te jotka olette olleet naimisissa kauan...onko teillä ollut ikinä vaihetta jossa toinen sanoo riidoissa ettei rakasta yms.ja tahtoo erota ja kaikkea, muttei kuitenkaan hae eroa eikä tee asialle mitään jne? :/ tuleeko kylmiä kausia ja miten pitkiä ne on? tarkoitan ettei ole läheisyyttä ja seksiä yms.olemassa?
tuntuu et meillä on viikossa pari hyvää päivää ja muut on semmosta etäistä olemista tai jopa riitaa, joskus oli jopa väkivaltaa minua kohtaan,henkistä, fyysistä..ja mies saa tehdä mitä vain mutta minulla on kamalan tiukat säännöt mitä saan HÄNEN katon alla tehdä.....hänen koska hän elättää minut....
en oikein aina tiedä missä mennä...itse rakastan miestäni mutta minusta ei ole kivaa elää liitossa ja pelätä samalla että koska toisella ns.pimahtaa....miettiä kokoajan jättääkö se minut vai ei? ei ole koskaan kieltyänyt jos oon sanonut että voisitko sinä jopa pettää minua? ei ole sanonut ikinä että "en voisi"
ennen miestä ei myöskään kiinnostanut muut naiset mutta nyt hän katselee eroottisia kuvia yms.en ole mikään tutkija mutta olen nähnyt hänen koneella vahingossa muutamia sellaisia kuvia kun on avannut nähteni kuvakansioita......olen sanonut et ei tunnu kivalle että sinulla on tuollaisia! mies sanoo että sama se mille minusta tuntuu.....nyt oli pari lämmintä päivää ja jopa YKSI seksikerta tällä viikolla.yleensä oli vielä viimevuonna 3-5 kertaa viikossa seksiä....nyt 1-3 kertaa ja läheisyyttä ilman seksiä 0-2 kertaa viikossa :O
onko tämä nyt sitten lopun alkua vai vain joku vaihe? :O viimevuonna kesällä oli 2 viikkoa kyllä EI MITÄÄN KOSKETUSTA TOISIIMME......ja mies suuttuu aina jos tällaisen asian otan puheeksi....en taida enää viehättää miestäni? :/
tuntuu et meillä on viikossa pari hyvää päivää ja muut on semmosta etäistä olemista tai jopa riitaa, joskus oli jopa väkivaltaa minua kohtaan,henkistä, fyysistä..ja mies saa tehdä mitä vain mutta minulla on kamalan tiukat säännöt mitä saan HÄNEN katon alla tehdä.....hänen koska hän elättää minut....
en oikein aina tiedä missä mennä...itse rakastan miestäni mutta minusta ei ole kivaa elää liitossa ja pelätä samalla että koska toisella ns.pimahtaa....miettiä kokoajan jättääkö se minut vai ei? ei ole koskaan kieltyänyt jos oon sanonut että voisitko sinä jopa pettää minua? ei ole sanonut ikinä että "en voisi"
ennen miestä ei myöskään kiinnostanut muut naiset mutta nyt hän katselee eroottisia kuvia yms.en ole mikään tutkija mutta olen nähnyt hänen koneella vahingossa muutamia sellaisia kuvia kun on avannut nähteni kuvakansioita......olen sanonut et ei tunnu kivalle että sinulla on tuollaisia! mies sanoo että sama se mille minusta tuntuu.....nyt oli pari lämmintä päivää ja jopa YKSI seksikerta tällä viikolla.yleensä oli vielä viimevuonna 3-5 kertaa viikossa seksiä....nyt 1-3 kertaa ja läheisyyttä ilman seksiä 0-2 kertaa viikossa :O
onko tämä nyt sitten lopun alkua vai vain joku vaihe? :O viimevuonna kesällä oli 2 viikkoa kyllä EI MITÄÄN KOSKETUSTA TOISIIMME......ja mies suuttuu aina jos tällaisen asian otan puheeksi....en taida enää viehättää miestäni? :/
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olen ollu kauan naimisissa, vaimo silloin tällöin aina erolla uhkaili, kun suuttui ja lähti ovet paukkuen. Sitä aikani ihmeteltyä, hain kerran esille avioliiton psykologiaa käsittelevän kirjan, jossa kerrottiin erolla uhkailun olevan ehkä tuhoisinta käyttäytymistä parisuhteen läheisyyden kannalta. Jätin kerran kirjan juuri em.kohtaa auki hänen yöpöydälleen. Ei hän sanonu mitään, muttei myöskään ole enää eroamisella juurikaan uhkailtu. Luullakseni tuota kirjaa on sittemmin luettu puolin ja toisin. Vaan paljon muutakin meille tapahtui, ja läheisyyttä riittää nykyään.
Ei kai mikään liitto ole tuhoon tuomittu, vaan osapuolet itse vetävät sen tuhoon jos eivät tee valintoja jotka vievät lähemmäs toisiaan.
Pari kohtaa kirjoituksessasi laittoi mietityttämään.
Oletteko miten kauan olleet naimisissa ? Jos kestänyt avioliitto pitkään, niin noi seksikerrat kyllä pienenevät ajan kanssa ja se on ihan luonnollista.
Toisekseen, oletko suomalainen, siis syntyjään? Ei miehen tarvitse elättää suomalaista puolisoa, aina saa sen verran "tuloja", ettei tarvitse toisen pussista elää.
Kerropa vielä aloittaja selkokielellä, mitä tai mikä se on, mitä sinä siinä miehessä "rakastat"? Sitäkö, että hän käyttää "jopa henkistä ja fyysistä väkivaltaa"?
Miehen kotikäytös on rumaa ja väärää. Hän puhuu sinulle hyvin alentavasti. Vastaatko itse yhtä alentavasti takaisin, vai oletko kärsivä osapuoli, onko oma kotikäytöksesi kohtuullisen 'hyvää', olosuhteet huomioon ottaen.
Ruma kotikäytös ei tunnu olevan kertaluonteista, riidassa puuskahdettua ja anteeksipyydettyä? Niin että mies itse ymmärtäisi kohtelevansa sinua huonosti. Kertomasi mukaan se olisi jatkuvaa.
Kun mies sanoo sinulle pahasti, voit yrittää temppua, jossa toistat hänelle itselle aina sanasta sanaan sen, mitä hän sanoi. Lopulta sanot, että sinusta tuntuu pahalta, kun sinulle puhutaan noin. Tee myös itse jotain sille, että et ole rahallisesti riippuvainen miehestä, eli etsi työtä ja ota vastaan mikä tahansa työ. Saat riippumattoman aseman, ja voit tehdä omia päätöksiä ilman että joudut alistumaan rahalla kiristyksen vuoksi. Jos et mene töihin, ihan oma valinta sitten jäädä rahalla kiristävän armoille. Jos miehessä on hyvää, teidän olisi hyvä mennä puhumaan kotisäännöt, mm. talous parisuhdeneuvontaan.
Jos joudut toteamaan että "mikään ei auta", niin, ei mies ole ensimmäinen virtahepo suomalaisessa olohuoneessa. lue vaikka Hellstenin kirja, tai narsisteista kertovia kirjoja.
-> ap
Kyllä, eikä pelkästään lopun alkua, loppu on jo tullut, ehkäpä jo aikaa sitten.
Hei, olet tässä saanutkin jo hyviä neuvoja.
Pitkässä parisuhteessa tulee erilaisia vaiheita, molemmille puolisoille ja yhdessä. Se on ihan normaalia.
Minäkin kiinnitin huomioita puolisosi käyttäytymiseen sinua kohtaan. Mitä tarkoitat henkisellä ja fyysisellä väkivallalla? Onko sen uhka koko ajan olemassa? Minusta puolisosi käytös kuulostaa todella lapselliselta. Uskallatko kertoa hänelle miltä sinusta itsestäsi hänen käytöksensä tuntuu?
Kyllä parisuhteessa ollaan tasa-arvoisia. Ei voida puhua elättämisestä- vaan kyllä pariskunta joka on naimisissa on luvannut huolehtia toistensa hyvinvoinnista ja tarpeista ja huolenpidosta. Molemmin puolin.
Voimia sinulle. Kannustaisin kyllä puhumaan asiasta.
Kaisa-pappi
Olen ollut onnellisesti naimisissa ja jo pidemmän aikaa.
En ole koskaan uhannut miestäni erolla riidan päätteeksi eikä ole hänkään moista kiristyskeinoa minuun käyttänyt. (En ole koskaan, edes väsyneenä keskellä arkea kertaakaan miettinyt omassa päässäni itsekseen, että joskus eroaisin miehestäni.) Emme koskaan nimittele toisiamme suutuspäissämme, vaan kyllä aikuisten ihmisten pitää osata käyttäytyä asiallisesti myös riidellessään. En lyö häntä ns. vyön alle vaikka ihan varmasti löytäisin ne pahimmat sanat jolla häntä loukata, vaan pysyn riideltävässä aiheessa. Kun sovimme riidan ja annamme anteeksi toiselle, se riita on loppuun käsitelty eikä sitä kaiveta enää esille voimakeinoksi seuraavassa riidassa.
Kertomasi perusteella, parisuhteesi ei kuulosta tasa-arvoiselta toisiaan kunnioittavalta suhteelta eitkä sinä kuulosta onnelliselta. Uskon, että olisit onnellisempi ilman tuota miestäsi. Huonot vaikkakin tutut rutiinit eivät ole hyvä syy pysyä yhdessä.
Onneksi olkoon, olet tajunnut rakkauden syvimmän olemuksen. Tuntuu, että nykyisin rakkauden määritelmää ei enää tunneta. Läheisriippuvuutta luullaan rakkaudeksi. Samoin henkistä väkivaltaa, jolloin kumppani saa toisen pysymään vierellään. Sitten erotaan, rakastetaan, erotaan, rakastetaan. Läheisriippuvuutta on ilmeisesti paljon.
"Kyllä parisuhteessa ollaan tasa-arvoisia. Ei voida puhua elättämisestä- vaan kyllä pariskunta joka on naimisissa on luvannut huolehtia toistensa hyvinvoinnista ja tarpeista ja huolenpidosta. Molemmin puolin."
Kaisa-pappi kirjoitti täyttä asiaa. Rahalla ei ole mitään syytä tai tekemistä miehesi käyttäytymisen kanssa. Oli niin tai näin, aina hän keksisi syyn alistaa sinua.
Kun pääset prosessissasi pitemmälle, et enää mieti miehesi käytöstä, vaan itseäsi ja omaa hyvinvointiasi. Mietit miksi haluat pysyä tuollaisessa parisuhteessa. Lainaa kirjastosta kirja muutoksesta ja sen aikaansaamisesta omassa elämässä. Kirjoittanut Susan Jeffrey (vai oliko Jeffers).