Jälleen yksi mies, joka kuvitteli, että Yh:lle kelpaa ihan mikä

Niinhän osa miehistä kuvittelee, olevansa taivaanlahjoja yh-äideille.

No, jotkut yh-äidit ottavat kenet tahansa kotiinsa, mutta suurinosa meistä on todella valikoivia, onhan meidän ajateltava lapsiamme ja heidän hyväänsä ensin.

Ei naiset osaa ajatella edes silloin kun saavat nyrkistä joltain jännäjuopolta.

No eipä ketään laatumiestä kiinnosta olla yksinhuoltajan kanssa, kun voi valita sellaisenkin, jolla ei ole lapsia. Oikeastaan se johtaa siihen, että sinun täytyy vain kriteereinesi olla yksin. Se on todella tympeää, että lapset ovat naisen elämässä ykkössijalla ja mies sellainen almanakkaan kirjattu pikkukiva joka lauantaille.

Muista siis, että miehilläkin on kriteerit.

Tiedä häntä, mutta viestisi sävystä päätellen en ihmettele kyllä yhtään, että olet YH. Ihan vain tuli mieleen, että jos asenne on tuollainen että "taas yksi moukka", "luuli itsestään liikoja", niin ehkäpä niihin suhteiden epäonnistumiseen on syytä myös sinussa.

Niin kirjoitin nyt sen mitä kuulen monen muunkin yh:n tai joskus yh:na olleen sanoneen paristuhteesta.
Tämä mies vaikutti muuten kivalle ja olisi ihan vakavaa parisuhdetta ja avioliittoa tahtonut, mutta voin pahoin jos kodissani ollaan äreitä ja kiukkuisia. Hän paljastui sellaiseksi perusluonteeltaan ja oli sitä muillekin.
Vaati oikeuksiaan ja ei silti osallistunut niihin mitenkään ja koko muun perheen olisipitänyt vaan hymistä ja kumarrella sivuseinällä.

Joku puhui ettei yh:lla olisi varaa kun on lapsia.
Tuo on myös tosi paha käsitysmoka sillä jos kaksi aikuista rakastuu niin siinä ei paljoa lapset paina negatiivisella mielellä.
Nimenomaan olemme ihmisiä siinä missä muutkin ja meillä on varaa. Monella lapsettomalla vaan käy niin, että niitä vaihtoehtoja voi olla useampi ja riski valita väärä siten isompi.
yh:n ympärillä pörrätäänkin sitten paljon oikeammin tositarkoituksella jos pörrätään sillä siinä on jo lapset todettu. Siten yh:n rakkauden löytyminen voi kestää hiukan kauemmin alkuun, mutta voi löytyessään kestää sen jälkeen lopun elämän. Kun taas ne sinkut voipi erota siinä kohtaa ja toinen voi olla jo yh.
Jos nyt joku Pena kuvittelee, että olisin jonkun almanakassa la pano niin ehkä joku nainen tai MIES(!) (oli yh tai ei) voi sellaisestakin saada sen mitä tarvitsee, mutta minä en ole kenenkään pano, joten mun ei tartte edes miettiä tuollaista vaihtoehtoa. Kiitos vaan.
Ja jälleen voitto sillä en tuolla tavalla ajattelevaa miestä edes huolisi tositarkoituksella, jonka kalenterissa olisi noin.

On myös tehty tutkimus rakastumisesta ja sen kohtaa meistä jokainen ainakin kerran elämässään. Tuolloin on kyseessä tieteellisestikin todistettavissa oleva tapahtuma ja se sattuu kahen ihmisen väliin erittäin harvoin sillä sen pitää kokea kumpikin yhtäaikaa kun kohtaa toisen. Huom. rakastuminen olisi siis tuon tapahtuman seuraus ei syy.
Tuossa tilassa voi olla myös vain toinen, mutta silloin ei rakkaus syty.
Ja tarkoitan nyt sellaista jalat alta vievää rakastumista ja vähempään en aio itse tyytyä vaan olen sitten mieluummin yksin, mutta todennäköisyydet sen löytämiseen on aivan yhtä hyvät kuin la liikenteessä olevalla Penalla. Ja tuolla Penallakin tuo tapahtuma voi osua kohdilleen jopa yh:n kanssa, sitä kun et voi etukäteen päättää ja rakkaus on sokea. Siksi kadullakin on paljon pariskuntia joista toinen on todella kaunis ja toisesta voi ajatella, että miten ihmeessä se on saanut iskettyä tuollaisen kun ei itse ole mikään kukkanen.
Olen iloinen, että kunnioitan itseäni sen verran, että minun ei tarvitse tyytyä yhtään vähempään siksi, että jotkut ihmiset ajattelee noin yksinkertaisesti elämää ja karsiutuupahan pois heti sellaiset.
Tämän kun voi kääntää omaksi onnekseenkin.

Sitä en voi minäkään päättää etukäteen kehen rakastun, mutta sen voin päättää kenen kanssa vietän aikaani ennen kuin rakastun. :))

Kylläpä ämmää vi tut taa kun ei saanutkaan munaa. HEH HEH

Annoit siltin pil.lua sille joten nyt se kehuu kavereilleen miten tyhmiä naiset on kun antavat.

Pari kertaa käynnyt YH äitien kanssa siten, että vaikka suhde alkoikin ihan mukavasti, ja toimi monilta osiltaan, niin myöhemmin alkoivat ne epäkohdatkin.

Moni YH on niin väsynyt tilanteeseen että joutuvat yksin pyörittämään talouttaan, ja lapsiaan, että kun siihen tulee "se toinenkin" niin hän sitten saa kantaa osan kaikesta, jotta "äippä" voi nyt vähän rentoutua.

Miettikää kuinka montaa oikeasti kiinnostaa hakea ja viedä jonkun toisen muksuja harrastuksiin, maksaa heidän vaatteitaan, syömisiään jne.

Tähän seuraavaksi joku vastaa:"Minä maksan varmasti omat lapseni, eikä kenenkään muun rahoilla niiden asioita hoideta - pyh!-"

Joo, joo. Niinhän se varmasti menee, mutta ei menekkään kun se tilanne tulee. kaunis ajatus että selviäisit omista kuluistasi ja elättäisit edelleen perhettä vaikka olisittekin "uusioperhe", muttakun se ei vain mene niin.

Toki maksat omat laskusi, lasten laskut osuutesi omasta ja lasten ruuista - mutta siitä ei sitten paljoa jääkkään - muuta kuin katkeruutta. Kun mies maksaa sen oman osuutensa, niin hänelle jää siitä rahaa sijoittamiseen, autoon, elämiseen, huveihin ja kaikkeen siihen ylimääräiseen, mihin omat rahasi ei sitten riitä. Ja tuo mies sitten maksaa perheen linnanmäelle, sinut kylpylälomalle, vie niitä lapsia harrastuksiin, maksaa yllättävät menot jne. Ja siinä sitten ollaan. Mies elättää jonkin toisen perheen. Ja jos ei elätä, niin hän on sitten SIKASIKASIKA.

Onneksi teille kuitenkin on niitä "ihania miehiä", jotka ottavat elätettäväkseen nuo yh kersat, ja meille taas riittää niitä, joilla ei tuota ylimääräistä taakkaa ole mukanaan.

Joo on huomattu että jotku miehet elää ihan harhoissaan yh-naisten suhteen, varmaan ovat jotain helppoa kerran panneet ja siitä yleistävät kaikkiin kun eivät kokemusta laatuyyhoosta saa.Toinen juttu, kun ne luulee että yyhoot on helpompia, niin katkeruus kun ei saakaan on sitä suurempi. Mutta tää koskee vaan oman pahan olon levittäjiä täällä netissä, toiseen malliin toimii ne laatumiehet jotka ei syytä aina muita ihmisiä kaikesta.

Vähän alle kolmekymppisenä rakastuin päättömästi yksinhuoltajaan. Vaikka nainen oli aivan ihastuttava, minä en lapsettomana sopeutunut lapsiperheen arkeen. Vaikka olisimme halunneet olla yhdessä, ariki oli aivan kauheaa ja eroonhan se sitten johti.

Edellisen johdosta en suosittele kenellekään lapsettomalle yksin- tai yhteishuoltajaa. Parempi on yksinhuoltajan etsiä kumppani, jolla jo on omiakin lapsia ja meidän lapsettomien pariutua keskenämme.

Ihmiset on onneksi erilaisia. Toisilla toimii esim. kaukosuhde, toisilla ei. Toisilla toimii akateeminen/duunari asetelma, toisilla ei.

You name it.

Lapsia ei ole itsellä ja kun naista etsin niin olen kyllä tavannut naisia joilla on yksi lapsi.Paras mahdollinen kuvio tietenkin olisi jotta naisella ei olisi lapsia ollenkaan.

Useampi lapsisia en ole ede yrittänyt.

Jotenkin outo ajatus, että nainen (tai mies) menee jotenkin pilalle, kun saa lapsia. Ihan kuin hän lakkaisi olemasta ihminen hyvine ja huonoine puolineen ja olisi vain yh.
Toki ymmärrän sen, että lapsiperheen arki on erilaista, mutta ei kai nyt sentään lapsi voi tuhota sitä, jos kaksi ihmistä oikeasti ihastuu ja kenties rakastuu toisiinsa. Tietysti jos lapset kovin kapinoi uuden kumppanin vuoksi, voi olla aika rankkaa, mutta jos lapset on pieniä, niin varmaan sopeutuu helpommin.
Ehkä miehille sitten on vaikeaa kasvattaa toisen miehen lapsia. Naisella ehkä hoivavietti voimakkaampi ja hyväksyy helpommin miehen lapset.
Ei kai yh välttämättä maksa kaikkea yksin, kyllähän elatusmaksuja maksetaan edelleen ja jos isukki ei maksa, niin eikös valtio maksa niiden lusmujenkin elatusmaksut.

Lap seton on taasen niin väärässä. Luulisi etenkin että nainen ymmärtää tämän asian.
Tietääkseni naiset haluavat niitä omia lapsia siinä kun mieskin.

Otappa mies jolla on valmiina 3 lasta ja ex muija kuikuilee nurkissa lasten takia, oleppa hyvä...