Ajaton elämä on koskaan syntymätön, ja koskaan kuolematon , itsetiedoton ääretön tietoisuus, joka on kaiken lähde jumaluus, miten vain sen haluaa oivaltaa.
Onko olemassa vain tuo elämä, jonka osa myös me olemme, vai onko muitakin jumaluuksia olemassa
Jos on vain tämä yksi elämä, niin silloinhan se on, koko maailmankaikkeuden alkuun panija, joka sitten kehittyy syyn ja seurauksen lain alaisena, ja syynä on se,että syntyisi olosuhteet jossa tuo ajaton voisi ilmentää itseään ajassa ja aineessa.
Vain on muu jumaluus, joka on luonut, fyysiset olennot ja ihmisen omaksi kuvakseen
mitä on ajaton elämä
47
313
Vastaukset
- Gorbanzo
Kannattaisiko vielä pohtia? Tuossa on hiukan ristiriitaa. Em. Jos jokin on kuolematon ja itsetiedoton niin mikähän olisi se tarve ilmentää itseään ajassa ja aineessa? Toisaalta jos se on ääretön, niin mikä on ihminen kuvana sen ulkopuolella? Mitä ylipäänsä on äärettömän ulkopuolella? Onko sielu jumalasta vai onko sielu jumalaa? Kokemuksellisesti kuvittelisin, että tuossa on iso ero? Näin ateistin kannalta...
Ei ole ristiriitaa,, sillä kuolematoman elän ulkopuolella ei ole mitään, koska se on ääretön, eikä sillä ole ulkopuolta.
Koko maailmankaikkeuskin on sen sisäpuolella.
MEKIN OLEMME TUOTA ÄÄRETÖNTÄ YHTÄ ELÄMÄÄ,
On vain yksi mieli joka on kaikille eläville olennoille sama
Emme ole kuitenkaan yhteydessä tuohon mielemme perustaan, koska materiasta kehityksen kautta
valintojemme seuraksena syntynyt ajallinen keskus ego sielu on katkaissut tuon yhteyden
ja sen seurausta on sitten kärsimysten täyttämä yhteiskunta
- Goottisatama
"Ajaton elämä on koskaan syntymätön, ja koskaan kuolematon , itsetiedoton ääretön tietoisuus, joka on kaiken lähde jumaluus, miten vain sen haluaa oivaltaa."
Ja tämän jatkona:
"Jos on vain tämä yksi elämä, niin silloinhan se on, koko maailmankaikkeuden alkuun panija, joka sitten kehittyy syyn ja seurauksen lain alaisena, ja syynä on se,että syntyisi olosuhteet jossa tuo ajaton voisi ilmentää"
Näinhän se on, miten ymmärrän tuon kokemuksen kautta. Tuo viittaa ytimeemme. Kun olemme ajattomassa, voimme sanoa sitä äärettömäksi, koska emme tiedä missä ulkoreunamme on. Mahdolliset olemuksen reunat ovat liian kaukana tai liian vähäisiä, jotta voisimme niitä mitenkään vähäisimmässäkään määrin havainnoida.
Olemme sulautuneet kosmokseen tuossa kokemuksessa, ja tuo kosmos on taustallamme päivittäisissä toimissamme.
Äärettömyys (kosmos) on itsetiedotonta "tietoisuus-ainetta", joka on tulossa meissä tietoisiksi. Tekstisi on täysin yhteensopiva kokemukseen ja sen suhteen kyllä looginen. Tuossa äärettömyydessä on myös itsetietoisia olentoja, ja ne luovat erilaisia rakenteita. Jatkuva luominen, ei pelkästään yksi alkuluominen maailman alussa. Me olemme niitä hienosäätäjiä, me ihmiset.- Gorbanzo
Eli käytännössä sanot, että olemme kuin kupla valtameressä ja jos pystymme rikkomaan oman kuplamme jollain tavalla >meistä tulee se valtameri?
- Goottisatama
Gorbanzo kirjoitti:
Eli käytännössä sanot, että olemme kuin kupla valtameressä ja jos pystymme rikkomaan oman kuplamme jollain tavalla >meistä tulee se valtameri?
Juu. Vertauskuva on osuva. Alamme heijastaa tuota valtamerikokemusta.
- Gorbanzo
Goottisatama kirjoitti:
Juu. Vertauskuva on osuva. Alamme heijastaa tuota valtamerikokemusta.
Noin ajateltuna kuulostaa paljon yksinkertaisemmalta ja loogisemmalta. Tuota voisi kutsua idealistiseksi metafysiikaksi. Esimerkiksi zen-buddhalaisuudesta löytyy yhtymäkohtia paljonkin.
Se alkaa ajatuksesta, että on alussa on Tietoisuus. Se on riippumaton maailmasta, mutta maailma on riippuvainen siitä. Sanotaan vaikka, että tämä Tietoisuus manifestoi (ilmentää) itseään kaikkien olentojen ja asioiden kautta. Ei ole kuitenkaan mitään erityistä suurta tarkoitusta tai tavoitetta. Tietoisuudesta ikäänkuin nousee spontaanisti asioita aivan kuten ihmisilläkin toisinaan, mutta niissä ei ole mitään pysyvää. Ihminen on tuossa näkemyksessä hetkellinen tapahtuma, ei mikään ikuinen olento.
Ainoa todellinen asia on silloin se alkuperäinen Tietoisuus. Kaikki oleva, myös tunteet ja ajatukset, ovat zenissä kuin pilviä sinisellä taivaalla. Ne muodostuvat hetkeksi ja katoavat itsestään. Ainoa mikä pysyy on se sininen taivas.
Tästä tietty herää kysymys, että miksi maailma on tällainen kuin se on. Tiedämme, että unessa näemme maailman, jota ei ole oikeasti olemassa. Niinpä on mahdollista, että myös tämä maailma on samankaltainen uni. Eikä siis itsenäisesti todella olemassa. Koko kysymys “miksi” on turha, koska vastaus on ilmiselvä. Me teemme itse tällaisen maailman.
Eli esimerkiksi zenissä, ihmiselle riittää että oivaltaa syvällisesti tämän. Heidän mukaansa kun ihminen näkee maailman suoraan, hän ymmärtää että on aluperin se sininen taivas. Ja sitä kautta hän on vapaa unesta ja vapaa kärsimyksestä.
Koko kysymys sielusta, jumaluudesta, maailman luonteesta ja tarkoituksesta putoaa pois. Hyvä esimerkki, miten omat oletukset nostavat kysymyksiä, joita joku toinen filosofia ei pidä edes oleellisina. Gorbanzo kirjoitti:
Noin ajateltuna kuulostaa paljon yksinkertaisemmalta ja loogisemmalta. Tuota voisi kutsua idealistiseksi metafysiikaksi. Esimerkiksi zen-buddhalaisuudesta löytyy yhtymäkohtia paljonkin.
Se alkaa ajatuksesta, että on alussa on Tietoisuus. Se on riippumaton maailmasta, mutta maailma on riippuvainen siitä. Sanotaan vaikka, että tämä Tietoisuus manifestoi (ilmentää) itseään kaikkien olentojen ja asioiden kautta. Ei ole kuitenkaan mitään erityistä suurta tarkoitusta tai tavoitetta. Tietoisuudesta ikäänkuin nousee spontaanisti asioita aivan kuten ihmisilläkin toisinaan, mutta niissä ei ole mitään pysyvää. Ihminen on tuossa näkemyksessä hetkellinen tapahtuma, ei mikään ikuinen olento.
Ainoa todellinen asia on silloin se alkuperäinen Tietoisuus. Kaikki oleva, myös tunteet ja ajatukset, ovat zenissä kuin pilviä sinisellä taivaalla. Ne muodostuvat hetkeksi ja katoavat itsestään. Ainoa mikä pysyy on se sininen taivas.
Tästä tietty herää kysymys, että miksi maailma on tällainen kuin se on. Tiedämme, että unessa näemme maailman, jota ei ole oikeasti olemassa. Niinpä on mahdollista, että myös tämä maailma on samankaltainen uni. Eikä siis itsenäisesti todella olemassa. Koko kysymys “miksi” on turha, koska vastaus on ilmiselvä. Me teemme itse tällaisen maailman.
Eli esimerkiksi zenissä, ihmiselle riittää että oivaltaa syvällisesti tämän. Heidän mukaansa kun ihminen näkee maailman suoraan, hän ymmärtää että on aluperin se sininen taivas. Ja sitä kautta hän on vapaa unesta ja vapaa kärsimyksestä.
Koko kysymys sielusta, jumaluudesta, maailman luonteesta ja tarkoituksesta putoaa pois. Hyvä esimerkki, miten omat oletukset nostavat kysymyksiä, joita joku toinen filosofia ei pidä edes oleellisina."Se alkaa ajatuksesta, että on alussa on Tietoisuus."
Vau! Suorastaan taolaiskristillistä käsittelyä! Alussa oli Tao, Tao oli Jumalan...eikun itsensä luona, ja Tao oli Jumal..eikun Tietoisuus.
Raamattu: "Alussa oli Sana [Logos, maailmanjärki, tietoisuus]. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala.")
"Eli esimerkiksi zenissä, ihmiselle riittää että oivaltaa syvällisesti tämän."
Eli riittävän tarkkaavainen mieli tuon kokee hetimiten. Tietoisuus on niin herkkävireinen, sanoisinko positiivinen, että sen kiinni saaminen vaati tarkkaavaisuutta ja syvemmän itsensä tiedostamista. Olkaamme sellaisia kuin olemme jo. Tai...tulkaa sellaisiksi kuin jo olette - näin kiteytti joku mystikko muinoin. Tarvitaan vain pudottaa epäolennainen pois, tai tiedostaa olennainen epäolennaisuuksien keskeltä.
Tuo salaperäinen "sininen taivas" tai "lasimeri" muuten selittää sen, miksi Eckhart Tollet sun muut näkevät maailman niin tuoreena, kauniina ja rakastettavina. Tuo meri , vaikkakin se nähdään itsekin kangastuksena ja heijastuksena itse Tietoisuudesta, on peruste kaiken ykseydelle. On muuten päivätajunnassa sama kuin ns. kausaalichakran kautta tsiigaaminen, sijaitsee takaraivossa. "Mielen perimmäisessä luonnossa lepääminen", kirjoitti joku lama jossain tekstissä. No, meni taas metafysiikkaan. Mutta annas olla, jos vähänkään halutaan mitään muuta kuin tavanomaista fysiologiaa/materiaa kunnolla kuvata, niin kyllä varmasti menee metafysiikaksi. Koska tuo hienovireisempi todellisuus on metafyysinen/ylifyysinen itsessään.
Jumala on siis nyt muutettu Tietoisuudeksi. Hyvä näin, on aivan mahdollista asian siitä kärsimättä. Väitänpä, että mystikot kokevat tuon Jumalan ehkäpä zeniläisittäin, vaikka zeniläinen sanoo itseään ateistiksi ja kristitty uskovaiseksi. Nuo ovat vain sanoja. Se mitä sanat merkkaa, se merkitsee eniten, ei itse sanat.
Minusta sielu ja Jumala -sanat voidaan pudottaa pois tarvittaessa. Uskovaiselle kutän Jumala -sanaa, ateistille vaikkapa Tietoisuus -sanaa. Tai Tao.
Samhogakaya, loistavana nähty maailma. Maailma nähdään tuoreena ja loistavana tuossa tietoisuudessa. Vaikkakin kaikki tämä muodollisuus aikanaan katoaa.- Gorbanzo
gotenhafen kirjoitti:
"Se alkaa ajatuksesta, että on alussa on Tietoisuus."
Vau! Suorastaan taolaiskristillistä käsittelyä! Alussa oli Tao, Tao oli Jumalan...eikun itsensä luona, ja Tao oli Jumal..eikun Tietoisuus.
Raamattu: "Alussa oli Sana [Logos, maailmanjärki, tietoisuus]. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala.")
"Eli esimerkiksi zenissä, ihmiselle riittää että oivaltaa syvällisesti tämän."
Eli riittävän tarkkaavainen mieli tuon kokee hetimiten. Tietoisuus on niin herkkävireinen, sanoisinko positiivinen, että sen kiinni saaminen vaati tarkkaavaisuutta ja syvemmän itsensä tiedostamista. Olkaamme sellaisia kuin olemme jo. Tai...tulkaa sellaisiksi kuin jo olette - näin kiteytti joku mystikko muinoin. Tarvitaan vain pudottaa epäolennainen pois, tai tiedostaa olennainen epäolennaisuuksien keskeltä.
Tuo salaperäinen "sininen taivas" tai "lasimeri" muuten selittää sen, miksi Eckhart Tollet sun muut näkevät maailman niin tuoreena, kauniina ja rakastettavina. Tuo meri , vaikkakin se nähdään itsekin kangastuksena ja heijastuksena itse Tietoisuudesta, on peruste kaiken ykseydelle. On muuten päivätajunnassa sama kuin ns. kausaalichakran kautta tsiigaaminen, sijaitsee takaraivossa. "Mielen perimmäisessä luonnossa lepääminen", kirjoitti joku lama jossain tekstissä. No, meni taas metafysiikkaan. Mutta annas olla, jos vähänkään halutaan mitään muuta kuin tavanomaista fysiologiaa/materiaa kunnolla kuvata, niin kyllä varmasti menee metafysiikaksi. Koska tuo hienovireisempi todellisuus on metafyysinen/ylifyysinen itsessään.
Jumala on siis nyt muutettu Tietoisuudeksi. Hyvä näin, on aivan mahdollista asian siitä kärsimättä. Väitänpä, että mystikot kokevat tuon Jumalan ehkäpä zeniläisittäin, vaikka zeniläinen sanoo itseään ateistiksi ja kristitty uskovaiseksi. Nuo ovat vain sanoja. Se mitä sanat merkkaa, se merkitsee eniten, ei itse sanat.
Minusta sielu ja Jumala -sanat voidaan pudottaa pois tarvittaessa. Uskovaiselle kutän Jumala -sanaa, ateistille vaikkapa Tietoisuus -sanaa. Tai Tao.
Samhogakaya, loistavana nähty maailma. Maailma nähdään tuoreena ja loistavana tuossa tietoisuudessa. Vaikkakin kaikki tämä muodollisuus aikanaan katoaa."Jumala on siis nyt muutettu Tietoisuudeksi. Hyvä näin, on aivan mahdollista asian siitä kärsimättä."
Tuo on ehkä vähän liian suora tulkinta. Ero ei ole pelkästään metafyysinen, mutta ymmärtääkseni myös kokemuksellinen.
Jos kristinuskossa Jumala on luonut kaiken, niin se pitää sisällään ajatuksen, että luodut ovat erillisiä Jumalasta. On siis minä (tai sielu) ja Jumala. Tämä on puhdasta dualismia. Kokemus on siis se, että ihminen kokee yhteyden Jumalaan.
Taolaisuudessa taas ajatus on, että kaikki on Taoa. Ei siis ole minä ja jumaluus, vaan "Minä olen Jumalassa." Tai "minä ja Jumala olemme yhtä" (kuulostaa varmaan tutulta, joku kaveri muistaakseni sanoi tämän 2000 vuotta sitten). Tämä ei ole enää dualismia. Kokemus on siis, että kaikki on yksi. Tai paremminkin "ei-kaksi".
Tuo sama idea löytyy kyllä kristityiltä mystikoilta (Eckhart, John St.Cross) myös kyllä, mutta he pistivät myös sielun ajatuksen kyllä aika tavalla uusiksi.
- miten niin yksi?
Täytyy todeta näin vain ja ainoastaan vajaavaisena ihmisenä se, että jos on ainoastaan se 'YKSI', niin aika sekainen tuo 'YKSI' vaikuttaa olevan.
Teoriassa maailmakaikkeuksiakin voi olla vaikka ja kuinka paljon ja monta, kuin myös limittäin.
Mikä on 'se peruste' että olisi vain YKSI "Jumala"? - niko-tiina1
Teoriassa ja käytännössäkin maailmankaikkeuksia voi olla, elämä vain on yksi, ja elämä kaikissa kaikkeuksissa on tätä yhtä elämää.
Mekin olemme osa tätä elämää, joka pitää meidät hengissä elämämme ajan, se tulee syntymässä ja poistuu kuolemassa.
Sielu taas on elämän loinen joka on materiasta kehityksen kautta synytynyt, ajatuksen tietämättään synnyttämä keskus, jaka pitää meitä vallassaan
Ego sielu on siis, aikaa ja ainetta, sen takia, se on sitonut meidät myös henkisesti aikaan, ja siten syyn ja seuraksen alaiseksi
Sen seurausta on sitten tämä kaaosmainen ja kärsimysten ja väkivallan täyttämä yhteiskunta. - Ei itsetiedoton
On olemassa yksi tietoisuus, ja se ei ole itsetiedoton vaan itsetietoinen. Kun tietoisuus on tietoinen vain itsestään, vallitsee Sat-Chit-Ananda (havaitaan vain todellisuus, tietoisuus, autuus). Tämä itsetietoisuuden tila ei ole kuiva, vaan ääretön.
Miten maailma(t) ovat olemassa? Tuohon tietoisuuteen, Itseen, liittyy myös uneksimisen kyky, jota kutsutaan Mayaksi. Mayan ansiosta (puhtaassa universaalissa Itsessä) syntyy illuusionomaisia mielikuvia, jotka ovat "ei-itseä", jolloin syntyy subjekti-objekti -dualismi. Syntyy maailmankaikkeuksia. Puhdas tietoisuus ei kuitenkaan lakkaa olemasta, vaan maailmankaikkeuksien olemassaollessakin se on kaikkien noiden maailmojen yläpuolella.
Maailmankaikkeudet ja niiden olennot eivät kuitenkaan ole alkuperäisestä tietoisuudesta erillisiä, vaan tietoisuus on niiden kaikkien "rakennusaine". Tietoisuus on kaikessa sisällä. Tietoisuus (Itse) on kaikkien olentojen essentia, todellinen olemus. Kaikki on yhtä tietoisuutta, yhtä Itseä, erillisyys on vain näennäistä.
Maailmankaikkeuksien "luotujen olentojen" on mahdollista saavuttaa puhdas tietoisuuden tila, Sat-Chit-Ananda, pitkässä prosessissa, jossa ne oppivat erottelemaan ja arvottamaan puhtaan Itsen (sisäisen tietoisuuden) ja sen objektien välillä. Maailman objekteista kiinnipitäminen suuntaa huomion noihin objekteihin pois puhtaasta Itsestä, puhtaasta tietoisuudesta. Vähennettäessä maailman objekteihin tarrautumista ja kiinnitetäessä huomio Korkeimpaan Itseen objektit menettävät sidosvoimaansa ja puhdas todellisuus alkaa näyttäytyä.
Valaistumisessa objektit ovat menettäneet voimansa tyystin niin, että ei ole mieltä, joka objekteineen rajaisi koettua todellisuutta, vaan ollaan tietoisia vain Itsestä, jonka luonne on Todellisuus, Tietoisuus, Autuus. Se on vapautus.- Ei itsetiedoton
Ateismi ja teismi ovat vain rajoittuneita näkökulmia tähän asiaan, sisältäen sekä tosia että epätosia väitteitä. Jumalan käsite on mielekäs vain niin kauan kuin on dualismia, kaksinaisuutta, näennäinen jako itseen ja ei-itseen. Toisaalta, niin kauan kuin dualismia havaintomaailman relatiivisessa todellisuudessa esiintyy, ja samalla myönnetään, että egoani suurempia olentoja on olemassa, on jumalten käsite mielekäs. Monoteistinen Jumala ei kuitenkaan ole mitään muuta kuin oma Korkein Itsemme, puhdas tietoisuus, ei meistä erillinen, vaan oma syvin olemuksemme, samoin kuin koko maailmankaikkeuden pohja, olemus ja alkulähde.
Kun valaistuminen saavutetaan Nirvikalpa Samadhissa, kaikki dualismi poistuu, ja havaitaan, että erillisyyttä ei ole. Erillisyyttä ei ole myöskään suhteessa siihen välillä, mitä olen kutsunut Jumalaksi; dualismin poistuessa ei ole enää mitään itseäni korkeampaa itseä, vaan alempi itse on tuhoutunut. Se, mitä alempi itseni (egoni) oli kutsunut Jumalaksi, on oma Itseni, joka on kaikkiallinen tietoisuus.
Ateistit ja teistit jatkavat hedelmätöntä taisteluaan Jumalan olemassaolosta niin kauan kunnes tämä valkenee heille. Kiista pohjautuu paljolti siihen, että Jumalan ajatellaan olevan itsestä erillinen olento. Tästä syntyvä pelko johtaa teisteillä Jumalan palvontaan, ja ateisteilla Jumalan olemassaolon kieltämiseen ja vastustamiseen. Teistit tekevät tässä nähdäkseni astetta paremman valinnan, koska heidän tapansa johtaa kuitenkin suuntautumiseen korkeampaan, kun taas ateisteilla se johtaa korkeammasta etääntymiseen ja suuntautumiseen aistimaailmaan.
Silti etenkin kristityt voisivat yrittää ymmärtää, mitä Jeesus tarkoitti sanoessaan: "Isä ja minä olemme yhtä", ja "sen, mitä olette tehneet yhdelle näistä pienimmistä, olette tehneet minulle". Se ei ole mitään muuta kuin ykseyden sanomaa. Jostakin syystä ateistit tuntuvat ymmärtävät tällaiset asiat paremmin kuin äärimmäisen dualistiset dogmaattiset kristityt. Syynä on se, että erillisyysajatuksesta johtuva pelko saa tietynlaisilla kristityillä aikaan sen, että koetaan olevan julkeaa ja pyhäinhäväistystä ajatella itsensä olevan yhtä jumaluuden ja Jumalan kanssa, ja että Jumala olisi hänen todellinen itsensä. Että hän olisi pohjimmiltaan Jumala. Ateisteilla tällaisessa ajattelussa ei ole ongelmana kuin yksi sana, ja se sana on "Jumala". Jos hän korvaa sanan Jumala ilmaisulla "Korkein Itse", ei ongelmaa (eli erästä tiettyä väärin ymmärrettyä käsitettä) enää esiinny.
- 330 miljoonaa (1)
>>> Onko olemassa vain tuo elämä, jonka osa myös me olemme, vai onko muitakin jumaluuksia olemassa
Relatiivisessa todellisuudessa, jossa dualismin harhaa esiintyy: Egojamme suurempia ja viisaampia olentoja on olemassa, ja useita sellaisia voisi sanoa vaikkapa demijumaluuksiksi, enkeleiksi tms. Jotkut olennot ovat kuitenkin lisäksi sellaisia, että ne tuntevat täysin itsensä; ne tietävät kokemuksellisesti olevansa kaikkiallinen universaali tietoisuus ja näkevät kaikessa oman Itsensä. Jos Jumala-käsitettä tahdotaan käyttää: ne tietävät olevansa Jumala (puhdas tietoisuus, universaali itse). Näitä voisi kutsua jumaliksi: jokainen olento, joka tuntee perin pohjin oman olemuksensa (Jumalan), tietäen olevansa Se (Jumala), on jumala.
Eräs esimerkki tällaisesta jumalasta on Jahve, jota Raamatussa kutsutaan vain Jumalaksi. Mutta Jahve ei ole ainoa jumala, eikä sitä väitä edes Raamattukaan.
Itsestä erillinen jumaluus ei voi olla Jumala, koska Jumala on kaiken essentiaalinen Itse, syvin olemus. Jos dogmaattinen kristitty sanoo, että tuo on pyhäinhäväistystä ja että hänen syvin olemuksensa ei ole Jumala, silloin hän sanoo, että hänessä on olemassa jotakin syvempää kuin Jumala. Silloin hänen mukaansa Jumala ei ole kaiken syvin olemus, mikä on ristiriidassa kaikkien uskontojen, myös (jopa dogmaattisen) kristinuskon kanssa. Reductio ad absurdum. Siis Jumalan täytyy olla kaiken syvin olemus, kristinuskossakin. Ja koska syvintä jokaisessa on hänen essentiaalinen olemuksensa, hänen oma itsensä, on jokaisen itse Jumala. Jokainen on pohjimmiltaan (yksi ja ainoa) Jumala (Itse).Nostaisin edellisen kirjoittajan tuomaa tämän ketjun yhdeksi kohokohdaksi. Eli:
"Itsestä erillinen jumaluus ei voi olla Jumala, koska Jumala on kaiken essentiaalinen Itse, syvin olemus. Jos dogmaattinen kristitty sanoo, että tuo on pyhäinhäväistystä ja että hänen syvin olemuksensa ei ole Jumala, silloin hän sanoo, että hänessä on olemassa jotakin syvempää kuin Jumala. Silloin hänen mukaansa Jumala ei ole kaiken syvin olemus, mikä on ristiriidassa kaikkien uskontojen, myös (jopa dogmaattisen) kristinuskon kanssa. Reductio ad absurdum. Siis Jumalan täytyy olla kaiken syvin olemus, kristinuskossakin. Ja koska syvintä jokaisessa on hänen essentiaalinen olemuksensa, hänen oma itsensä, on jokaisen itse Jumala. Jokainen on pohjimmiltaan (yksi ja ainoa) Jumala (Itse). "
Taidokasta ja taitavaa ajattelua. Voin itse todeta, että kaikki todellinen mitä on saatu, on saatu itseen vetoamalla. Tähän sisäiseen ikuiseen, luomattomaan, syntymättömään ja kuolemattomaan. Jälleensyntymismuisti, tietoisuus, ym. ym.
Kaikkein arvokkain on itse itsessään.
Kun ihmisellä on todella vaikeaa, hän tulee vetoamaan itseen. Tuo itse vastaa vetämällä tietoisuuden itseen. Asteittainkin, mutta lopputulos on itse. Tämän koin jo nuorena, ja matka jatkuu.
Kun teitllä on vaikeaa, voitte vedota itseenne, joka mullistaa kaiken. Kaiken. Persoonankin vie mennessään ja uuden elämän antaa. Elämän, joka ei ole muotoonsidottu, vaikka voi ilmetäkin muodoissa.Vielä noihin syventymisen asteisiin paneutuen...
Ihmiseksi tultuamme kasvamme ensin suurempaan itsekkääseen egoiluun. Tämä on välivaihe, joka mahdollistaa tehokkaan itseoivalluksen. Ilman vahvaa egoa emme voisi nopeasti sisäistä itseämme oivaltaa. Tässä ns. pahassa egossa on itseoivalluksen siemen ja katalysaattori.
Huomaamme elämän egoilussamme epätyydyttäväksi. On kärsimystä, epätyydyttävää yksinäisyyttä. Yksinäisyyden tunne johtuu erillisyydestä. Tämä on oleellinen havainto. Alamme etsiä Jumalaa ensin ulkopuolelta. Etsintämme jatkuessa jumalkäsityksemme jalostuu yhä enemmän ja enemmän.
Vetoamme jossain vaiheessa Jumalaan tai johonkin korkeampaan. Tuo on äärimmäinen vetoomus, joka saa välittömän vastauksen. Äärimmäinen vetoomus saa välittömän vastauksen heti. Ihminen vetoaa kaikella voimallaan mitä hänellä on, sataprosenttisesti. Tuolloin hän saa salamankaltaisen oivalluksen ja kokee olevansa Hän. "olen hän, sanoo tietoisuus ihmeissään ja typertyneenä, kuin lamaantuneena"
Tuo on mykistävä savikalpa samadhi. Tästä alkaa etsintä, kunnes "tila" uudistuu. Ihminen tahtoo kadottaa itsensä, jotta oikea itse oleminen voisi ilmentyä - jotta "Isän tahto voi tapahtua".
Aluksi tila on nimeltään minäolen -oleminen. Siinä ei olla tietoisia ns. arkipersoonasta, vaan jonkun suurenmoisesta hiljaisen tarkkailevasta olemisesta. Tästä I am -ness tilasta voi syntyä ego uudelleen, jos niin tahdotaan. Mutta se on sen kokeneelle kärsimystä. Siksi etsijä tahtoo löytää aina uudelleen tuon minäolemisen, missä varsinaista erillistä raskasta egoa ei enää ole. Ego on puhdas I (minä) -tila, verrattuna Minäolen -olemiseen.
Englannin kieli on tässä kuvaavaa. I am -ness ja I -ness.
Minäolen -oleminen (I am -ness) on ns. kausaalikeho.
Tästä syventyminen etenee rajattomaan, ei ole edes minäolen -olemista, vaan vielä vähemmän. Tämä vähemmän on itseasiassa suunnattomasti enemmän, vaikka on vähemmän kuin tuo egon siementietoisuus. Sitä sanotaan sat-chit anandaksi, oleminen-tietoisuus-autuudeksi. Tästä syntyy ensin egon siemen, kausaalinen tarkkaavaisuus.
Aluksi itseoivallus ei ole siis sat-chit-ananda, vaan se itu, mistä voi erillisyyden vahvempi ajatus syntyä. Aluksi itseoivallus on tavallaan pelkkä chit eli tietoisuus. Oleminen ja autuus paistaa toki läpi, mutta vasta sat-chit-anandassa "Jumalan poika" on täydessä loistossaan. Puhdas sat-chit-ananda, fyysiseen kehoon tullessa muuntamaton ja täydessä loistossaan ilmentyvä, on erittäin harvinaista. Harvinaista fyysisessä kehossa.
Ajaton ääretön tietoisuus, on myös elävä, ja mekin olemme osa tuota ajatonta koskaan syntymätöntä ja kuolematonta elämää.
Tuo elämä tulee meihin syntymässä ja poistuu fyysisessä kuolemassa.
Fyysinen elämä on rajallista, joten tuo ajaton ilmenee,fyysisten elämien ketjuna, joka alkaa esiasteelta, kehittyen täydellisyyttä kohti
Mikän on sitten sielu jionka uskonto on haluaa pelastaa armon kautta kuolemanjälkeiseen taivaaseen
Todellisuudessa se on materiasta sen korkeimpana tuotteena syntynyt ajallinen keskus joka pitää meitä hallussaan, ikuistaakseen itsensä.
Maailmanhistoria todistaa, että sitä se on tehnytkin, sillä siihen tarvitaan väkivaltaisuutta ja siitä seuranneita kärsimyksiä.
Tuo sielu on se eillisyyden harha jossa elämme, sillä se ei ole todelline eikä ikuinen, sillä se häviää kun ihminen itsetuntemuksen kautta valaistuu, eikä ole ulkopuolisten ohjattavissa
Jos olemme osa tuot ääretöntä ja kuolematinta elämää, niin olemmehan me olleet, itse synnyttämässä tätä maailmankaikketta, eikäsiihen tarvita mitään itsestämme erillistä luoja jumalaa- M. Eläjä.
Tämä arjuunan viesti on fantastinen, myös todellinen ja uskottava.
Rakkaus on todellisuutta. Niinpä niin rakkaus on todellista, mutta miksi se ei kukoista ihmisessä
Muistelen Jeesuksenkin sanoneet, että jis maailmassa olisi rakkautta edes sinapinsiemenen verran niin maailma olisi aivan toisenlainen.
Kun emme tiedä mitä rakkaus on , niin kuvittelemme sen mielessämme, ja luulemme sitä rakkaudeksi.
Jos rakkaudella on syy tai aiheuttaja, niin se on itsekkyyttä ja omistuksen halua
Vihalla on aina syy ja aiheuttaja
Jos rakkaudella ei ole syytä eikä aihettajaa, vaan on pyyteetöntä tunnevoimaa, niin silloin rakkaus kukoistaa.
Nelson Mandela pitän tästä hyvänä esimerkkinä- M. Eläjä.
Rakkaus on todellinen ja sen voima vaikuttaa onneksemme aina.
Tämä teoria, kuinka olemme tänne ja tähän kiertokulkuun joutuneet....on mielestäni kuitenkin epäuskottava....ilman selventävää tietoa.
Onhan elämien välinen maailma todellista, elikkä tukevasti ennalta suunniteltua toimintaa.
Mitenkä tällainen olisi mahdollista ilman syvällistä tarkoitusta?
Viittaan nyt jälleen syntymien kierrossa tapahtuvaan henkiseen kehitykseen ja siten loogiseen vapautumiseen.(Syyt ja seuraukset)
Toisin sanoen 'kokemuksien' tunteminen fyysisessä maailmassa on välttämätön, jotta saavutamme vastineen henkiselle maailmalle.
Tosiaankin on slvennettävä tuota ns. jälleensyntymisoppia, että mitä siinä todellisuudessa tapahtuu, ja hänen käsityksensä poikkeeaa vallitsevasta käsityksestä siinä, että persoonana emme synny uudelleen vaan tuo syntymässämme saatu syyn ja seuraksen ketju
joka on menneisyydessä sytynyt ihmisen tekemien valintojen seurauksena.
Ego sielu on tuo ketju, joka elää vain niinkauan kun se on ymmärretty, jolloin se kuoleutuu pois ja ihminen vapautuu sen vallasta,
ja se on se valaistuminen.
Elämä jonka osa me todellisuudessa olemme, ei ole koskaan syntynyt eikä koskaan kuole, ja se on se joka pitää meidät hengissä elämämme ajan.
Meidän mielemme on tuota ajatonta kuolematonta kuolematonta elämää, joka on kaikille sama.
Sielu joka on materiasta kehityksen kautta syntynyt ei ole todellinenm¨, mutta se kaikkien ongelmiemme syy ja lähde.
joten se on tarpeeton ihmiselle.
Kun me vaåpaudumme tuosta sielusta niin silloin vapaudumme myös tuota syyn ja seurauksen ketjusta, eli jälleensyntymien pakosta
Olen noista tuhansia vuosia syntyneistä käsityksistä jälleensyntymästä, päivittänyt sen nykytietoa vastaavaksi- Materiaton sielu
Miten sielu olisi kehittynyt nimenomaan materiasta kehityksen kautta? Materiasta aivojen kautta sielu saa kyllä vaikutelmia, mielen sisältöjä. Kuitenkaan itse tiedostava sielu, vaikutelmien tiedostaja, varmaankaan ei sitä kautta synny? Jos kuolemakokemuksissa on mitään todellista, niin sielu jatkaa ruumiin kuoleman jälkeenkin eli sielu ei ole materiaa, ja joillakin lapsilla on myös muistoja tätä kehollistumaansa edeltävästä ajasta, heidän edellisestä elämästään. Sielu voi olla ajallinen ja sulautua ykseyteen täytettyään tehtävänsä, mutta miksi se olisi nimenomaan materiasta syntynyt, sitä en ymmärrä. Jos se olisi materiasta syntynyt, niin se olisi kai materiaa?
- Sarcisson
Ei välttämättä. Sielusta on niin monta käsitystä, että huh...
Mutta sielu voidaan käsittää myös mentaaliseksi energiaksi, joka nousee materiasta. Näissä näkemyksissä sielu on se, minkä ihminen itse luo halutessaan jatkaa olemistaan erillisenä ja yksilöllisenä minänä. Sielu on ikäänkuin egon jatke, joka jatkuu kuoleman jälkeen. Tämä mentaalinen energia (halu jatkaa olemassaoloa) on niin voimakas, että se itsessään aiheuttaa syntymisen uudelleen. Vähän samaan tapaan kuin jotkin ideat ja uskomukset jatkavat olemassaoloaan tuhansia vuosia. Tai syntyvät vain uudessa muodossa eri aikoina.
Mihin Arjuuna kenties viittaa, että kun tuo mentaalinen energia (siis halu) lakkaa niin ihminen vapautuu jälleensyntymien kierrosta. Siirtyy ajan ja yksilöllisyyden toiselle puolelle, tai joidenkin mukaan yhdistyy jumaluuteen. - valistunut
Sielu on todellakin materiasta kehityksen kautta syntynyt, siten että kun ihminen oppi kommunikoimaan puhekielen avulla, niin siitä seuraksena, ihminen synnytti tietämättään, ihmisen ajattomalle alueelle, ja sitoin mielen aikaan, ja myös henkisesti syyn ja seurauksen lain alaiseksi.
Siitä seurasi, että ihminen joutui ulos ajattomasta paratiisitilasta jossa hän eli vailla ristiriitoja
Tämä kaaosmainen kärsimysten ja väkivallan täyttämä maaolma on sitten sen seurausta.
Kärsimysten seurauksena ihmiselle syntyi kaipuu takaisin tuohon paratiisitilaan, ja uskonnot syntyivät sitä varten, mutta kun tuota tilaa ei saavutettu, niin, uskonnot ajautuivat toimissaan väärään suuntaan,
eli hallitsemaan ismismielä jotta uskontojen valta ikuistuisi, ja siihen tarvitaan ihmisen kärsimystä ja väkivaltaisuutta, jotta ihmiset eivät valaistuisi, koska sen jälkeen uskonnot. aatteet, ja filosofiat olisivat tarpeettomia
Tämän kaiken totaalinen ymmärtäminen, ns. psykologisessa kuolemassa, sillä pelkästään älyllinen ymmätaminen ei muuta mitään
Kun olemme ymmärtäneet ja oivaltaneet kaiken tuon, niin ego sielu hajoaa, ja voimme elää ajattomassa nykyhetkessä.
Vaikka henkisellä alueella ajatus päättyyn niin tarvitsemme sitä jokapäiväisessä elämässä, informoinnissa ja tekniikassa.
Ego sielu on se meidän psykologinen perimämme, eli perisynti, jonka lapsi saa syntymässä,
ja tätä syyn ja seurauksen ketjua sanotaan ns. jälleensyntymäksi, koska se ei voi hävitä fyysisessä kuolemassa, vaan ilmettäväseuraavassa sukupolvessa, onka sitten syntyvä lapsi saa kannettavakseen.
Tämä kaikki on vain vanhojen mysteerien päivittämistä nykypäivään
- M. Eläjä.
Eiköhän sielu ole 'väline', joka on egon kaverina ja tallentaa kaikki tarkasti muistiin?
Tämä sielu seuraa astraalitasoille ja takaisin seuraavaan elämään ja uuteen egoon.
En voi kuvitella näitä asioita ilman, ettei olisi tämän tyyppiseen toimintaan suunnitelmaa ja syytä siihen, miksi näin tapahtuu?
Siksi sielua voisi kuvailla materiaksi, koska se tosiaan on materiassa mukana...mutta ei todennäköisesti tarvita sitten enää, kun syyt ja seuraukset on 'täytetty'....kokemukset koettu?
Se on siinä vaiheessa tehtävänsä tehnyt ja voi sulautua kaikkeuteen... eihän tämä yksinkertaista ole? Selventäisi vielä tuota sielu käsitystä, sillä sehän se on se syyn ja seuraksen tulos, joka vättämättömyyden pakosta, ei voi kuolla fyysisessä kuolemassa, vaan on jatkettava seuraavaan sukupolveen
jne
Se kuoleutuu pois, kun ihminen ymmärtää ja oivaltaa miten ja miksi se on menneisyydessä syntynyt, ja miksi seuraa ihmistä permänä. eli perisyntinä.
Kirkko julisti kirkolliskousessaan 800 luvulla sielun ihmise korkeimmaksi elimeksi ja henki elämä alistettiin sielun alaiseksi
Henki elämä on se joka pitää meidät hengissä elämämme ajan,
sillä olemmehan osa sitä kaiken lähdettä joka on synnyttänyt koko maailmankaikkeudenkin.
Henki elämä on ajaton, koskaan syntymätön ja kuolematon.
Sielu taas on ajallinen ja näin se on myös materiaa, sillä aika ja materia voivat olla vain yhdessä ei erikseen.
Joten todellisuudessa uskonto palvoo materiaa, haluaa sen armon kautta taivaaseen
Syyn ja seurauksen lain mukaan se on mahdotonta, sillä siihen tarvitaan perimän sielun, eli perisynnin päättymistä, joka johtaa , vapautumiseen syyn ja seuraksen lain alaisuudesta, emmekä sen jälkeen synnytä uutta karmaa- M. Eläjä.
Mutta 'miksi' me olemme täällä?
Tätä me kysymme...?
Ei kaiketi meidän oma ajatuksemme ole tähän seuraukseen syypää?
- M. Eläjä.
Emmekö ole poistuneet ikuisuudesta aineellisuuteen saadaksemme fyysisiä kokemuksia?
- MEläjä
Tätä me kysymme?
- valistunut
Kyllä meidän oma ajatuksemme on syypää siihen, että olemme joutuneet myös henkisesti sidotuksi aikaan ja näin syyn ja seurauksen lain alaiseksi.
Sitä ennen ihminen eli paratiisitilassa joka ajaton ja suora yhteys kaiken lähteeseen
Tuon aikaan ehdollistumisen takia, ihminen joutui sitten ajatomasta paratiisitilasta ulos, ja yhteys perustaan katkesi.
Kun ihminen, valintojensa takia joutui kärsimään seurauksista niin
tuli kaipuu takaisin tuohon tilaan, seurauksena oli uskonnot jumalineen paluuksi tuohon tilaan takaisin, muuta ajan myötä ne ajautuivat vallassaolijoiden hallitsemisvälineiksija tämän olotilan ikuistamiseksi
Kiitos elämälle kaiken lähteelle- knight.of.the.temple
"Pilvimuurista valo välähtää"
Mitä se tarkoittaa? Kun tietoisuus on sydämessä, entinen menee...
Ihminen on tuo pilvimuuri, ja sydämestä valo välähtää. kKikki uusiksi menee.
- M. Eläjä.
Eikö ole mahdollista, että sielut kokevat aineellisuuden ja samalla tuottavat kokemuksia 'kollektiiviseen Jumaluuteen'?
Aivan niin M.Eläjä. Ja maailman pyhin paikka on se missä muinainen viha muuttuu nykyhetken rakkaudeksi. Se on se kokemus ja teko missä maailman tarkoitus toteutuu.
- Ajaton tietokanta
Voidaanko?
Totuus on lähempänä kuin luulettekaan.
Jumala tunnetaan yliluonnollisista asioista.
Monet yliluonnolliset asiat ovat viimevuosikymmeninä tulleet jokapäiväisiksi asioiksi.
Sielu mikä se on ? Tietokanta.
Taivas ? keskustietokone
Jumala? Keskustietokoneen valvoja.
Ihminen? Biologinen automaattitoiminnoilla aivoilla ( tietokoneella) varustettu
robotti.
Sielu ja ihmisen kuolema? Sielu tietokanta imuroidaan taivaaseen keskustietokoneelle yhdeksi tietokannaksi eli pääsemme taivaaseen, ajattomaan tietokantaelämään.
Jumalalla on jatkuvasti langaton yhteys jokaisen ihmisen aivoihin myös näkee
mitä tapahtuu ovathan silmät sielunpeili eli valvontakamera.
Keskustietokoneen välillä voi olla myös toisinpäin toimintaa aivoja voidaan ohjelmoida ja sinne voidaan myös lähettää tietoa kuten jonkun aiemmin eläneen
ihmisen tietokannasta sielunvaellus.
Nykyajan tieteen avulla nämä voidaan vielä joskus todistaa.
Ei jumala ja uskontoon liittyvät tapahtumat ole yliluonnollisia, mutta entisaikojen ja vielä nytkin niitä pidetään yliluonnollisina.
Miksi? Ihmisillä on ollut ja on taipumus muistaa ja selittää tapahtumat aina omaksi edukseen ja mistä olisi itselle eniten etua.
Se siitä tätä todistelua voisi jatkaa loputtomiin totuus on tulla jossain, lähempänä kuin luulettekaan maailma muuttuu ja moni yliluonnollinen asia tulee taas ymmärettäväksi.- cgxc
Tuo tietokanta on kiva ideana, itse asussa minulle kävi kerran niin että multa imuroitiin tiedot päästä, ainakin se tuntui siltä, silmissä vain vilkkui.
- RoseCroix.sakunen
Totuus on lähempänä kuin hengitys. Hengitys on viite totuuteen. Tämän vuoksi: kautta aikain totuuteen on viitattu hengityksen kautta. Tietoisuus, oikeastaan tarkkaavuus, on lähempänä kuin hengitys.
Sydämessä liikkuu totuus, sitä sanotaan rakkaudeksi. Tässä maailmassa mitä koette on hyvin hyvin vähän totta. On totuuden viitteitä... ja ääretön rakkaus, kaiken tausta ja perusta.- amorc
Edith Piafkin oli totuuden etsijä, kuului ruusuristiläisiin kuolemaansa saakka.
Soudain une vallée
https://www.youtube.com/watch?v=MAW0kV1WfPo
Hienot sanat, harmi ettei laulusta tehdyt englanninkieliset versiot mene yksi yhteen sanojen kanssa. - 28.matkaaja
amorc kirjoitti:
Edith Piafkin oli totuuden etsijä, kuului ruusuristiläisiin kuolemaansa saakka.
Soudain une vallée
https://www.youtube.com/watch?v=MAW0kV1WfPo
Hienot sanat, harmi ettei laulusta tehdyt englanninkieliset versiot mene yksi yhteen sanojen kanssa.Ruusu-Risti on hyvin vanha symboli. 1700-luvun Ranskassa Philippe d Orleans oli lähin hengenheimolaiseni. Tuon elämän jälkeen en ole ollut virallisesti ruusuristiläisorganisaatioissa mukana.
Philippe on edelleenkin eräs esikuvistani.
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/6/6b/Philippe_d'Orléans_en_grand-maitre_du_GOF.jpg - ancient.knight
amorc kirjoitti:
Edith Piafkin oli totuuden etsijä, kuului ruusuristiläisiin kuolemaansa saakka.
Soudain une vallée
https://www.youtube.com/watch?v=MAW0kV1WfPo
Hienot sanat, harmi ettei laulusta tehdyt englanninkieliset versiot mene yksi yhteen sanojen kanssa.Sen tahdon sanoa, että Suomeen on syntynyt liuta vanhoja duunareita, jotka alkavat heräämään siitä "koomasta", minkä aiheutti Ranskan vallankumouksen yletön väkivaltaisuus. Me saimme kaikki siitä maksaa kovan hinnan, tietoisuuden lasku. Nyt me olemme saavuttamassa saman tietoisuuden mikä oli silloin ennen virheitämme.
Natsi-Saksassa saimme kuolla, kärsimme karmaamme siellä.
Eläköön kansojen välinen veljeys! Kunnioitetaan suomalaista demokratiaa, joka on enemmän kuin osasin kuvitella. Osa meistä ei tule olemaan organisaatioiden virallisia jäseniä, mutta toimimme.
Aika on tullut, valo tulee Suomesta ja voimistuu koko ajan. - ffvc
Edustuksellinen demokratia on tulossa tiensä päähän. Suomessa 200 pyrkyriä sählää ammattitaidottomina miljoona kansan asiat päin persettä.
- Robespierre.non.non
28.matkaaja kirjoitti:
Ruusu-Risti on hyvin vanha symboli. 1700-luvun Ranskassa Philippe d Orleans oli lähin hengenheimolaiseni. Tuon elämän jälkeen en ole ollut virallisesti ruusuristiläisorganisaatioissa mukana.
Philippe on edelleenkin eräs esikuvistani.
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/6/6b/Philippe_d'Orléans_en_grand-maitre_du_GOF.jpgEi ollut sentään kyse samasta Philippe-hepusta, joka kutsui vaimoaan sanoilla "Madame Lucifer". En kuulu minäkään mihinkään organisaatioon, enkä aio kuulua, ja Philippe d'Orléanskin sanoutui irti salaseurasta.
Et sit ainakaan ollut Marie Antoinette ;) - M.Lahjomaton
Robespierre.non.non kirjoitti:
Ei ollut sentään kyse samasta Philippe-hepusta, joka kutsui vaimoaan sanoilla "Madame Lucifer". En kuulu minäkään mihinkään organisaatioon, enkä aio kuulua, ja Philippe d'Orléanskin sanoutui irti salaseurasta.
Et sit ainakaan ollut Marie Antoinette ;)Tämä Philippe Egalite (tasa-arvo). Häntä kutsuttiin pelkäksi Philippeksi, noin 50-vuotias silloin kun hänet viimeksi näin.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Louis_Philippe_Joseph
Olin vain eräs suuressa suunnitelmassa mukana ollut. Henkisesti ajatellen tärkeintä siinä elämässä oli meditaatio. Meditoin korkeinta olentoa ja perustin henkilökohtaisesti korkeimman olennon -palvontauskonnon. Sitä ei pitänyt oikeastaan palvoa, vaan meditoida. - M.Lahjomaton
Robespierre.non.non kirjoitti:
Ei ollut sentään kyse samasta Philippe-hepusta, joka kutsui vaimoaan sanoilla "Madame Lucifer". En kuulu minäkään mihinkään organisaatioon, enkä aio kuulua, ja Philippe d'Orléanskin sanoutui irti salaseurasta.
Et sit ainakaan ollut Marie Antoinette ;)Historiankirjoitus Philippen ja M. Lahjomattoman osalta on osittain täyttä pashaa. Historia ei tiedä läheskään kaikkea mitä tapahtui ja varsinkaan sitä, mitkä olivat motiivit.
- ccccfgv
Voittajat kirjoittavat historian.
- M.Lahjomaton
ccccfgv kirjoitti:
Voittajat kirjoittavat historian.
Tuolloin girondistipomot ja jotkut muut listittiin, koska he olivat mustia maageja. Olin ja olen valkealla puolella. Maailman kohtalo oli vaakalaudalla, siksi törkimysten oli mentävä.
Dantonin tuomio oli erehdys ja olen saanut siitä jo hinnan maksaa. Tosin Dantonkin on antanut anteeksi.
Mutta... väkivalta ei kuitenkaan ratkaise pulmia, vaikka taisteltaisiin mustia maageja vastaan, sillä se saattaa livetä käsistä, niinkuin kävi ns. terrorivaiheen aikana. Valta lipesi everstiluutnantti Saint-Justille, joka tunnetaan ns. "kuoleman enkelinä".
Tämä: http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/7/75/Saint-Just-French_anon-MBA_Lyon_1955-2-IMG_0450.jpg
Hän on vastuussa Pariisin kansanmurhasta, kun valta oli livennyt käsistä (syynä loppuvaiheen sairaus). Naiivi ja yli-innokas. Hänelle olen antanut anteeksi.
SIKSI: kannatan aloittajan suunnitelmaa, ego on meditoitava pois. Se luo kärsimystä vallanjanossaan. Egon on oltava alisteinen tietoisuudelle, egoistiselle yksilöllä ei ole toivoa, on tultava egottomaksi.
Buddhalaisuudessa vastaus maailman ongelmiin. - gfdcg
Kaikkein sitkein ja herkästi tarttuva ja siksi vaarallisin vaikutusväline on IDEA.
- xxzxxd
Ajaton elämä on yhtä kuin materiaton elämä, koska aika ja materia kuuluu yhteen
- aikalainen
Tuo ajaton on kuitenkin elävä ääretön kuolematon tietosuus,joka pitää meidänkin fyysistä elämää yllä.
AIka ja materia ovat myös tästä ajattomasta syntyisin, jotta syntyis planeetoilla olosuhteet, joissa fyysine elämä voisi ilmetä.
Fyysinen elämä on kuitenkin rajallista joten tuo ajaton ilmenee, fyysisten elämien ketjuana alkaen esiasteelta, kehittyen fyysisesti täydellisyyttä kohti
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan
Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.2433869Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha282318- 242121
Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.912027Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?931704Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se241391- 81301
Avaa sydämesi mulle
❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo361297Kenen etua Stubb ajaa Euroopassa ilmoittaessaan olevansa enemmän Ruotsalainen
Tasavallan presidentti Alexander Stubb kertoi ensimmäisellä valtiovierailullaan Ruotsissa, että hän ei ole koskaan tunte3031236Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan351227