työterveyshoitajalle menossa

Kiitos ihanasta vastauksesta. Mua ei olla pitkään kiusattu, tää yks juttu tuli tähän mikä vei jo niin tolaltaan, tää oli työkaveri johon luotin, jonka kanssa pidettiin yhtä kolmannen työkaverin takia, joka olemuksellaan on siellä hallitseva ja pomon lellikki. Möläytin työkaverilleni työasioissa sillä tavalla, että otti sen niin että minä siellä määrään, huomasin siinä työpäivän aikana etttä nyt suuttui jostain, ja kysyin asiasta, pyysin anteeksi, mutta haukkui minut vaan. Mä menin hiljaiseksi tietty, töissä en puhunut mitään kahteen päivään, onneksi tuli viikonloppu, olen pystynyt hiukan ajattelemaan, ja hoitajalle tilasin ajan hiukan hätäpäissäni, aattelin, et menen sinne jos ei uus anteeksi pyyntö auta maanantaina.
Olen ennenkin ollut samassa tilanteessa, toinen jo eläkkeelä haukkui minut, kun en hymyillyt kun hän palasi lomalta, paljon en muista siltä ajalta, mikä se oli et hän niin tuohtu, järjesti sellasen palaverinkin missä oli kaikki pomot ja siinä sitten käytiin läpi kaikki työn ulkopuoleltakin olevat asiat, silloin päädyin hoitajalle, ja lääkärille ja todettiin masennus, sitähän se silloin oli kun ei oikein hymyilyttänyt.
Mutta nyt, en oikei osaa selittää, mutta koen vaan et mun pitäs olla erillainen, olen ollut mieli maassa tässä jo pitkän aikaan, mut en koe että niin maassa kuin joskus silloin, 5,5vuotta sitten kun söin lääkkeitä masennukseen.

cjutta kirjoitti:

Kiitos ihanasta vastauksesta. Mua ei olla pitkään kiusattu, tää yks juttu tuli tähän mikä vei jo niin tolaltaan, tää oli työkaveri johon luotin, jonka kanssa pidettiin yhtä kolmannen työkaverin takia, joka olemuksellaan on siellä hallitseva ja pomon lellikki. Möläytin työkaverilleni työasioissa sillä tavalla, että otti sen niin että minä siellä määrään, huomasin siinä työpäivän aikana etttä nyt suuttui jostain, ja kysyin asiasta, pyysin anteeksi, mutta haukkui minut vaan. Mä menin hiljaiseksi tietty, töissä en puhunut mitään kahteen päivään, onneksi tuli viikonloppu, olen pystynyt hiukan ajattelemaan, ja hoitajalle tilasin ajan hiukan hätäpäissäni, aattelin, et menen sinne jos ei uus anteeksi pyyntö auta maanantaina.
Olen ennenkin ollut samassa tilanteessa, toinen jo eläkkeelä haukkui minut, kun en hymyillyt kun hän palasi lomalta, paljon en muista siltä ajalta, mikä se oli et hän niin tuohtu, järjesti sellasen palaverinkin missä oli kaikki pomot ja siinä sitten käytiin läpi kaikki työn ulkopuoleltakin olevat asiat, silloin päädyin hoitajalle, ja lääkärille ja todettiin masennus, sitähän se silloin oli kun ei oikein hymyilyttänyt.
Mutta nyt, en oikei osaa selittää, mutta koen vaan et mun pitäs olla erillainen, olen ollut mieli maassa tässä jo pitkän aikaan, mut en koe että niin maassa kuin joskus silloin, 5,5vuotta sitten kun söin lääkkeitä masennukseen.

Lue lisää

Näinpä se on meillä kiusaamista kokeneilla, että vanhat muistot välillä nousevat pintaan. Siihen ei tarvita, kuin tietty ilme joltain kiusaajan hännystelijältä. Tämän tunteen koen vieläkin silloin tällöin ja yritän rauhoitella itseäni, etteivät vanhat muistot taas aktivoituisi. Aikoinaan jouduin elämään kiusaajan armoilla vuosia. En saanut täysin purettua asiaa pois mielestäni ja jämähdin vieläpä samaiseen työpaikkaan. Ei siis mikään ihannetilanne, mutta pärjään nykyisin melko mukavasti.

cjutta kirjoitti:

Kiitos ihanasta vastauksesta. Mua ei olla pitkään kiusattu, tää yks juttu tuli tähän mikä vei jo niin tolaltaan, tää oli työkaveri johon luotin, jonka kanssa pidettiin yhtä kolmannen työkaverin takia, joka olemuksellaan on siellä hallitseva ja pomon lellikki. Möläytin työkaverilleni työasioissa sillä tavalla, että otti sen niin että minä siellä määrään, huomasin siinä työpäivän aikana etttä nyt suuttui jostain, ja kysyin asiasta, pyysin anteeksi, mutta haukkui minut vaan. Mä menin hiljaiseksi tietty, töissä en puhunut mitään kahteen päivään, onneksi tuli viikonloppu, olen pystynyt hiukan ajattelemaan, ja hoitajalle tilasin ajan hiukan hätäpäissäni, aattelin, et menen sinne jos ei uus anteeksi pyyntö auta maanantaina.
Olen ennenkin ollut samassa tilanteessa, toinen jo eläkkeelä haukkui minut, kun en hymyillyt kun hän palasi lomalta, paljon en muista siltä ajalta, mikä se oli et hän niin tuohtu, järjesti sellasen palaverinkin missä oli kaikki pomot ja siinä sitten käytiin läpi kaikki työn ulkopuoleltakin olevat asiat, silloin päädyin hoitajalle, ja lääkärille ja todettiin masennus, sitähän se silloin oli kun ei oikein hymyilyttänyt.
Mutta nyt, en oikei osaa selittää, mutta koen vaan et mun pitäs olla erillainen, olen ollut mieli maassa tässä jo pitkän aikaan, mut en koe että niin maassa kuin joskus silloin, 5,5vuotta sitten kun söin lääkkeitä masennukseen.

Lue lisää

Töissä tehdään töitä. Jos ei ole riemumielellä, ei ole pakko hymyillä- riittä kun tervehtii ihmisiä, käyttäytyy asiallisesti.
Työtä tehdään siksi, että tietyt asiat tulee hoidettua, ja siitä maksetaan palkkaa.
ei siellä tarvitse olla mielistelemässä ketään. Ja työn ulkopuolisten asioiden ruotiminen työpaikoilla pitäisi jo pomon suitsia alkuunsa, ei ihan kaikki asiat kuulu työyhteisöön, eikä etenkään kenenkään henkilöön tai työn ulkopuolisiin asioihin pidä tarttua haukkumalla.
Työyhteisön yhteinen tavoitehan on hoitaa homma, että tuotteita/palvelua mitä tahansa saataisiin myytyä ulos firmasta.
Käy vain terkkarilla.
Mutta jos itse olet jonkun mielen pahoittanut sanoillasi, puhu kahdenkesken sen henkilön kanssa asiat halki.
Voi olla että kumpikin on väärinymmärtänyt toisen, tai jompikumpi on tuohtunut syyttä suotta.