Olen lopen kyllästynyt äitiini. Joudun asumaan hetken aikaa vanhempieni luona, koska sain sijaisuuden kotipaikkakunnaltani. Äitini käyttäytyy kuin diktaattori - tänään menin kahdeksaksi töihin, pääsin kahdelta, jatkoin töidentekoa viiden aikaan ja lopetin puoli yhdeksän. Sitten olisi vielä opiskelu jäljellä. Äiti pyysi minua lämmittämään saunan, ja sanoin etten millään jaksaisi. Hän alkoi sitten paiskoa tavaroita, sytytti saunan ja paiskoi varmaan jokaista ovea mitä meiltä löytyi ja marssi mielenosoituksellisesti ympäriinsä. Minähän olin ehdottanut, että veljeni voisi lämmittää saunan, mutta silti tämä paiskonta. Ihme tyranni kun en saanut edes sanoa, että väsyttää, en jaksa, voisiko joku muu. Suoraan vaan hirveä draama pystyyn.
Eilen äiti suuttui minulle, kun en suostunut lukemaan hänen ruotsin esseetään. Olen tosin lukenut sen jo kolme kertaa ja keskustellut siitä viitisen kertaa sen päälle. Sitten hirveä murjotus ja marttyyrius kun sanoin, että en enää jaksa lukea sitä, etten osaa ruotsia niin hyvin että voisin korjata sitä, ettei minun lukemiseni mitään auta. Kommentti oli että tarviiko tuosta nyt huutaa ja kimmastua ja oonhan miäkin siua auttanu. NIIIIIN. En enää vaan pyydä äitini apua, koska oon aina hirveessä velassa sille (sillon ja sillon annettiin sulle rahaa TAI autolla saat ajella TAI ei tää lomakoti oo) ja oikeesti en vaan täällä laiskottele, vaan teen myös kotitöitä jne. Mutta työ on myös vaativaa, ja varsinkin lukuvuoden loppu teettää työtä, kokeiden ja muiden näyttöjen tarkistelut. En vaan jaksa tota henkistä kiristämistä.
Mitään vinkkejä? Olo on niin tukala, ahdistunut ja väsynyt. Olen tosi väsynyt tähän tilanteeseen.
Äiti on aina oikeessa, marttyyri ja uhri, jota kaikki vaan sortaa ja josta kukaan ei välitä. Esim. viime maanantaina se järjesti hirveen shown aiheesta kukaan ei muistanut mua äitienpäivänä. Harmi vaan, et olin ostanut sille lahjan, meillä oli aamupala järjestettynä ja oltais tehty muutakin, mut "eihän sitä nyt". Sinä päivänä oli vielä serkun synttärit ja pappaa käytiin kattoos sairaalassa, joten ilmeisesti ei miellyttänyt tämä että muitakin juhlittiin. En jaksa enää!
Eilen äiti suuttui minulle, kun en suostunut lukemaan hänen ruotsin esseetään. Olen tosin lukenut sen jo kolme kertaa ja keskustellut siitä viitisen kertaa sen päälle. Sitten hirveä murjotus ja marttyyrius kun sanoin, että en enää jaksa lukea sitä, etten osaa ruotsia niin hyvin että voisin korjata sitä, ettei minun lukemiseni mitään auta. Kommentti oli että tarviiko tuosta nyt huutaa ja kimmastua ja oonhan miäkin siua auttanu. NIIIIIN. En enää vaan pyydä äitini apua, koska oon aina hirveessä velassa sille (sillon ja sillon annettiin sulle rahaa TAI autolla saat ajella TAI ei tää lomakoti oo) ja oikeesti en vaan täällä laiskottele, vaan teen myös kotitöitä jne. Mutta työ on myös vaativaa, ja varsinkin lukuvuoden loppu teettää työtä, kokeiden ja muiden näyttöjen tarkistelut. En vaan jaksa tota henkistä kiristämistä.
Mitään vinkkejä? Olo on niin tukala, ahdistunut ja väsynyt. Olen tosi väsynyt tähän tilanteeseen.
Äiti on aina oikeessa, marttyyri ja uhri, jota kaikki vaan sortaa ja josta kukaan ei välitä. Esim. viime maanantaina se järjesti hirveen shown aiheesta kukaan ei muistanut mua äitienpäivänä. Harmi vaan, et olin ostanut sille lahjan, meillä oli aamupala järjestettynä ja oltais tehty muutakin, mut "eihän sitä nyt". Sinä päivänä oli vielä serkun synttärit ja pappaa käytiin kattoos sairaalassa, joten ilmeisesti ei miellyttänyt tämä että muitakin juhlittiin. En jaksa enää!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Oletko ottanut yhteyttä sosiaaliviranomaisiin tai Narsistien uhrien tuki ry:n aluevastaavaan? Äitisi käytös täyttää pakkohoidon vaatimukset.
Olet ilmeisesti ihan aikuinen - opettaja. Ehkä äitiäsi pännii se, että muutit kotiin, etkä tajunnut ottaa ihan omaa asuntoa.
Ei sinun oo pakko asua siellä!
Vuokraa toinen paikka, ota vaikka velkaa.
Kesäkin tulossa, osta teltta.
Kyllä sinä löydät toisen paikan!
Pois äiteen nurkista ja anna paiskoa siellä yksin kotonaan. Oliskos mammalla vaihtarit päällä ja mt-ongelmaa?
Mun on helppo ymmärtää sua, koska oma äitini on todella pahimman puoleinen lapsi ja kaiken aikaa.
Äiti on kova arvostelemaan ja tuomitsemaan muita, mutta itse ei kestä minkäänlaista kritiikkiä. Jos sitä vähänkin saa, niin sitten kyllä sen näyttää. Kukaan ei saa äitiä loukata, koska hänellä on ollut kova elämä. Hän taas saa sanoa ja tehdä mitä haluaa.
Äitini ei välitä tippaakaan muiden tunteista. Jos joku ilmaisen, että joku hänen käytöksessään loukkaa, niin hän kyllä osaa kääntää asian niin, että hän on hetken kuluttua se vääryyttä kärsivä osapuoli. Äitini on uhrien uhri. Jatkuvalla negatiivisella rutinalla ja valituksella, hän hakee huomiota ja hoivaa. Mikään ei hänelle riitä. Me lapset olemme pyrkineet auttamaan häntä kaikessa mahdollisessa. Tuemme häntä myös taloudellisesti.
Äitini on kiittämätön, negatiivinen, synkkä, pessimistinen, tuomitseva, puhuu pahaa muista, haluaa muille pahaa, ei osaa iloita lastensa puolesta, kateellinen, katkera, ei koskaan kuuntele, ei ole kiinnostunut.. siinäpä ne tärkeimmät.
Äidin lapsuus oli todella rakkaudeton ja se todella näkyy. Äitini on kuin pieni hankala lapsi ja meidän lasten pitäisi olla niitä vanhempia, jotka täyttää hänen tarpeensa. Ja ajatella, että tällaisella ihmisellä on 12 omaa lasta!! Me kaikki olemme jo aikuisia yli kolmekymppisiä.