Hei, olen 15-vuotias tyttö. Olen aina elänyt, ja aikoa elää ''normaalia'' elämää. Mutta mulla on pariin vuoteen ollut tälläisiä tappamisen ihannointia. Ja minä pidän voimaa ihanana asiana. Olen vaan joskus halunnut mennä vaikka johonkin vuorelle tai rakennukseen ampumaan snaipperilla ihmisiä. En usko että ikinä tekisin niin, mutta sen kuvitteleminen tuntuu ihanalta. Onko tää tervettä? Olen joskus lapsena leikkinyt tulitikuilla, ja saanu jonku ''kohtauksen'' kun leikin pienenä kaveri kanssa, heitin sitä kivellä. Valvon yöllä, ja silloin kun suutun, mieleni muuttuu tosi väkivaltaisesti, mutta en melkein ikinä tee mitään väkivaltaista. Pidän itseäni fiksumpana ja parempana ihmisenä kuin muut nuoret meiän koulussa. Mitä nämä voisi tarkoittaa? Pitäisikö tämän olla vakavaa? Kysyin täältä puolelta, koska nuoret puolelta kukaan ei ota tätä asiaa vakavissaan.
Tappamisesta ihannointi...
18
501
Vastaukset
- sdfw4t
En mitänkään halua mitätöidä kokemuksiasi miltään osin.. Mutta minusta tuntuu ettei lapsuuden kokemuksia välttämättä kannata myöskään ylitulkita.
Tekojensa seurauksia ymmärtämätön lapsi voi saada päähänpistoja, joilla voi pahimmillaan olla vakaviakin seurauksia. Usein teon motiivi voi pohjimmiltaan olla niinkin yksinkertainen kuin silkka uteliaisuus, halu tietää mitä tapahtuu. Joskus toki käy niin että tällaisilla päähänpistoilla voi olla seurauksia, jotka saattavat mahdollisesti jopa aiheuttaa jonkintasoisia traumojakin.
Suuttuessaan, varmaan miltei jokainen ajattelee vaikka mitä. Yleensä ihmiset tosin ymmärtävät ettei synkimpiä ajatuksiaan saa missään oloissa toteuttaa, ja todennäköisesti sitä myöhemmin katuisi jos tekisi jotain. Mielestäni tämä on jossain määrin aivan normaalia. Tosin, se missä se raja sitten lopulta kulkee on vaikeasti määriteltävissä.
Toisaalta, mielestäni suuttumiseen liittyvät agressiot ja väkivallan ihannointi ovat aivan eri asioita. Jos ajatus toisen kärsimyksestä tuottaa mielihyvää, puhutaan sadismista. Mielestäni tässä kuitenkin tulee erottaa toisistaan vihan ja kostonhimon ajama halu vahingoittaa esimerkiksi jotain tiettyä ihmistä ja sitten se että ihan oikeasti nauttii siitä että joku kärsii.- G15
Vastauksesi on hyvä, mutta minusta oikeasti tuntuu tosi oudolta. Jos vain tietäisit oikeasti mitä ajattelen. Ja arvaa mitä, sairain kohta siinä on, että en välittäisi. Jos minulla olisi joku mielenvika, en välittäisi, enkä pyytäisi apua. Ja mä oon aina ollut erilainen. Mun entiset kaverit pitää minua outona, jopa välillä omat vanhempani. Olen tosi yksinäinen koulussa. Ja pidän olla yksin, ja vanhempani inhoavat sitä. Minulla ja kavereillani ei ollut mitään riitaa, mut me vaan hiljalleen koko ajan erkaannuttiin toisistamme. Ja joitain asioita mitä ajattelen, ne on niin outoja. En pysty edes selittämään niitä.
- sdfw4t
G15 kirjoitti:
Vastauksesi on hyvä, mutta minusta oikeasti tuntuu tosi oudolta. Jos vain tietäisit oikeasti mitä ajattelen. Ja arvaa mitä, sairain kohta siinä on, että en välittäisi. Jos minulla olisi joku mielenvika, en välittäisi, enkä pyytäisi apua. Ja mä oon aina ollut erilainen. Mun entiset kaverit pitää minua outona, jopa välillä omat vanhempani. Olen tosi yksinäinen koulussa. Ja pidän olla yksin, ja vanhempani inhoavat sitä. Minulla ja kavereillani ei ollut mitään riitaa, mut me vaan hiljalleen koko ajan erkaannuttiin toisistamme. Ja joitain asioita mitä ajattelen, ne on niin outoja. En pysty edes selittämään niitä.
Sanot ettet pyytäisi apua, mutta silti olet täällä kertomassa ongelmistasi. En aio ryhtyä keittiöpsykologiksi ja ruveta kuvitellusta norsunluutornista kertomaan sinulle omia motiivejasi, mutta voisin kuvitella että jokin syy sille kuitenkin on.
Suoraan sanottuna kertomuksesi ystävyyssuhteista ja yksinäisyydestä tuntuu jonkinverran tutun oloiselta. Minulle kävi niin, että kouluaikana en edes tajunnut olevani yksinäinen. Oli vain jonkinlaista määrittelemätöntä "pahaa oloa", tietoisuus siitä etteivät asiat nyt hyvinkään ole, mutta ei kunnon käsitystä siitä mikä siinä oikein mättää. Vasta aikuisena opin ymmärtämään että se mitä olin aina tuntenut on "yksinäisyys". Aiemmin koko ajatus olisi tuntunut epäloogiselta, koska yksin tuntui paremmalta.
Olennaista tässä on, että yksinäisyyden tunne ei ole mitenkään yksiselitteinen asia, se ei ole raakasti kääntäen verrannollinen ympärillä olevien ihmisten määrään. Monelle yksinäisyyden tunne yltyy pahimmilleen juuri silloin kun ympärillä on ihmisiä. Joskus jotenkin "vääränlaisten" ihmissuhteiden ylläpito vain kuluttaa enemmän kuin antaa. Eikä se nyt sinänsä aina tarkoita sitä että ne olisivat lähtökohtaisesti huonoja ihmissuhteita. Se voi johtua siitäkin että itse vain tarvitsee jotain muuta kuin sillä hetkellä saa.
Ja tähän väliin huomautan, että käytän usein sanaa "ihmissuhde" aika laajalla määrittelyllä. Monestihan se ymmärretään parisuhteen synonyyminä, mutta käytän sitä nyt yleisenä käsitteenä niputtamaan yhteen kaikki mahdolliset ihmiskontaktit saman käsitteen alle. - G15
sdfw4t kirjoitti:
Sanot ettet pyytäisi apua, mutta silti olet täällä kertomassa ongelmistasi. En aio ryhtyä keittiöpsykologiksi ja ruveta kuvitellusta norsunluutornista kertomaan sinulle omia motiivejasi, mutta voisin kuvitella että jokin syy sille kuitenkin on.
Suoraan sanottuna kertomuksesi ystävyyssuhteista ja yksinäisyydestä tuntuu jonkinverran tutun oloiselta. Minulle kävi niin, että kouluaikana en edes tajunnut olevani yksinäinen. Oli vain jonkinlaista määrittelemätöntä "pahaa oloa", tietoisuus siitä etteivät asiat nyt hyvinkään ole, mutta ei kunnon käsitystä siitä mikä siinä oikein mättää. Vasta aikuisena opin ymmärtämään että se mitä olin aina tuntenut on "yksinäisyys". Aiemmin koko ajatus olisi tuntunut epäloogiselta, koska yksin tuntui paremmalta.
Olennaista tässä on, että yksinäisyyden tunne ei ole mitenkään yksiselitteinen asia, se ei ole raakasti kääntäen verrannollinen ympärillä olevien ihmisten määrään. Monelle yksinäisyyden tunne yltyy pahimmilleen juuri silloin kun ympärillä on ihmisiä. Joskus jotenkin "vääränlaisten" ihmissuhteiden ylläpito vain kuluttaa enemmän kuin antaa. Eikä se nyt sinänsä aina tarkoita sitä että ne olisivat lähtökohtaisesti huonoja ihmissuhteita. Se voi johtua siitäkin että itse vain tarvitsee jotain muuta kuin sillä hetkellä saa.
Ja tähän väliin huomautan, että käytän usein sanaa "ihmissuhde" aika laajalla määrittelyllä. Monestihan se ymmärretään parisuhteen synonyyminä, mutta käytän sitä nyt yleisenä käsitteenä niputtamaan yhteen kaikki mahdolliset ihmiskontaktit saman käsitteen alle.Ok. En tule pyytämään apua. Haluan tietää kuka olen.
- sdfw4t
G15 kirjoitti:
Ok. En tule pyytämään apua. Haluan tietää kuka olen.
Ei sinun tarvitsekaan pyytää apua. Toin esille ajatuksen, joka tuli mieleen. Tarkoitukseni oli lähinnä saada sinut miettimään voisiko tämä jollain tasolla olla jotain sen suuntaista. Mutta se oli vain yksi ajatus.
Sanot haluavasi tietää kuka olet.. Haluaisitko kertoa itsestäsi?
Sillä välin voin ehkä hieman kertoa siitä mitä "psykopaatti" oikeasti tarkoittaa, kun joku toi sen esille. "Psykopaatti" tarkoittaa, oikeastaan sellaista ihmistä jolla ei ole kykyä tuntea empatiaa, eli myötätuntoa. Se ei sinänsä tarkoita että sellainen ihminen haluaisi tehdä pahaa tai vahingoittaa muita ihmisiä, mutta psykopaatille muiden ihmisten kärsimyksellä ei ole juuri merkitystä ja siksi sellaisten ihmisten on muita helpompi tuottaa kärsimystä muille, kun se myötäelämisen kyky puuttuu.
Tällä hetkellä en tiedä sinusta juuri mitään, enkä voi siksi sanoa paljoakaan.. Mutta jos ylipäätään kykenet tuntemaan myötätuntoa, niin tuskinpa sinä sentään psykopaatti olet.
- ...
Olisiko ihan sama, jos löytyisikin toisia samanlaisia, ja he toteuttaisivat fantasiansa ja vahingoittaisivat sinua? Onko niin, että et ole lapsena saanut tukkapöllyäkään, joten kipu on ihan teoriatasolla? Mutta nuorena nyt voi tulla mieleen yhtä ja toista, ei siihen kannata takertua neuroottisesti.
- Eikös juu
Nää mietteet tulee varmaan myös uutisista ja tv-ohjelmista, muuten ei olisi tullut mieleenkään. Ne ovat vaikuttaneet myös nuorisokulttuuriin niin paljon, että skeidajutut alkaa tuntua ihan todellisilta ja niiden pohjalta muovataan omaa maailmankuvaa. Kannattaa todellakin laajentaa kokemuspiiriään.
- ...
Kun tutkit itseäsi, niin oletko ennen fantasiointia tuntenut olosi jotenkin heikoksi ja nujerretuksi, ja itsesi näkymättömäksi? Käyttivätkö vanhemmat sinua kohtaan mielivaltaa? Onko sinua kiusattu?
- G15
... kirjoitti:
Kun tutkit itseäsi, niin oletko ennen fantasiointia tuntenut olosi jotenkin heikoksi ja nujerretuksi, ja itsesi näkymättömäksi? Käyttivätkö vanhemmat sinua kohtaan mielivaltaa? Onko sinua kiusattu?
Kysytkö tätä kysymystä nyt minulta vai häneltä?
- öööhhkdkkd
Ei millään pahalla, mutta vaikutat ihan joltain psykopaatilta..
- G15
Älä vitsaile, olen tosissani. Ei nyt ihan kumminkaan psyko.
- psyko
G15 kirjoitti:
Älä vitsaile, olen tosissani. Ei nyt ihan kumminkaan psyko.
Psykopaatit ovat yli-ihmisiä ja ihmiskunnan eliittiä,älä ota nimittelyä haukkumisena!
- G15
psyko kirjoitti:
Psykopaatit ovat yli-ihmisiä ja ihmiskunnan eliittiä,älä ota nimittelyä haukkumisena!
--......
- 18+3
Kuvitelmat ovat terveellisiä.
Olet viimein aikuistunut todelliseen ihmisluontoon.- kfkdkxd
Ai se ois todellista että joku tappaa ihmisiä snaipperilla
- oppinutmies
Itseasiassa on tutkittu että ajatukset toisen ihmisen tappamisesta ovat aivan normaaleja, siis tietyssä määrin. Kuulostat muutenkin ihan "normaalilta" nuorelta naiselta, tiedostat että ne ovat vain ajatuksia jotka tulevat ja menevät ja eivät ohjaa sinua millään tavalla. Olet kohta aikuinen ja on hyvä oppia itsekontrollia ja tiedostamaan tiettyjä asioita.
Olet selkeästi miettinyt asiaa, helposti voisi lähteä ajattelemaan että olen hullu ja sitten seuraamaan näitä ajatuksia. Suosittelen tutustumaan neurotieteisiin ja ihmispsykologiaan ihan perusteetkin riittää. Youtubesta ja googlettamallakin löytyy paljon.
Jos kuitenkin huomaat että tälläiset ajatukset alkavat syntyä pakkomielteisiksi ja häiritsevät normaalia elämää. Muista että ne ovat vain ajatuksia ja sinä itse teet päätökset ja päätät mikä on oikein ja väärin. Voit hommata keskusteluapuakin varmasti helposti varmaan aluksi koulusta ja myöhemmin oma lääkäriltä. Ja ei kannata ajatella että he tuomitsisivat sinut näistä, eikä sinun itsesikään kannata näin tehdä. Ihminen voi hyvin pitkälle itse oppia ajattelemaan ja päättää mitä haluaa päähänsä ja mitä ei.
Hyvää kesä lomaa. - 8+11
Mullakin on joskus vähän samantapaisia ajatuksia, ikään kuin "ihmissaastan poistaminne maailmasta" lähinnä motiivina. Tosin en oikeesti vois hyväksyy iteltäni yhdenkään ihmisen tappamista.Mutta peruskouluaikaisia kiusaajiani kohtaan kuin myös ihan mulle tuntemattomia toisille ilkeityä olevia kohtaan on joskus voimakkaitakin tappamisfantasioita. ja vsrmasti kymmenii kertoi ainakin oon nähny unia, joissa lahtaan ihmisiä, pääsääntöisesti juuri koulukiusaajiani :D
En voi tuntea joko laisinkaan tai lähes yhtään myötätuntoa mua tarpeeksi pahoin kohdelleita ihmisiä kohtaan. Mulla on myös muodostunu peruskouluajoilta traumoja, joten ne saattaa selitttää asiaa, koska ikään kuin elän uudelleen noi samat asiat aina ja oon siin samassa tilanteessa samalla hetkellä, Joskus ton reaktion aiheuttaa myös se, että kuulen muitten koulukiusattujen tarinoita. Kostonhalu on silloin valtaisa.
Mutta niihin ihmisiin joista pidän, kiinnyn erittäin syvästi, ehkä liiankin, ja kaikki ns. "viattomat uhrit" eri tilanteissa saa mun myötätunnon heti puolelleen. Ja silloin kun olen empaattiinen, niin en osaa sillekään asetaa oikeen mitään rajaa, kun jaan toisten tuskaa. Omalla tavallani olen vaan tosi herkkä ja ehkä hieman epävakaa mielialojeni suhteen. Reagoin kaikkeen hyvin voimakkaasti yleensä. Sit on yksittäisiä hetkiä, jolloin mikään ei tunnu yhtään miltään. Kultaista keskitietä näitten välillä ei ole. No mutta näidenkin asioitten takia olen terapiassa ja toivon, joskin melko hatarasti enää, että voisin olla sinut tän maailman kanssa ikään kuin. Aloin miettiä, onkohan tän ketjun aloittajalla jotain samantapasta, paljon henkistä väkivaltaa muitten taholta tms.?
Ai niin ja kaikki koulukiusaajat jota tätä luette, pyydän henkilökohtaisesti ja kaikkien muiden kiusattujen puolesta, että lopetatte. Haluan repiä jäsenenne yksitelleen irti ja kaivaa silmät päästänne, mutta haluaisin vielä enemmän kuitenkin pystyä antamaan anteeksi. Se ei oo meinaan mikään leikinpaikka, kun tuhoatte nuoren ihmisen psyyken. - Anonyymi
Mulla samanlaisia ajatuksia…. N22… vähän myöhässä kirjottelen, mut millasia sun ajatukset on nyt?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ja taas ammuttu kokkolassa
Kokkolaisilta pitäisi kerätä pois kaikki ampumaset, keittiöveitset ja kaikki mikä vähänkään paukku ja on terävä.816667- 1486197
Helena Koivu on äiti
Mitä hyötyä on Mikko Koivulla kohdella LASTENSA äitiä huonosti . Vie lapset tutuista ympyröistä pois . Lasten kodista.5024034Ovatko naiset lopettaneet sen vähäisenkin vaivannäön Tinderissa?
Meinaan vaan profiileja selatessa nykyään valtaosalla ei ole minkäänlaista kirjoitettua tekstiä siellä. Juuri ja juuri s1252493- 431614
Suomi vietiin Natoon väärin perustein. Viides artikla on hölynpölyä. Yksin jäämme.
Kuka vielä uskoo, että viides artikla takaa Suomelle avun, jos Suomeen hyökätään. Liikuttavasti täällä on uskottu ja ved4241504- 741295
Klaukkalan onnettomuus 4.4
Klaukkalassa oli tänään se kolmen nuoren naisen onnettomuus, onko kellään mitään tietoa mitä kävi tai ketä onnettomuudes341180Sydämeni on sinun luona
Koko ajan. Oli ympärilläni ketä oli niin sinä olet vain ajatuksissa ja tunteissa. En halua muiden kosketusta kuin sinun481140Jatkuva stressitila
On sinun vuoksesi kun en tiedä missä mennään mutta tunteeni tiedän ainoastaan651120