Ajatellaan vaikka hammaslääketieteen tohtoria. Hänen työskentely-ympäristönsä on sama kuin siivoojalla.
Tittelinä hammaslääketieteen tohtori on yhden ajatuksen verran arvostettavampi kuin siivoojan ja tuon ajatuksen kesto ja sen jälkihuuma on laskettavissa minuuteissa, minkä jälkeen se haihtuu savuna ilmaan. Joskus, kuten nyt, ajatus näiden kahden eroista / samankaltaisuudesta jää kaikumaan päähän.
Minulle hammaslääketieteen tohtori, samoin kuin siivooja, ovat vieraita henkilöitä, mutta siivooja kokee vihamielistä ajattelua enemmän.
Uskooko tohtori, että hänestä ajatellaan hyvää vai miksi hän on jaksanut nähdä vaivaa tehdäkseen tuota työtä?
Tohtorin täytyy olla ajatuksiltaan ensiluokkainen, mutta siivoojan ajattelusta kukaan ei välitä. Eikö ole työlästä ajatella aina vain ensiluokkaisia ajatuksia? Siivooja voi ajatella täysin sekunda-ajatuksia, mutta silti hän kykenee siivoamaan. Kun siivooja konkreettisesti siivoaa, hän samalla puhdistaa mielensä.
Siivooja liikkuu työssään enemmän kuin tohtori, jolloin hän samalla näkeekin enemmän. Tohtorin katse kohdistuu hyvin suppealle alueelle eli ihmisen suuhun. Ilmeisesti siellä on hyvin erilaisia maisemia pienessä mittakaavassa, mutta mitään esteettistä siellä ei koskaan ole.
Minkä takia joku haluaa opiskella kymmeniä vuosia katsellakseen rumia maisemia!
Tittelinä hammaslääketieteen tohtori on yhden ajatuksen verran arvostettavampi kuin siivoojan ja tuon ajatuksen kesto ja sen jälkihuuma on laskettavissa minuuteissa, minkä jälkeen se haihtuu savuna ilmaan. Joskus, kuten nyt, ajatus näiden kahden eroista / samankaltaisuudesta jää kaikumaan päähän.
Minulle hammaslääketieteen tohtori, samoin kuin siivooja, ovat vieraita henkilöitä, mutta siivooja kokee vihamielistä ajattelua enemmän.
Uskooko tohtori, että hänestä ajatellaan hyvää vai miksi hän on jaksanut nähdä vaivaa tehdäkseen tuota työtä?
Tohtorin täytyy olla ajatuksiltaan ensiluokkainen, mutta siivoojan ajattelusta kukaan ei välitä. Eikö ole työlästä ajatella aina vain ensiluokkaisia ajatuksia? Siivooja voi ajatella täysin sekunda-ajatuksia, mutta silti hän kykenee siivoamaan. Kun siivooja konkreettisesti siivoaa, hän samalla puhdistaa mielensä.
Siivooja liikkuu työssään enemmän kuin tohtori, jolloin hän samalla näkeekin enemmän. Tohtorin katse kohdistuu hyvin suppealle alueelle eli ihmisen suuhun. Ilmeisesti siellä on hyvin erilaisia maisemia pienessä mittakaavassa, mutta mitään esteettistä siellä ei koskaan ole.
Minkä takia joku haluaa opiskella kymmeniä vuosia katsellakseen rumia maisemia!
Vastaukset 1
Vanhimmat
En voi välttyä ajattelulta, että tohtori on tohtori, koska hänet on kasvatettu sovinnaisen kunnianhimoiseksi. Siivooja on jäänyt kasvatuksessa vähän oman onnensa nojaan eli selviytyköön miten itse taitaa -mentaliteetilla.
Siivoojalta ei ole vaadittu kotona mitään. Hän on vapaan kasvatuksen tulos.
Tohtorille on puhuttu kotona siitä, minkälaisia ajatuksia eri ammateissa toimivat ihmiset kohtaavat. Siivoojan kotona on puhuttu vain siitä, onko jääkaapissa maitoa.
Siivoojan kodissa on eletty uskomuspohjaisesti ja tohtorin kotona on kyseenalaistettu asioita. Tohtorin kotona on oltu myös jonkin verran naiiveja ja hymyily kuuluu siellä perusasioihin.
Siivoojan kotona ei hymyilty vaan hymyilyä pidettiin ivallisuutena, josta saattoi koitua fyysistäkin väkivaltaa. Siksi siivooja ei hymyile, mutta tohtori hymyilee.