Testaa: http://www.viikonloppu.com/?p=51891
Jos kaikki nyt ottaisi "opiksi" tuosta artikkelista niin erotilastoissa olisi 150% eropiikki.
Jos kaikki nyt ottaisi "opiksi" tuosta artikkelista niin erotilastoissa olisi 150% eropiikki.
Tyydyitkö vain kumppaniisi?
Viestintuoja
14493
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Tyytyminen on aina mielenkiintoinen aihe, kaikki joutuu tietyllä tapaa tyytymään kumppaniinsa. Miehet jopa niin paljon että houkutus olla yksin yleensä voittaa.
Kaikki tyytyvät ihan yhtä lailla pidemmän päälle, myös miehiin tyydytään.
Jep, näin kävi, 5 vuotta kesti ja sitten loppu. Sen verran viisastuneena, että en enää lähde "ihan kivan" kanssa kimppaan. Nyt on vaatimustaso noussut.
Tahtoo vain valitettavan usein olla niin, että lopulta joudutaan "tyytymään" siihen samaan ihmiseen, joka suhteen alussa oli suorastaan huumaavan ihana. Ihmiset ja tunteet kun usein ajan saatossa muuttuvat. Valitettavasti.
Minä ajattelen asioita osittain eri tavalla kuin sinä. Minulla on kaatunut elämän aikana kolme pitkää suhdetta (4-8 vuotta), jotka ovat saaneet alkunsa syvästä hullaantumisesta. Jalat lähti alta, perhosia lenteli, teki koko ajan mieli kyhnätä yhdessä, olin ylpeä ja onnellinen. Tuon tutkimuksen valossa siis juuri oikean ihmisen kanssa, ja tunne oli molemminpuolinen.
Sen tyyppinen "rakkaus" tuppaa kuitenkin herkästi kuolemaan. Pohjalla täytyy olla jotain kestävämpääkin!
Nykyinen jo pari vuotta kestänyt suhteeni lähti liikkeelle ystävyydestä. Perhosia ei juurikaan koskaan vatsassa lentänyt, mutta toki sellaista mukavaa hymyilyä oli ilmassa, kun suhde aikoinaan tiivistyi ystävyydestä ensin "kavereiksi etuuksilla" linjalle useiksi kuukausiksi, ja sen jälkeen seurustelusuhteeksi. Nykyään elämme avoliitossa ja hienosti menee.
Tyytyminen? Niin, riippuu missä asioissa tyytyy. En ole koskaan kumppanistani löytänyt mitään sellaista vika, mikä minua todella ärsyttäisi. Meillä on samat haaveet, samantyylinen tapa hoitaa arkea ja käsitellä asioita jne. Seksielämä on parempaa kuin ikinä aiemmissa suhteissamme, siitä olemme puhuneetkin paljon. Ehkäpä huoleton seksisuhde aikoinaan pohjusti siihen.;)
Siltikään en ajattele kumppaniani lakkaamatta. En katsele lentojen aikatauluja tms. Hän tulee ja menee kun haluaa, ja yhdessä sovituista aikatauluista pidetään kiinni. Kunnioitamme toisiamme. Emme ole läheisriippuvaisia.
Hullaantumisen mielessä siis kumppanini on "ihan kiva", eikä minun ole koskaan tehnyt mieli itkeä ja tanssia hitaita balladeja hänen kanssaa, kirjoittaa hänestä runoja tms. Mutta hän on huomattavasti fiksumpi, huomaavaisempi ja luotettavampi kuin aiemmat kumppanini. Siksi en koe vähääkään tyytyväni. Vaatimustasoni ei ole noussut, vaan kriteerini ovat elämän varrella todellakin muuttuneet. Olen itsenäisempi. Olen kumppanin kanssa siksi että haluan, en siksi että minun täytyisi. Tämä on minun silmissäni suurempaa rakkautta, vaikka ei saakaan perhosia lentelemään.:)
Avan ihana kirjoitus, onnea teille
vastasin kaikkiin helposti "kyllä", mutta tiedän, että tyttöystäväni vastaisi n. 3-4 kysymykseen "ei"
Pikemminkin on niin, että jos noihin vastaa kaikkiin kyllä, suhde on hetken huuman varassa, ja joutuu suuriin ongelmiin aikanaan. Omituiselta vaikutti myös se, että suhteen terveys olisi siitä kiinni, että pitäisi saada nautintoa kumppanin esittelystä muille. Sitä paitsi, kaikkihan tietyllä tapaa tyytyvät, ja se on ihan ok, kunhan ei joudu tekemään liian suuria myönnytyksiä.
Suhteen alkuvaiheessa kun on ihastunut ja rakastunut noihin vastaa helposti kyllä, mutta kaikkiin suhteisiin tulee ongelmia. Oikeastaan suhteen oikeuden, toimivuuden ja kestävyyden näkee vasta siinä, pystytäänkö niistä ongelmista selviytymään ja onko siihen kylliksi motivaatiota. Ihmiset myös arvostavat kumppanissa ja suhteessa eri asioita kuin toiset, joten liian suppea kysely minkään johtopäätösten tekemiseen.
Tyytyminen vs yksinolo, siinäpäs vasta pulma.
itse olen tällä hetkellä niin epätoivoinen naisseuran suhteen että aion mennä treffeille naisen kanssa joka ei ole mun silmään viehättävä. Mun on siis joko johdettava toista harhaan esittämällä pitäväni hänestä tai toinen vaihtoehto on olla yksin.
Mä tyydyin narsistiin. Nyt narsku saa tyytyä minuun. Parisuhde menee joutuisasti kun kumpikin keksii toisilleen pieniä kuolemia.
Ehei. Kyllä olin niin h-n typerän lapsellisen 'sini'silmäinen ja umpirakastunut kuin vain hölmöläinen voi olla. Vasta siinä vaiheessa "vain tyydyin", kun vihdoin huomasin, että 'rakkaus' oli ehdollista ja minä vain väline, jonka piti taata toiselle hyvä ja varma olo.
Vastasin kaikkiin ei... Ero on tulossa kyllä muutenkin, ei tosiaan tän perusteella :D Ei kai nyt hyvänen aika sentään pitkässä suhteessa tarvi "koko ajan haluta lähetellä viestejä"... :D Mutta tässä suhteessa missä oon vaan "tyytynyt" niin on oppinu että seuraavan kerran kriteerit kyllä nousee ja haluan suhteen pohjaksi ystävyyden! Luottamus ja samanhenkisyys ykkössijalle.
Minä en koskaan pystynyt alunperinkään seurustelemaan "ihan ok" -tyypin kanssa. Se oli vaan kertakaikkiaan minun luonteelleni täysi mahdottomuus. Vuosia haikailin vain miehiä joita en voinut saada, tietäen täysin hyvin ettei kukaan noista miehistä ollut objektiivisesti sen parempi kuin kaikki ne miehet jotka torjuin. Jos sain jonkun näistä haavemiehistä, niin useimmiten en enää halunnutkaan. Olin vain koukussa saavuttamattomasta haaveiluun.
Lopulta löysin miehen, joka herätti riittävästi kipinää, vaikka ei ollutkaan saavuttamaton. Tavallaan ehkä tyydyin, koska olin elämäni aikana kokenut suurempaakin intohimoa, mutta toisaalta en koe noita saavuttamattomia ihastuksiani todellisena. Tämä oli ensimmäinen mies, joka oli täyttä totta, lihaa ja verta, läsnä joka ikinen päivä minun elämässäni ja rakastaa minua takaisin - ja jota rakastan riittävästi siitä huolimatta. Enemmän kuin mikään fiksaatio tai haavekuva.