Kummassa hirveämpi asua ja kasvaa? Jos kummassakaan ei selvää väkivalta yms. juttuja?Mitkä vaikutukset aikuisuuteen?
Toimintahäiriöinen perhe (pers.häiriöt) vs. alkoholistiperheet
toipunut 55888
312167
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Mitkä ovat pers.häiriöt?
Persoonallisuus häiriöt?
juu persoonallisuushäiriöt tarkoitin. Ja itse asiassa kertomuksia kummastakin kaipailin. Kumppani on kotoisin alkkiskodista, mutta vanhempien raitistuminenkaan ei jeidän käyttäytymistä muuttanut (ivaa, mitätöintiä yms. henkistä väkivaltaa).
Eteenpäin! Jos olete poissa ahdistavista lapsuudenkodeistanne, eläkää oma elämänne ilman vanhempien virheitä.
Päättäkää, että te ette toimi heidän tavallaan.
Tuhannet ihmiset ovat onnistuneet elämässään, vaikka lähtökohdat oat olleet ankeat. Teillä on toisenne. Se riittää, kun jätätte vanhat asiat taaksenne ja katsotte eteenpäin.
Jos on "toipunut", niin miksi kaivella? Mikään ei muutu siitä miksikään.
Luulen tietäväni, mistä aloittaja kertoo, sillä olen itse kasvanut sellaisessa kodissa ja vasta nyt tajunnut perheemme toimimattomuuden. Nuorena mietin, miksi on niin paha olla, vaikka kaikki on hyvin. Olen tajunnut myös syytkin. Kaikkea kokemaansa kantaa aina mukanaan. Ne, jotka sanovat, ettei menneitä saa kaivella, ovat eläneet aivan erilaisessa maailmassa. Tosin ahdistaviin muistoihin ei tarvitse kiinnittyä, vaan yrittä elää siinä ainoassa hetkessä, joka on läsnä. Muistot eivät muutu, mutta niihin saa etäisyyttä. Tämä hetki on elämisen arvoinen!
Meni väärin. Minä kysyin miksi kaivella, mutta en ole elänyt erilaisessa maailmassa. Olen hypännyt yli ja yrittänyt ymmärtää, koska virheettömästi en ole elänyt minäkään. Miksi kaivelisin, syyttelisin, märehtisin ja ahdistuisin siitä, mikä on ollut ja mennyt eikä koskaan palaa. Mutta edessä on toivottavasti vielä jotain ...
Joskus asiat on syytä avata kunnolla eteen ja käydä läpi, se voi olla jopa välttämätöntä jos aikoo aidosti päästä eteenpäin ja jättää jotain taakseen. Voisiko olla, että itse pelkäät avata vanhoja asioita niiden kipeyden takia? Toistelet kaikille, että asia selvä ja eteenpäin, mutta kuitenkin jokin kaivelee niskaa..
Totta, täydellisen ja taivaallisen totta. Itse en pelkää mitään, niistä muista en tiedä muuta kuin sen, että asioitten avaaminen oli ja on mahdotonta. Ehkä he eivät halua mennä eteenpäin.
Itse elän perheessä jossa isä on alkoholisti ja suoraan sanottuna aika perseestähän tää on.
tuota kumppania koetan ymmärtää parhaimpani mukaan, itse olen jonkinsortin tunnevammaisesta kodista kotoisin. En vaan jaksa ymmärtää sitä, että sinne anoppilaan pitää mennä, koska seurauksena on poikkeuksetta pahaa mieltä.
ap
Normaalimpaa on, että lähimpien kanssa ollaan tekemisissä tavalla tai toisella, enemmän tai vähemmän. Epänormaalit unohtavat läheisensä täysin ja kokonaan.
Aikuiseksi kasvaneen (ikä pelkästään ei sellaiseksi tee) ihmisen pahaan mieleen auttaa ymmärtäminen ja anteeksi antaminen. Käsitteet, jotka tuntuvat olevan kotoisin vieraalta planeetalta nykyajan itseriittoisille ja itserakkaille immeisille.
Toipumistakaan tuskin tapahtuu ilman em. asioitten käsittämistä ja hoksaamista.
Mikä on toimintahäiriöinen perhe? Onko tuo oikeasti jokin psykologinen termi?
Toimintahäiriöinen on ihan "virallinen" termi, englanniksi dysfunctional. Alunperin koskenut alkoholistiperheitä, mutta on huomattu, että epätervettä, suhteellisen PYSYVÄÄ, perhedynamiikkaa on muissakin perheissä, yleensä jos perheessä on luonnehäiriöinen. Kyse ei ole perheen kriiseistä tai nuoren parin sopeutumisesta/sopeutumattomuudesta perhe-elämään ja arkeen. Toimintahäiriöisessä perheessä on jäsenillä epäterveitä rooleja, jotka vaikuttavat haitallisesti kehitykseen ja psyykkiseen hyvinvointiin lapsena ja aikuisena. Yksi tai useampi valitaan suosikiksi, yksi voi olla syntipukki tai hauskuttaja yms.
Joopa joo. Suorat käännökset toisesta kielestä eivät aina välttämättä toimi. Suomi kielen rikkaudessa peittoaa englannin mennen tullen. Ja missä taas on suomalaisten itsetunto, mikä syy se nyt on jos englannin kielessä käytetään jotain termiä. Epämääräinen mikä epämääräinen.
Toimintahäiriö on toimintahäiriö siitä huolimatta, missä se tapahtuu. Ymmärrätkö paremmin, jos auton moottorissa on toimintahäiriö eikä sen kaikki osat pelaa niin kuin pitäisi? Ihan sama juttu vaikka perheessä tai työpaikan ihmissuhteissa tai yleensä ottaen yhteiskunnassa.
Titenkin ymmärrän jos jossakin mekaanisessa laitteessa tai prosessissa on toimintahäiriö. Mutta se kuulostaa oudolta kun puhutaan ihmisistä ja ihmissuhteista. On selvempää puhua esim. alkoholistiperheistä tai mielenterveysongelmista niiden oikeilla nimillä. Tuollainen yleistäminen toimintahäiriö-termin alle on sekavaa eikä termi sellaisenaan sovi kuvaamaan ihmisen käyttäytymistä. Me kun ei olla auton moottoreita. Puhutaan asioista niiden nimillä, niin ei johdeta harhaan.
Eikö siis esim. sydän- tai aivoinfarkti ole mielestäsi toimintahäiriö ihmisen anatomiassa, fysiikassa? Mielenterveysongelmaisen mieli ei toimi toivotulla tavalla, siis toimintahäiriö tai "toiminta"häiriö. Alkoholistiperheen elämä on perhehelvettiä, ei normaalia arkea, siis sielläkin asustaa häiriö toiminnoissa.
Kaikissa aivan samalla viisiin kuin auton moottorissakin eikä yhtään harhaanjohtavasti, mekanismi kuin "mekanismi".
Joo selvää on. Ymmärrän kyllä, mutta ymmärrätkö mitä minä tarkoitan. Ajattele, että menet lääkäriin valittelemaan vaivojasi. Lääkäri kuuntelee ja tutkii ja lopuksi toteaa , potilas hyvä teillä on vakava toimintahäiriö. Toimintahäiriö! Onko moista kuultu. Haluaisit varmaan tietää että missä elimessä, minkä laatuinen, onko vaivalla kenties nimikin. Sinulle ei tuossa tilanteessa edes riittäisi varmaankaan että vaivasi luokiteltaisiin psyykkiseksi tai fyysiseksi. On paljon avaavampaa puhua asioista niiden nimillä kuin tuollaisilla teennäisillä termeillä. Hei olen Matti ja kasvanut toimintahäiriöisessä perheessä/Hei, olen Matti ja vartuin ongelmien keskellä alkoholistiperheessä.
Jooo, heh-heh, voi olla. Mutta sillai esimerkkisi ontuu, että me emme nyt ole lääkärissä. Aloittajalla oli ehkä joku syy, miksi hän ei halunnut mennä asian ytimeen heti ekaksi.
Minä olen elänyt lapsuuteni ja nuoruuteni perheessä jossa oli sekä alkoholiongelma että erittäin häiriintynyt tapa toimia. Ja on edelleen. Siksipä en ole tekemisissä heidän kanssaan. Kyse ei ole siitä ettenkö haluaisi, tietenkin haluaisin, mutta se on mahdotonta. Alkoholisti ei näe alkoholismiaan ja siitä aiheutuvia lieveilmiöitä. Jonkin sortin häiriintyneisyyttä (en keksi käytökselle muutakaan nimeä) on sen kaikissa muodoissa. Niin kutsuttu normaali kanssa käyminen on yksinkertaisesti mahdotonta. Ja sitä ei voi täysin ymmärtää kuin sen kokenut.
Tämä toki on vaatinut terapiaa ja kasvamista ja jäljellä on vaan suuri suru, että näin pitää olla. Minusta joka lopulta uskalsi ja rohkeni irrottautua on tehty syntipukki kaikkeen. Onneksi normaali järjellä varustettu ihminen osaa vetää omat johtopäätöksensä. Tällaista en toivoisi kenellekään. Olen tehnyt suuren määrän työtä, että minusta alkaa terve sukupolvi.
Aloittajan mainitsemissa perheissä pyristelijöille suosittelen lämpimästi hakemaan apua; sitä on tarjolla :-)
Kuulin tänään laulun, jossa pohdittiin elämän vaikeuksia, mutta sitten laulun lopussa kiteytettiin, että se on kuitenkin "kotitie".
Kukaan ei vaikeuksitta elämäänsä elä ja kun pääsee kiinni avaimeen, eli itsensä hyväksymineen ja rakastamiseen ihan sellaisenaan kuin on, niin tuo "kotitie" sanan merkitys avautuu.
Vaikein prosessi on usein, että löytää itsensä epäterveellisestä parisuhteesta ( käy yhtä hyvin kaikenlaisiin ihmissuhteisiin), joka on kuitenkin tie paranemiseen tai vapautumiseen lapsuuden perheen rooleista, kun riittävästi tutkii itseään, miksi kohdalle 'osui' tällainen parisuhde.
Melko usein paljastuu, että lapsuuden perheessä yksilöllä oli samankaltainen rooli. Tämä nykyinen parisuhde toimii siis vain toistamalla lapsuudessa opittua roolia. Pääset hiljaa ajan kanssa vapaaksi näistä epäterveistä suhteista, kunvtiedostat roolin, jonka laosuudessasi olet oppinut ja jonka toistaminen on nyt tullut tiensä päähän.
Jokaisella on siis mahdollisuus vapautua onnettomasta elämästä ja huonoista ihmissuhteista.
Erittäin hyvin kiteytetty. Toivottavasti mahdollisimman moni lukee kirjoituksesi ajatuksen kanssa.
"Perhe-elämään tulisi valmistautua. Ihmisen tulisi itse hankkia tietoja ja kehittää asenteitaan. Perhekasvatuksen tulisi sisältyä peruskoulun ohjelmaan. Niin teoreettista kuin se kenties olisikin, se saattaisi juurruttaa ihmisten mieliin käsityksen läheisten ihmissuhteiden vaalimisen tärkeydestä ja perheen merkityksestä.
Ennen kaikkea tulisi saada nuoret oivaltamaan, että perhe-elämä on elämää jatkuvien yllätysten ja ristiriitojen kanssa, että niitä ei voi eliminoida elämästä, ei mistään sen muodosta ja että tämän tiedostaminen voi auttaa ihmistä kohtaamaan perhe-elämän pettymykset ilman että tilanteesta muodostuu katastrofi." (Eeva Kilpi: Ihmisen ääni)
Itse asiassa tuo viestisi on juurikin samaa mitätöimistä, mitä toimintahäiriöisessä perheessä harrastetaan eli mitätöit nyt selkeästi esim.alkoholitiperheessä kasvaneen kokemuksiaa perhe-elämän pettymys kokemuksiin. Milläänhelvetin perhekasvatuksella ei näitä ongelmia poisteta, alkoholisti voi raitistua, mutta perheen dynamiikkaei muutu miksikään, persoonallisuushäiriöisellä on sitä vähemmän toivoa.
Jaaha, eihän sille sitten mitään voi, jos sinä mitätöidyt siitä, että sinulle annetaan eväitä ohjeeksi elämän tielle. Ts. opetetaan oikeita ajattelumalleja oikeaan aikaan oikeassa paikassa, jotta pääsisit ajatuksen alkuun ennen kuin rupeat itse rustaamaan perhettä pystyyn, jonka sitten järjestät toimintahäiriöiseksi tavalla tai toisella.
Varmuuden vakuudeksi, jos meni ohi: viestini on lainaus Eeva Kilven kirjasta Ihmisen ääni, jossa hän tarkastelee perhedynamiikkaa omasta näkökulmastaan ja omien perhekokemustensa perusteella. Minä tykkään kirjailijasta kovasti, koska löydän häneltä paljon sellaisia ajatuksia, jota mieltä olen itsekin.
Kaikella kasvatuksella, opetuksella, koulutuksella, asioitten tietämisellä ja tajuamisella on yksi yhteinen päämäärä: ihmisen viisastaminen, jotta hän pystyy ja kykenee 'poistamaan' ongelmansa tai ainakin lieventämään niitä ja suhtautumaan terveen kriittisesti vaikeisiin aiheisiin ja tuskallisiin tilanteisiin.
no en mä kuule ole esimerkiksi sulta pyytänyt elämän eväitä, taidat olla 60 kympin tienoilla oleva mummu, joka omat penikat kasvattanut pain hokia, vieläpä uskon, että alkoholistin hyysäri ellei jopa alkoholisti itse Minä kivahdan rehellisesti, mutta sinä piilovittuilet ylemmyydentuntoisesti, näinkö toimit ihmissuhteisiin. Niihin kuule saa koulutusta ja kirjoista elämän eväitä matkan varrelle.
Koeta nyt vain kaheli hoidella omat ongelmasi. Luultavasti niissä on sulle enemmän kuin tarpeeksi. Ai että mistä tiedän: kommenttisi kertomaa.
Olen täysin samaa mieltä tuon erään kommentoijan kanssa perhekasvatuksen tärkeydestä kouluaikana nuorille ja miksei jo lapsillekkin.
Varataanhan aikaa mm. mediakasvatukseenkin ja medialukutaitoonkin!
perhekasvatuksen idea on hyvä ja siihen voisi sisällyttää muutama kappale varoituksia persoonallisuushäiriöisistä ja niiden kasvatustavoista ja siitä, miten toivut niistä. Lisäksi rohkeutta katkaisemaan tai ainakin ottamaan etäisyyttä näistä vaikeista ihmisistä, olkoon ne anoppeja, vanhempia tai puolisoita.
Eipäs, vaan perhekasvatus tarkoittaa sitä, että sinä opit ymmärtämään läheisiäsi, pari- ja ihmissuhteita sekä elämää ja maailmaa laajemminkin. Opettelulla, opiskelulla luodaan pohja, joka kasvattaa perspektiiviä aiheisiin ja silloin tiedostaa ja huomaa muutakin kuin oman, ahtaan navan ympäristönsä.