Kun katson elämääni taaksepäin, niin minusta tuntuu, etten ole koskaan ollut onnellinen. Muistan jo ala-asteella kärsineeni koulussa pahasta olosta ja kiusaamisesta. En oppinut kunnolla asioita. Lisäksi perheessäni oli paljon ongelmia: Isäni oli narsistinen alkoholisti, joka arvosteli meitä tyttöjä milloin ulkonäöstä ja milloin henkisistä kyvyistä. Äitini oli puolestaan hyväsydäminen alistuja, joka ei koskaan uskaltanut sanoa isälle vastaan, vaan antoi isän tehdä kaikki päätökset.
Teini-iässä rakastuin tai ihastuin mieheen. Suhde kesti VAIN puoli vuotta (näin minulle on sanottu), mutta lannistuin erosta ja meni varmaan kahdeksan vuotta, että pääsin tästä epäonnistumisesta yli. Yritin eron aikoihin itsemurhaa ja epäonnistuin siinä. YO-kokeet menivät luonnollisesti huonosti, koska minulla oli niin paljon muuta mielessäni, että olisin jaksanut keskittyä lukemiseen. Kävin plastiikkakirurgilla muuttamassa ulkonäköäni, koska vihasin mm. kaksoisleukaani. Äitini suostui siihen, koska nöyränä ihmisenä alistui toisen tahtoon.
Valitsin lukion jälkeen yliopiston, jonne pääsin helpoiten sisään. Koko yliopiston ajan tein töitä opiskelujen ohelle enkä jaksanut keskittyä opiskeluun. Miehet vaihtuivat ja tapailin aika pitkään erästä miestä, joka ei antanut minulle riittävästi aikaa ja huomiota, minkä takia olin entisestään onneton. Suhde oli on/off-muotoa ja suhde entisestään musersi itsetuntoani. Minua suorastaan ketutti se, että mies väitti kehunsa parantavan itsetuntoani, vaikka hän kommentoi minun näyttävän huonolta ilman meikkiä ja osti minulle todella tökeröjä ja halpoja lahjoja, koska ne kuulema sopivat minulle. Joo, joo, olen kiittämätön, mutta ystäväni sai sentään hajuvesia jne. poikaystävältään.
Valmistuin yliopistolta huonolla arvosanalla (C). Olin ihan pihalla elämäni suunnasta. Tapasin nykyisen poikaystäväni ja hänen tuella aloin kehittää osaamistani sekä valmistuin pääsykokeisiin (lääkkis). En päässyt sisään, koska ensimmäisellä kerralla en ollut lukenut riittävästi ja toisella kerralla sain ensimmäisen psykoosikohtauksen kesken kokeen. Meni puoli vuotta ja psykoosi eteni niin pahaksi, että jouduin sairaalaan. Minulla meni noin puoli vuotta, että paranin työkykyiseksi ja sain itselleni työkokeilupaikan.
Tällä hetkellä työkokeilu on kesken ja etsin kuumeisesti uutta työpaikkaa. Vihaan elämässäni kaikkea, mutta eniten poden menneisyyttäni. Olen vihainen itselleni siitä, että en opiskellut kunnolla, vaan olin väärissä miessuhteissa. Vihaan itseäni, että en ole tehnyt elämässäni asioita, joita aidosti haluan. En tänä päivänäkään tiedä, mitä haluan elämältäni. Mietin usein itsemurhaa ja minulle menee mielettömästi energiaa siihen, että saan edes tämän ajatuksen pyyhittyä mielestäni. Poikaystäväni on ihan poikki kanssani ja sanoo, että viettää aikaansa kaikkialla muualla kuin kotona. Ystävät ovat pistäneet minuun välit poikki. Olen sen verran järkevä ihminen, että tiedän ongelmani johtuvan asenteesta elämään. Märehdin menneisyyttä, vihaan itseäni varmaan eniten siitä syystä, että synnyin onnettomaksi. Kai meidänlaisiakin ihmisiä kaivataan, jotta määritelmä onnettomuus olisi olemassa.
Olen kuitenkin valmis tekemään, mitä tahansa, jotta voisin pysäyttää tämän onnettomuuden oravanpyörän. Olen tietoinen siitä, että onnettomat ihmiset elävät tulevaisuudessa ja niin teen minäkin. Nuorena kuvittelin, että ongelmani on ulkonäköni, nyt vanhempana tajuan, että märehtimisen/masennuksen takia olen jäljessä muita henkisissä kyvyissä. Olen onnettomuuden takia ikuinen alisuoriutuja, joka ei kykene keskittymään kunnolla. Ihmiset kaikkoavat minusta, koska levitän ympärilleni pelkästään pahaa oloa.
Voinko koskaan olla onnellinen?
5
240
Vastaukset
- heikkisakari
Oletko ajatellut , että on olemassa Pyhähenki , joka tullessaan sinun henkeesi sisälle vaikuttaa siellä kirkkaan ja hyvän olon ja antaa sinulle ihmeellisen rauhan. Usko Herran Jeesusksen nimessä entinen elämäsi kokonaan hänen käsiisi ja aloita uusi Jumalan kanssa. Hengellisisä tilaisuuksia on joka kaupungissa ja jumala kyllä toimii ja auttaa kun häntä avuksesi huudat hädän hetkellä.
- Yk....
No älä nyt ainakaan mihkään lahkoon ala. Hommaat sen elämän, niinkuin minäkin. Teet mitä tykkäät tehdä. Pikkuhiljaa huomaat eläväsi.
- kat5
Jeesus kristus Todellakin eheyttää ja hoitaa ja ohjaa elämässä eteenpäin. Ei tarvitse kun rukoilla ja pyytää niin asiat rupeaa järjestymään :-) Ihan vaikka kaikessa rauhassa itsekseen siellä kotona. Apua pyytävää Herra kyllä auttaa. Siunausta elämääsi rukoilen ....
- Anonyymi
Elämä on tässä ja nyt, pienissä hetkissä
- Anonyymi
”Rakastettu on oikea nimesi ja tulee nimenäsi olemaan”
Kuuntele Juha Tapio
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Elämä valuu ohi ilman merkitystä
Olen 5-kymppinen korkeasti koulutettu hyvässä ja vaativassa työssä oleva mies. Erosin pitkästä parisuhteesta pari vuotta2513639Martina julkaisi romanttisia kuvia kihlajaisista
Ihana pari. Paljon onnea ja rakkautta heille 💞2631253Ilo, joka nousee silmiisi saakka
kun katseemme kohtaavat. Olet energinen, aito, ihana. Välillä tuijotat suoraan silmiini - enkä hämmenny, katson takaisin591208- 841046
Gekkosessa hyvä juttu Sofian Dubai "töistä"
"Vielä tammikuussa Belórf lupaili aloittavansa jälleen verkkovalmennukset, mutta tämä projekti näyttää kuihtuneen kaikes93990eerikäinen novassa sanoi ei kukaan enää aja manuaalivaihteilla
meillä on 3 autoa talissa ja kaikissa manuaalilaatikot, on meillä vielä tämmöiset vaikka toisin puhutaan.93925Jokaisella on omat syntinsä
Minä olisin niin mielelläni sinun. Ehkä joskus viittasitkin siihen. Olet nainen ajatuksissani jatkuvasti ja taidat tietä56916En oikeasti
Tiennyt että sinulla on ollut vaikeuksia ja huonoja aikoja. Olen oikeasti pahoillani, ja olisin myös toiminut eritavoin117870- 169863
Palsta sekosi lopullisesti?
Taidan mennä päikkäreille. Oliko hän nyt muka oikeasti äsken täällä ja kirjoitti, että täytyy unohtaa? Todistakaa se. Ki14814