Olen lopen kyllästynyt äitiini. Joudun asumaan hetken aikaa vanhempieni luona, koska sain sijaisuuden kotipaikkakunnaltani. Äitini käyttäytyy kuin diktaattori - tänään menin kahdeksaksi töihin, pääsin kahdelta, jatkoin töidentekoa viiden aikaan ja lopetin puoli yhdeksän. Sitten olisi vielä opiskelu jäljellä. Äiti pyysi minua lämmittämään saunan, ja sanoin etten millään jaksaisi. Hän alkoi sitten paiskoa tavaroita, sytytti saunan ja paiskoi varmaan jokaista ovea mitä meiltä löytyi ja marssi mielenosoituksellisesti ympäriinsä. Minähän olin ehdottanut, että veljeni voisi lämmittää saunan, mutta silti tämä paiskonta. Ihme tyranni kun en saanut edes sanoa, että väsyttää, en jaksa, voisiko joku muu. Suoraan vaan hirveä draama pystyyn.
Eilen äiti suuttui minulle, kun en suostunut lukemaan hänen ruotsin esseetään. Olen tosin lukenut sen jo kolme kertaa ja keskustellut siitä viitisen kertaa sen päälle. Sitten hirveä murjotus ja marttyyrius kun sanoin, että en enää jaksa lukea sitä, etten osaa ruotsia niin hyvin että voisin korjata sitä, ettei minun lukemiseni mitään auta. Kommentti oli että tarviiko tuosta nyt huutaa ja kimmastua ja oonhan miäkin siua auttanu. NIIIIIN. En enää vaan pyydä äitini apua, koska oon aina hirveessä velassa sille (sillon ja sillon annettiin sulle rahaa TAI autolla saat ajella TAI ei tää lomakoti oo) ja oikeesti en vaan täällä laiskottele, vaan teen myös kotitöitä jne. Mutta työ on myös vaativaa, ja varsinkin lukuvuoden loppu teettää työtä, kokeiden ja muiden näyttöjen tarkistelut. En vaan jaksa tota henkistä kiristämistä.
Mitään vinkkejä? Olo on niin tukala, ahdistunut ja väsynyt. Olen tosi väsynyt tähän tilanteeseen.
Äiti on aina oikeessa, marttyyri ja uhri, jota kaikki vaan sortaa ja josta kukaan ei välitä. Esim. viime maanantaina se järjesti hirveen shown aiheesta kukaan ei muistanut mua äitienpäivänä. Harmi vaan, et olin ostanut sille lahjan, meillä oli aamupala järjestettynä ja oltais tehty muutakin, mut "eihän sitä nyt". Sinä päivänä oli vielä serkun synttärit ja pappaa käytiin kattoos sairaalassa, joten ilmeisesti ei miellyttänyt tämä että muitakin juhlittiin. En jaksa enää!
Eilen äiti suuttui minulle, kun en suostunut lukemaan hänen ruotsin esseetään. Olen tosin lukenut sen jo kolme kertaa ja keskustellut siitä viitisen kertaa sen päälle. Sitten hirveä murjotus ja marttyyrius kun sanoin, että en enää jaksa lukea sitä, etten osaa ruotsia niin hyvin että voisin korjata sitä, ettei minun lukemiseni mitään auta. Kommentti oli että tarviiko tuosta nyt huutaa ja kimmastua ja oonhan miäkin siua auttanu. NIIIIIN. En enää vaan pyydä äitini apua, koska oon aina hirveessä velassa sille (sillon ja sillon annettiin sulle rahaa TAI autolla saat ajella TAI ei tää lomakoti oo) ja oikeesti en vaan täällä laiskottele, vaan teen myös kotitöitä jne. Mutta työ on myös vaativaa, ja varsinkin lukuvuoden loppu teettää työtä, kokeiden ja muiden näyttöjen tarkistelut. En vaan jaksa tota henkistä kiristämistä.
Mitään vinkkejä? Olo on niin tukala, ahdistunut ja väsynyt. Olen tosi väsynyt tähän tilanteeseen.
Äiti on aina oikeessa, marttyyri ja uhri, jota kaikki vaan sortaa ja josta kukaan ei välitä. Esim. viime maanantaina se järjesti hirveen shown aiheesta kukaan ei muistanut mua äitienpäivänä. Harmi vaan, et olin ostanut sille lahjan, meillä oli aamupala järjestettynä ja oltais tehty muutakin, mut "eihän sitä nyt". Sinä päivänä oli vielä serkun synttärit ja pappaa käytiin kattoos sairaalassa, joten ilmeisesti ei miellyttänyt tämä että muitakin juhlittiin. En jaksa enää!
Vastaukset 2
Vanhimmat
En osaa antaa muuta neuvoa kuin hommata pikaisesti itsellesi oma asunto.
äiti haluaa olla huomion keskipisteenä.. tuttua... kuule et sie ooyksin, meitä on monia. yritä keskittyä koulunkäyntiin ettei se äitis uuvuta
sinua sen yrityksissä... ja tosiaan, muuta äkkiä pois
http://keskustelu.plaza.fi/ellit/ihmissuhteet/ihmissuhteet/1869550/miten-tunnistaa-narsistinen-aiti/