joka on mahdollisimman samanlainen kuin itse. Oma suhteeni on todella onnistunut juuri tämän takia.
Toki haluasin koska sitten saisi aina halata naista.
Vaikka se toisten parisuhde omaan silmään samalta ärsyttävältä meiningiltä vaikuttaakin niin silti on tämä joku pieni parisuhteen kaipaus. Johtuu varmaan siitä kun sitä ei ole koskaan edes kokenut ja jos sitä hautaan nyt näin menee niin väkisinhän siinä kokee menettäneensä jotain vaikka se olisikin ollut ihan täyttä paskaa. Ukkomiehethän ne nyt tietysti heittää aina että "joo elä pistä akkaa, voi että kun minäkin olisin sinkku" yms. mutta kummastipa ne kuitenkin tykkää niissä parisuhteissaan kitua, eivät oikeasti kuitenkaan haluaisi olla yksin.
Mutta koko haaveen saa torpata jo tämän mielenoikkuiluni takia joka lienee yhdistelmä geenejä ja iän kestänyttä yksinäisyyttä. Itsetuntoni vajoaa usein todella pohjalle ja se tuntuu koskevan vain naisia, noina kausina ei vaan pysty olla naisten kanssa juuri missään tekemisissä kun itsensä tuntee niin nollaksi. Ja sama nollatunne iskee aina kun edessä olisi potentiaalinen tilanne kehitellä jotain naisen lähestymistä.