Täällä palstalla näkee ja lukee paljon rasistisia mielipiteitä suuntaan jos toiseen. Asia kulkee molemmissa päissä; suominainen haluaa ulkomaaliasta, suomimies suosittelee aasialaista jne...Minä itse kuuluin siihen ryhmään, joka aikoinaan valitsi ulkomaalaisen miehen, syinä haravoiden samoja, joita nämä naiset täällä laukoo, päälimmäisenä kuitenkin se, että tuntuipa hyvinkin siltä kun vierestä oli tullut katsottua vuosia, sukua, ystäviä, ystävien tuttuja ja lista jatkuu...kuinka suomimiesten kanssa suhteet ei toimi. Mies ei arvosta, ei ole seksiä: kaljaa ja urheilua tai metroseksuaali kynnymatto tyyliin: nainen alistaa " naistaan"... Noh, minäkin etsin sitä miesten miestä, joka arvostaa naisellista naista ja naista joka hoitaa uraansa, mutta haluaa ihan luonnostaan olla myös siellä kyökin puolella.
Nyt olen jo vuosia sitten eronnut ulkomaalaisesta miehestäni. Ei niinkään uskonnollisista syistä, vaan siitä syystä, että hän nyt vain sattui olemaan...hmm...ei se "penaalin terävin kynä" tai muuten vaan kusipää ihan luonnostaan. Ajattelin silloin edelleen, että ei suomimiehet ole mua varten, siis ihan selkärankaan kasvanut päätös. Kavereina kyllä paljonkin suomimiehiä, jotka ihan huippu tyyppejä, mutta... ei mulle, kiitos ei.
Nooh...löysinpä sitten ihan sattumalta ihan supisuomalaisen sinisilmän. Ja ollaankin oltu onnellisesti yhdessä pari vuotta. Järkytyksenä tuli montakin asiaa, nimenomaan siinä, kuinka väärässä olenkaan ollut. Suomimies osaa kuin osaakin arvostaa vanhanaikaisia perinteitä vaalivaa, hellää naista, joka mielellään ansaitsee osansa myös työelämässä, mutta yhtä ilolla haluaa laitella sitä ruokaa ja hoitaa sitä huushollia ja vieläpä hymy huulillaan. Puhumattakaan siitä, että KAIKKI suominaiset ei suinkaan pihtaa...tai näytä valailta tai notku pubirituina tai halua niihin "miesten kenkiin" alistamaan miehiä tasa-arvon nimissä... ehei...eikös se oli parisuhteen etuoikeuksia, tai pitäis olla, että nainen saa olla nainen ja mies mies toisiaan kunnioittavasti kohdellen. Ja että tarpeitaan saa puolin ja toisin helpottaa. Ja molemmat siihen on halukkaita melkeinpä ihan milloin vain. Puhumattakaan siitä, että vaikka ei olla mitään posliininaamoja kumpikaan, oikeus on kuitenkin odottaa että se oma "sijoitus" myös pitää osansa sopimuksensa, ja hoitaa itseään. :)
En koskaan vaihtais enää ulkomaaliaseen! Parasta kaikessa on se, että on yhteinen kieli alusta loppuun, ei tuu väärinkäsityksiä. Syntymäkieli kun on syntymäkieli ja sitä parhaiten ymmärtää toinen samanlainen. Ja sitä paitsi, suomimies osaa näyttää ihan yhtälailla tunteensa siinä kohtaan kun niitä on tarvis. En minä ainakaan halua toista "naista huusholliini" vink vink... ja... kun sen oikean kohtaa, silloin ei tarvii notkua näillä palstoilla poraamassa, puolin eikä toisin, kuinka parisuhde on perseestä ja ei saa sitä taikka tätä. Ja muuten kaikille niille jotka on sitä mieltä, että perinteinen nainen on vain nyrkin ja hellanvälissä,; siellä hellan edessä saattaa olla kivakin olla, eikä kukaan itseään kunnioittava nainen nyrkin välissä olisi, kansalaisuudesta viis. Helpompaa olis parisuhteiden voida, jos naiset pysyis naisina ja miehet miehinä. Jos joku ymmärtää perimmäisen sisällön.
Nyt olen jo vuosia sitten eronnut ulkomaalaisesta miehestäni. Ei niinkään uskonnollisista syistä, vaan siitä syystä, että hän nyt vain sattui olemaan...hmm...ei se "penaalin terävin kynä" tai muuten vaan kusipää ihan luonnostaan. Ajattelin silloin edelleen, että ei suomimiehet ole mua varten, siis ihan selkärankaan kasvanut päätös. Kavereina kyllä paljonkin suomimiehiä, jotka ihan huippu tyyppejä, mutta... ei mulle, kiitos ei.
Nooh...löysinpä sitten ihan sattumalta ihan supisuomalaisen sinisilmän. Ja ollaankin oltu onnellisesti yhdessä pari vuotta. Järkytyksenä tuli montakin asiaa, nimenomaan siinä, kuinka väärässä olenkaan ollut. Suomimies osaa kuin osaakin arvostaa vanhanaikaisia perinteitä vaalivaa, hellää naista, joka mielellään ansaitsee osansa myös työelämässä, mutta yhtä ilolla haluaa laitella sitä ruokaa ja hoitaa sitä huushollia ja vieläpä hymy huulillaan. Puhumattakaan siitä, että KAIKKI suominaiset ei suinkaan pihtaa...tai näytä valailta tai notku pubirituina tai halua niihin "miesten kenkiin" alistamaan miehiä tasa-arvon nimissä... ehei...eikös se oli parisuhteen etuoikeuksia, tai pitäis olla, että nainen saa olla nainen ja mies mies toisiaan kunnioittavasti kohdellen. Ja että tarpeitaan saa puolin ja toisin helpottaa. Ja molemmat siihen on halukkaita melkeinpä ihan milloin vain. Puhumattakaan siitä, että vaikka ei olla mitään posliininaamoja kumpikaan, oikeus on kuitenkin odottaa että se oma "sijoitus" myös pitää osansa sopimuksensa, ja hoitaa itseään. :)
En koskaan vaihtais enää ulkomaaliaseen! Parasta kaikessa on se, että on yhteinen kieli alusta loppuun, ei tuu väärinkäsityksiä. Syntymäkieli kun on syntymäkieli ja sitä parhaiten ymmärtää toinen samanlainen. Ja sitä paitsi, suomimies osaa näyttää ihan yhtälailla tunteensa siinä kohtaan kun niitä on tarvis. En minä ainakaan halua toista "naista huusholliini" vink vink... ja... kun sen oikean kohtaa, silloin ei tarvii notkua näillä palstoilla poraamassa, puolin eikä toisin, kuinka parisuhde on perseestä ja ei saa sitä taikka tätä. Ja muuten kaikille niille jotka on sitä mieltä, että perinteinen nainen on vain nyrkin ja hellanvälissä,; siellä hellan edessä saattaa olla kivakin olla, eikä kukaan itseään kunnioittava nainen nyrkin välissä olisi, kansalaisuudesta viis. Helpompaa olis parisuhteiden voida, jos naiset pysyis naisina ja miehet miehinä. Jos joku ymmärtää perimmäisen sisällön.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Aijaa..