Kirje anopilleni, jota en koskaan ole tavannut:
Hyvä anoppi!
Poikasi ja aviomieheni koki suuren menetyksen, kun häneltä kuoli äiti, hänen ollessaan 10-vuotias. Kun miehesi kaatui sodassa, sinulle jäi vastuu neljästä lapsesta. Koska penissiliiniä ei oltu vielä keksitty, tulehdussairaus vei sinut muutaman vuoden miehesi jälkeen.
Katselet nyt valokuvasta kirjahyllyltämme meitä lempein silmin: poikaasi, minua ja lapsiamme. Kun lapsemme olivat pieniä ja kyselivät isovanhemmistaan, pystyimme esittelemään isän vanhemmat heille vain valokuvista.
Olisitko hyväksynyt minut kaikkine virheineni? Olen esimerkiksi kehno ruuanlaittaja, enkä aina viitsi petata sänkyä aamuisin. Olit mieheni kertoman mukaan sen ajan naisten tapaan tarmokas ihminen.
Kun olen kuunnellut ja katsellut, kun appivanhemmat ja pojan/tyttären puolisot eivät aina tule toimeen keskenään, ajattelen, että minulla ja sinulla, anoppini, on ehkä ollut paras suhde, koska emme koskaan ole tavanneet toisiamme. Meidän suhdettamme ei mustasukkaisuus ja riidat koskaan ole päässeet rikkomaan.
P.S. Nuorempi poikamme on ihan sinun näköisesi.
Hyvä anoppi!
Poikasi ja aviomieheni koki suuren menetyksen, kun häneltä kuoli äiti, hänen ollessaan 10-vuotias. Kun miehesi kaatui sodassa, sinulle jäi vastuu neljästä lapsesta. Koska penissiliiniä ei oltu vielä keksitty, tulehdussairaus vei sinut muutaman vuoden miehesi jälkeen.
Katselet nyt valokuvasta kirjahyllyltämme meitä lempein silmin: poikaasi, minua ja lapsiamme. Kun lapsemme olivat pieniä ja kyselivät isovanhemmistaan, pystyimme esittelemään isän vanhemmat heille vain valokuvista.
Olisitko hyväksynyt minut kaikkine virheineni? Olen esimerkiksi kehno ruuanlaittaja, enkä aina viitsi petata sänkyä aamuisin. Olit mieheni kertoman mukaan sen ajan naisten tapaan tarmokas ihminen.
Kun olen kuunnellut ja katsellut, kun appivanhemmat ja pojan/tyttären puolisot eivät aina tule toimeen keskenään, ajattelen, että minulla ja sinulla, anoppini, on ehkä ollut paras suhde, koska emme koskaan ole tavanneet toisiamme. Meidän suhdettamme ei mustasukkaisuus ja riidat koskaan ole päässeet rikkomaan.
P.S. Nuorempi poikamme on ihan sinun näköisesi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sinä kaipaat anoppiasi. Lueppa täällä näitä viestejä, miten julmia ne ovat anoppeja kohtaan. Suorastaan toivotaan heitä helvettiin, ja kuolemaakin jo vaikka hyvissä voimissa ovatkin. Perinnöistä kiistellään elinaikanakin. On ollut varmasti miehellesi vaikeaa äidin menetys niin nuorena. Vielä sekin, ettei viestiisi kukaan edes vastaa, kun se on anoppia kaipaava, ei haukkuva, kertoo miniöistö jotain. Ihanaa kun lapsesi on mummin näköinen. Olen jo minäkin anoppi, mummi ja äiti ja ristiriitoja miniän, ei vävyn kanssa ollut mutta nyt en enää niistä piittaa. Otan lapsenlapsiini yhteyttä silloin kun minulle ja heille myös, sopii.
Eihän sitä hyvää tajua arvostaa, ennen kuin sen menettää. Vaikka on minullakin jonkinlaisia anoppikokemuksia. Muistan nuoruudenaikaisen poikaystäväni äidin, miten pelkäsin ja arastelin häntä.
Sen aikaiselle poikaystävälleni äiti oli maailman tärkein ihminen. Kun poika sitten jätti minut, ja hänen äitinsä tuli vastaan kaupungilla, olin vaistoavinani hänessä jonkinlaista voitonriemua.
Ihmisistä jää mieleen silmät. Poikaystäväni äidillä oli ilkeät ja pistävät silmät, kun hän tutki minua.
voin antaa oman anoppini sinulle.
että häpeä. Olet kyllä aika tyhmä. Onko sulle kukaan sitä totuutta sanonut, jos ei, nyt sanon, olet tyhmempi kuin lehmä.
Minun anoppini elää vielä. Kaipaan häntä silti kovasti. Hän asuu vielä ihan suhteellisen lähelläkin. Harmittaa kun en voi tämän mukavan ihmisen kanssa istua kahvilla, jutella ja nauraa. Hänet on minulta viety pois törkeällä tavalla juonittelemalla , ja uskon nykyään anoppini jopa vihaavan minua. Ymmärrän kyllä että oman tyttären manipulointi on voimakasta.. Kaipaan häntä silti niin kovasti! Mahdankohaan enää ikinä nähdä? Ainakaan mukavissa merkeissä..