Olen 20v mies ja olen seurustellut nykyisen tyttöystväni kanssa runsaat 2vuotta.Asumme erillään. Ensimmäinen vuosi meni hienosti mutta toisella vuodella tuli aikaongelmia..
Olen työni takia myös vkl:sin joskus töissä ja se syö aikaa parisuhteelta. Asumme 1/2 tunnin ajomatkan päästä toisitamme. Minusta tuntuu että aika ei meinaa riittää tyttöystävälle/kavereille ja omalle ajalle.
Näemme viikolla kerran ja vkl kokonaan. Tai pari kertaa viikolla. Tuo vkl ahdistaa kun en haluisi olla hänen kanssaa vkl kokonaan vaa tehdä muutakin. Olen puhunit asiasta hänen kanssaa mutta mikään ei ole muuttunut. Riitelemme nykyään joka viikko aina jostain.
Olen miettiny eroakin mutta rakastan häntä paljon enkä halua satuttaa häntä.. Toisaalta hän on ensimmäinen rakkauteni.
Seksi on hyvää ja sitä on tarpeeksi mutta joskus mielessä on käyny että haluisin jotain muutaki naista mutta pettäminen ei ole vaihtoehto.. Myöskään kimppaa en ole saanut ehdotettua..
Olen työni takia myös vkl:sin joskus töissä ja se syö aikaa parisuhteelta. Asumme 1/2 tunnin ajomatkan päästä toisitamme. Minusta tuntuu että aika ei meinaa riittää tyttöystävälle/kavereille ja omalle ajalle.
Näemme viikolla kerran ja vkl kokonaan. Tai pari kertaa viikolla. Tuo vkl ahdistaa kun en haluisi olla hänen kanssaa vkl kokonaan vaa tehdä muutakin. Olen puhunit asiasta hänen kanssaa mutta mikään ei ole muuttunut. Riitelemme nykyään joka viikko aina jostain.
Olen miettiny eroakin mutta rakastan häntä paljon enkä halua satuttaa häntä.. Toisaalta hän on ensimmäinen rakkauteni.
Seksi on hyvää ja sitä on tarpeeksi mutta joskus mielessä on käyny että haluisin jotain muutaki naista mutta pettäminen ei ole vaihtoehto.. Myöskään kimppaa en ole saanut ehdotettua..
Vastaukset 5
Vanhimmat
Nuori mies, kuuntele sydäntäsi.
Jos suhde ei tyydytä ja haluaisit siihen muutosta, muu ei auta kuin juuri puhumalla, tai sitten eri suuntiina lähtemällä.
Jotkut kokeilee väliaikaista eroa, siis on jonkin sovitun ajan erossa toisistaan, ja elää vapaasti. Sopii kenelle sopii.
Kuitenkin olet hyvin nuori ja suhde on ensimmäisesi. Kehottaisin vakavasti harkitsemaan ainakaan mitään sitovampaa! Teillä on molemmilla koko elämä edessä, ei kannata sitä kiirehtimisellä pilata!
Se, että riitelette kuulostaa täysin normaalille.Niin käy 99.99% pareille jotka pitempään seurustelee. Se ensimmäinen autuuden ja ihanuuden usva kun alkaa haihtua ja arki haramaana paljastua. Silloin se todellinen rakkaus koetellaan, ja se kestää tai sitten ei. Ja jos kestää, se on sitten sitä ihan oikeaa rakkautta joka kestää uskomattomia juttuja!
Älkää pitäkö mitään kiirettä ja antakaa toisillenne tilaa. Tavata muita kavereita, tehdä omia juttuja, ilman sitä toista. Samalla pikkuhiljaa opittte huomaamaan mitä ihan oikeasti haluatte!
Ja maailma ei lopu vaikka suhde loppuisikin. Rakkaussurut on aina kipeitä ja pitää surra alta pois, mutta ei takertua niihin! Hienoa kesää :-)
Hah, olet löytänyt rakkauden mutta et ole valmis tekemään suhteesi eteen mitään? Tuollaiselle äijälle sanoisin: painu helvettiin äläkä enää koskaan näytä naamaas mulle :D Pahinta olis, et oisin kuluttanu noin tyhmään idioottiin MUN KALLISARVOISTA AIKAA
Jos on 20, niin nuorihan silloin on.
Eikä halua ja ei oo järkeväkään sitoutua yhteen ihmiseen, vaikka miten tykkäisi.
Samaa mieltä, puhukaa.
On myös terveellistä kullallesi tehdä muutakin viikonloppuna.
Minusta sinun kannattaisi jäsennellä ajatuksiasi esimerkiksi paperille. Mikä sinua harmittaa suhteessa? Mistä nämä tunteet johtuvat? Miten toivoisit asioiden muuttuvan? Mitä asioille käytännössä tulisi tehdä? Mistä asioista ajattelette tyttöystäväsi kanssa eri tavalla ja miksi? Miten voisitte ymmärtää toisianne paremmin? Jne. Ajattele, mitä sekä sinä että tyttöystäväsi voisi tehdä toisin. Koita tällä tavalla valmistautua etukäteen siihen, että osaat ottaa asian esille tyttöstäväsi kanssa siten, että hän todellä ymmärtää ajatuksesi eikä loukkaannu. Tärkeää on päässä myllertävien ajatuksien jäsentäminen myös itselle. Itse olen tehnyt hankalien asioiden kanssa näin, ja se on vähentänyt keskustelun päätymistä riitelyyn, jolloin asiat oikeasti saadaan käsiteltyä ja toimenpiteet sovittua.
No tuo on ihan normi tilanne että ei ole aikaa..
Harventakaa näkemiskertoja vaikkapa muutamaan kertaan kuukaudessa, ja jätä vapaaksi ainakin kaksi viikonloppua kuukaudesta jolloin et tapaa häntä.
Selitä hänelle että tarvitset tällaista suunnitelmaa, ja perustele se.
Kirjoita vaikka paperille ensin mitkä ne sinun todellisetkin syyt on, jotta osaat ne esittää hänelle koska hän tulee vastustamaan.
Sitten jos hän suuttuu, niin sinä et sille mitään voi, vai voitko kiistää etteikö tuo sinun tunteesi olisi todellinen? Totakai sinä tarvitset vapaa-aikaa, ja minustakin on kohtuutonta puolentunin matkaan haaskata hirveesti aikaa jotta voi väkisin olla jonkun kanssa siksi että täytyy tai muuten.
Jos ei nainen siihen sopeudu hänellä on erillisyyteen ja läheisyyteen liittyviä ongelmia, mutta sinun vastuulla ei ole niitä korjata.
Ihminen oppii olemaan yksin siten, että hän saa olla yksin. Ihminen ei opi olemaan yksin, siten että hän saa painostettua ja kiristettyä jonkun olemaan itsensä kanssa, joka on niin kiltti ettei uskalla sanoa tarvitsevansa omaa aikaa.
Sinä olet vastuussa omasta onnesta ja rehellisyydestä, hän on vastuussa omista reaktioistaan jolla hän sitten reagoi sinun selittämään asiaan.