Olin ylä-asteella ja lukiossa pelkkä läski kusipää ja pelle, jota en ole enää. Olen nyt aika hyvässä fyys kunnossa ja kohta näkyy sixpäck. Rahaa on ja aika hieno auto. Hukutin nuoruuden hyljeksinnän ja epäkelpoisuuden työelämään, jossa toimin 7 vuotta melkein ilman taukoo. Ei jäänyt aikaa ajatella ihmissuhteita eikä naisia. Kaikki kaveritkin katosivat kun ei heille ollut yksinkertaisesti aikaa. Nyt vuoden verran olen ollut poissa töistä ja huolehtinut kunnostani 5-6 kertaa viikos kuntosalilla ja olen kohta normaalipainoinenkin ja vahva kuin härkä.
Kuitenkin olen todella yksinäinen ja nyt sen vasta huomaan kun on aikaa ajatella. Häpeän poikuuttani, koska naiset jos tietäis niin pitäis mua ihan luuserina ja outona vaikka sellainen en omasta mielestäni ole vaan hyväkäytöksinen ja kunnianhimoinen jätkä. Pelkään suunnattomasti sitä et mua aletaan pilkkaamaan ja mulle nauretaan ja että se näkyy päällepäin et poikuuttani en oo menettänyt.
Näin yhden entisen koulukaverini 15 vuoden takaa kuntosalilla, mutta en pystynyt sanomaan yhtään mitään, koska häpesin sitä mitä olin joskus. Hän kyllä tunnisti minut ja katsoi mua hetken aikaa silmiin mut mä painoin hiljaa ja huomaamattomasti katseeni näyttöön koska en yksinkertaisesti pystynyt puhumaan mitään. Pelkään torjutuksi ja nauretuksi tulemista yli kaiken koska olen aina ollut sellaisen kohteena. Taidan olla jakomielitautinen, koska tuntuu et minulla on kaksi minää: aikuinen kova ja iso jätkä ja sit se hyljeksitty ujo teinipoika, jota ei koskaan kutsuttu mihinkään. Jälkimmäisen minäni ajatukset painavat edelleen päätäni.
Me jäätiin kerran välitunnilla pitämään toisiamme kädestä kun muut lähtivät ulos. Tuo oli ensikontaktini naiseen eikä mulla sen jälkeen ole sellaisia ollut. Tunneside häneen on hyvin vahva edelleen vaikka hän ajattelee minusta varmaan, että olen pelkkä paska. Varmasti syynä naissuhteiden puuttumiselle on ollut mun todella kova ujous ja ylipaino. Annoin itseni tahallaan rapistua, jotta pystyin keskittymään työhöni ja ansaintaan, koska halusin, että minulla on 30v jätkänä jotain mahdollisuuksia valita asioita. Oon huomannut et kaikella on hintansa eikä mitään saa ilmaiseksi: kun käytät aikaasi johonkin niin se on poissa toisesta. Oon vähän liian kova jätkä kun en oo välittänyt muiden mielipiteistä vaan pitänyt pääni. Nyt on kuitenkin pakko antaa periksi, koska elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi yksinäisyyteen eikä mun voimat enää edes riitä. Olen henkisesti täysin loppu palaamaan lähiaikoina töihin vaikka rahan puolesta ei heti tarvitsisikaan.
Oon loppujen lopuksi omasta mielestäni ihan huippujätkä enkä mikään paskiainen tai kusipää.. Taidan todella olla jakomielitautinen jätkä!
Mukavaa jos sais asiallisia kommentteja ja vittuillakin saa, koska se ei enää tunnu missään kun oon niin turta jo kaikelle :)
Ehkä tota hymiöö ei olis pitänyt laittaa koska eihän toi kai naurun asia oo..
Erityisesti haluisin kuulla sekä kokeneiden että kokemattomien naisten kommentteja..
Kuitenkin olen todella yksinäinen ja nyt sen vasta huomaan kun on aikaa ajatella. Häpeän poikuuttani, koska naiset jos tietäis niin pitäis mua ihan luuserina ja outona vaikka sellainen en omasta mielestäni ole vaan hyväkäytöksinen ja kunnianhimoinen jätkä. Pelkään suunnattomasti sitä et mua aletaan pilkkaamaan ja mulle nauretaan ja että se näkyy päällepäin et poikuuttani en oo menettänyt.
Näin yhden entisen koulukaverini 15 vuoden takaa kuntosalilla, mutta en pystynyt sanomaan yhtään mitään, koska häpesin sitä mitä olin joskus. Hän kyllä tunnisti minut ja katsoi mua hetken aikaa silmiin mut mä painoin hiljaa ja huomaamattomasti katseeni näyttöön koska en yksinkertaisesti pystynyt puhumaan mitään. Pelkään torjutuksi ja nauretuksi tulemista yli kaiken koska olen aina ollut sellaisen kohteena. Taidan olla jakomielitautinen, koska tuntuu et minulla on kaksi minää: aikuinen kova ja iso jätkä ja sit se hyljeksitty ujo teinipoika, jota ei koskaan kutsuttu mihinkään. Jälkimmäisen minäni ajatukset painavat edelleen päätäni.
Me jäätiin kerran välitunnilla pitämään toisiamme kädestä kun muut lähtivät ulos. Tuo oli ensikontaktini naiseen eikä mulla sen jälkeen ole sellaisia ollut. Tunneside häneen on hyvin vahva edelleen vaikka hän ajattelee minusta varmaan, että olen pelkkä paska. Varmasti syynä naissuhteiden puuttumiselle on ollut mun todella kova ujous ja ylipaino. Annoin itseni tahallaan rapistua, jotta pystyin keskittymään työhöni ja ansaintaan, koska halusin, että minulla on 30v jätkänä jotain mahdollisuuksia valita asioita. Oon huomannut et kaikella on hintansa eikä mitään saa ilmaiseksi: kun käytät aikaasi johonkin niin se on poissa toisesta. Oon vähän liian kova jätkä kun en oo välittänyt muiden mielipiteistä vaan pitänyt pääni. Nyt on kuitenkin pakko antaa periksi, koska elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi yksinäisyyteen eikä mun voimat enää edes riitä. Olen henkisesti täysin loppu palaamaan lähiaikoina töihin vaikka rahan puolesta ei heti tarvitsisikaan.
Oon loppujen lopuksi omasta mielestäni ihan huippujätkä enkä mikään paskiainen tai kusipää.. Taidan todella olla jakomielitautinen jätkä!
Mukavaa jos sais asiallisia kommentteja ja vittuillakin saa, koska se ei enää tunnu missään kun oon niin turta jo kaikelle :)
Ehkä tota hymiöö ei olis pitänyt laittaa koska eihän toi kai naurun asia oo..
Erityisesti haluisin kuulla sekä kokeneiden että kokemattomien naisten kommentteja..
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tavallaan enemmän on kyse siitä, että haluisin selittää kaikille, että en ole mikään paska jätkä ja pyytää mun käytöstäni anteeksi.. Oon vain yksinäisyyteni vuoksi painunut ehkä liian syvälle oman pääni sisään..
Pelisi alkavat olla pelatut...
Tarvitset vain oikeantyyppisen naisen joka pelastaisi sinut. Sen naisen mukana tulisivat sosiaaliset ympyrät ja kaikki muukin. Katsele myös itseäsi vanhempia naisia.
Sä et oo ainut joka tuntee persoonansa jakauteeksi. Itseällänikin on sellainen; arka ja epävarma, toinen on taas vahva ja elämäiloinen.
Itselläni ei kyllä ole koskaan ole ollut liikakiloja, mutta kyllä se mieli matalaksi muutenkin saatiin kouluaikoina. Koulunpenkit sitten kun oli kulutettu, muutto kauaksi ja töitä tekemään uusien piirien sekaan.
Näin sitä on eletty. Yleensä itsellä pysyy masentava minäni kurissa, mutta aika ajoin nostaa päätään ja tunnen itseni taas samaksi pieneksi, rumaksi ja hauraaksi ihmiseksi, mikä olin yläasteella.
Neitsyydestä; härkää sarvista ja siitä eroon. Itsellänikin se oli hankala pelottava ja ahdistava ajatus, mutta lopulta päätin, että jos ei nyt niin ei koskaan.
Kirjoitin pelkkää skeidaa kun halusin nähdä mitä ihmiset vastaavat.
Viestin voi poistaa..
Pelkkää skeidaa, ottakaa pois
Tää on ihan kierosti kirjoitettu kun olen taipuvainen välillä synkkyyteen ja ajatusleikkiin ja tekeydyin 18 - vuotiaaksi joka näkee itsensä 30-vuotiaana aika outo mielenoikku :D
Kävin viime viikolla hoitamassa poikuuden pois 400 eurolla. Eipä ole siitä stressiä enää ja aion käydä uudestaan maksullisiulla tässä piakkoin. Aloin vaan kyllästyy käymään baareissa ja siellä meni se 400 euroa moninkertaisesti vuosien aikana enkä saanut naisia treffeille.
En ikinä suostuisi maksamaan noin paljoa seksistä vaikka olisin miten vanha ja poikuus tallella.
Itse olen 28v ja odotan kyllä ihan siihen asti että löydän sopivan viehättävän naisen
Saat sitten odotaa kauan ja se oli kyllä viehättä nainen, avoin ja hymyilevä. Minusta 400 ei ole oikein mitään kun sellanen summa menee jo baarissa parissa viikonlopussa ja ei pääse edes koskemaan naista.