Ja tämä on oikeasti aika turhauttavaa ja pelottavaa
Siis joskus tuntuu siltä, että jos joku tuttu ehdottaisi seurustelua, olisin valmis parisuhteeseen. Vaikka en edes tuntisi mitään erityistä häntä kohtaan, mutta se olisi edes jotain vaihtelua arkeen.
Mutta taitaisi olla aika väärin tehdä niin. Kuka haluaa, että hänen kanssaan ollaan vain siksi, että se toinen osapuoli haluaa vaihtelua (sinkku)elämäänsä ?
Siis joskus tuntuu siltä, että jos joku tuttu ehdottaisi seurustelua, olisin valmis parisuhteeseen. Vaikka en edes tuntisi mitään erityistä häntä kohtaan, mutta se olisi edes jotain vaihtelua arkeen.
Mutta taitaisi olla aika väärin tehdä niin. Kuka haluaa, että hänen kanssaan ollaan vain siksi, että se toinen osapuoli haluaa vaihtelua (sinkku)elämäänsä ?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Enpä tiedä. Itsekin tänään mietin että olis kiva jos ois joku vaikka seuran vuoksi kun miehelläkin on tyttöystävä.. :/
Samalta tuntuu ja arki puuduttaa, siksi vähän harkitsenkin että rikkoisin vanhoja kaavoja ja tekisin jotain uutta. Mihinkään turhaan seurustelusuhteeseen en kyllä rupeaisi, mutta eipä ole niitä tarjolla sen enempää kuin vähemmän turhiakaan...
Sen kun vielä keksisi, että miten niitä kaavoja rikkoisi.
Tota olen kyllä pohtinut välillä...
Että miksi monet naiset mieluumin valitsevat sinkkuna olemisen, kuin että olisivat suhteessa jonkun "mukavan" mutta ei kipinoivän / tunteita sytyttävän miehen kanssa.
- Tuntuisiko se vaan niin ällöttävältä olla miehen kanssa jota kohtaan ei tunne suurta himoa?
- Vai laskisiko se naisen mielestä hänen statustaan ystävien silmissä jos naisen mies ei ole se komein ja haluttavin uros?
- Vai eikö naiset vaan luota miehiin (jollei ne himot aja yli epäluottamuksesta)?
- Vai ajatteleeko nainen että jos ryhtyy suhteeseen niin sitten kun pitää olla uskollinen, niin ei voi enää etsiä sitä unelmien prinssiä? (jota moni nainen sitten ei kuitenkaan koskaan löydä tai oikeasti edes vaivaudu etsimään, jatkavat vain vuodesta toiseen sinkkuna olemista!)
Itse miehenä en näkisi suurta ongelmaa jossain suhde järjestelyssä jonkun "ihan mukavan" naisen kanssa. Vaikka en edes suurta himoa naista kohtaan tuntisikaan. Entä sitten? Eikö se silti olisi ihan kivaa tehdä asioita välillä yhdessä ja olla läheisyydessä ja halailla. Nukkua vierekkäin ja olla välillä vähän sänkypuuhissakin. Parempaa kuin pelkkä yksinolo, vai...?
Sopia vaikka määräaikainen suhde... Ollaan yhdessä vuosi, ja sitten erotaan vuosipäivänä ja molemmat voi lähteä etsimään sitä parempaa. Tai jos se unelmien prinssi tulee vastaan jo aiemmin, niin sitten neuvotellaan pikaisempi ero. Tai jos rakkaus iskeekin, niin sitten vuoden päästä jatko eteenpäin. :)
Vai onkohan tuollainen järjestely jo oikeastaan olemassa... se ns. panokaveri järjestely.