Heissan kyselin teitlä naisilta jotka olette eronneet ulkkiksista että mikä sai teidät ihastumaan ulkkikseen? Minkälainen se teitin kulta oli ennen aviota?
Millälailla muuttui kun menitte naimisin ja miksi erositte?
Itse oli ulkkiksen kanssa naimisis 4 vuotta tavattiin skypen kautta se oli kiltti ekaksi mutta kun pääsi suomeen niin muuttu 2 viikossa( i know oon kuullu kaikki horror stoorit tästä) ja vielä enemmän muuttui kun se löysi kamuja suomesta.
Tapeltiin kun kissat ja koirat koko aika paskaa puhu jatkuvalla syötöllä sit tuli se hetki kun hra löi kun en alistunu sen takia meillä tapeltiin joka ikinen päivä kun en tehnyt niin kuin hra halusi.
Olis pitäny johonkin uskonto kuntaan liittyä kun mulla ei ollut uskontoa no sanoin ihan vittuilessa että no oon ajatellut juutalaisuutta ( ei se oikein ottanu tuulta siipien alle se ehdotus käyttäytyi kuin olisin tehny suurenkin rikoksen) kun tää oli niin kun joka päivästä painostusta.
Sanoin että mitä sä menit mun kanssa sitten naimisiin koska olin sille sanonu jo silloin että mulla ei ole uskontoa se selitti siihen että mä ajattelin että joku päivä sä ottaisit jonkun uskonnon.
Sepä se kun ei olla veistetty samasta puusta kun muslimisisaremme niin tätä on vaikeeta sulattaa...
No sen lyömisen jälkeen se yritti halata ja kovin oli sori sori työnsin sen pois ja itku silmässä huusin get the fuck out and never come back!!
Sit menin seuraavana päivänä oikeustalolle hakee eroa ja muutaman viikon kuluttua siitä sen sitten sain mutta sitä ennen...
Se laitto kaverinsa asialle yrittää meitä takas yhteen siit olin vielä enemmän kiukkunen sanoin sen kaverille minkälainen paskahousu se oikeen on kun se ei uskalla muijalle tulla puhumaan.
Tein sen hyvin selväksi että ei oo mitään mahiksia ei nyt eikä tulevaisuudessa voin sanoa ihan rehellisesti oon eronnut siitä on nyt 6 vuotta kun olen eronnut ja ihan hyvin pyyhkii ilman ukkoa :)
Jk! Kysyin eräänä päivänä siitä moni avioisuudesta se sano suoraan mulle päin naama että samat säännöt eivät päde sinuun kun pätee muslimi naiseen. Joten Suomalais naiset herätkää ette ole samassa arvossa kuin Muslimi naiset.
Millälailla muuttui kun menitte naimisin ja miksi erositte?
Itse oli ulkkiksen kanssa naimisis 4 vuotta tavattiin skypen kautta se oli kiltti ekaksi mutta kun pääsi suomeen niin muuttu 2 viikossa( i know oon kuullu kaikki horror stoorit tästä) ja vielä enemmän muuttui kun se löysi kamuja suomesta.
Tapeltiin kun kissat ja koirat koko aika paskaa puhu jatkuvalla syötöllä sit tuli se hetki kun hra löi kun en alistunu sen takia meillä tapeltiin joka ikinen päivä kun en tehnyt niin kuin hra halusi.
Olis pitäny johonkin uskonto kuntaan liittyä kun mulla ei ollut uskontoa no sanoin ihan vittuilessa että no oon ajatellut juutalaisuutta ( ei se oikein ottanu tuulta siipien alle se ehdotus käyttäytyi kuin olisin tehny suurenkin rikoksen) kun tää oli niin kun joka päivästä painostusta.
Sanoin että mitä sä menit mun kanssa sitten naimisiin koska olin sille sanonu jo silloin että mulla ei ole uskontoa se selitti siihen että mä ajattelin että joku päivä sä ottaisit jonkun uskonnon.
Sepä se kun ei olla veistetty samasta puusta kun muslimisisaremme niin tätä on vaikeeta sulattaa...
No sen lyömisen jälkeen se yritti halata ja kovin oli sori sori työnsin sen pois ja itku silmässä huusin get the fuck out and never come back!!
Sit menin seuraavana päivänä oikeustalolle hakee eroa ja muutaman viikon kuluttua siitä sen sitten sain mutta sitä ennen...
Se laitto kaverinsa asialle yrittää meitä takas yhteen siit olin vielä enemmän kiukkunen sanoin sen kaverille minkälainen paskahousu se oikeen on kun se ei uskalla muijalle tulla puhumaan.
Tein sen hyvin selväksi että ei oo mitään mahiksia ei nyt eikä tulevaisuudessa voin sanoa ihan rehellisesti oon eronnut siitä on nyt 6 vuotta kun olen eronnut ja ihan hyvin pyyhkii ilman ukkoa :)
Jk! Kysyin eräänä päivänä siitä moni avioisuudesta se sano suoraan mulle päin naama että samat säännöt eivät päde sinuun kun pätee muslimi naiseen. Joten Suomalais naiset herätkää ette ole samassa arvossa kuin Muslimi naiset.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Hyvä että pääsit sankarista eroon pahemmitta kolhuitta. Ja oikein hyvä, että kirjoitit kokemukestasi tälle palstalle. Viis vittuilijoista.
Kun tarpeeksi moni kertoo kokemuksistaan, niin ehkä jollain syttyy lamppu päässä ja välttää tekemästä pahaa virhettä. Tiedän, epätodennäköistä, mutta ainahan porukassa on se yksi välkkykin.
Vastaustani ei ehkä kaivata, kun en ole eronnut. Mulla ei ollut mitään erityistä syytä siihen, miksi ihastuin ulkkikseen. Voihan sitä yrittää psykologisoida, mutta kohdallani ei ollut kyse asetelmasta "Suomi vastaan muu maailma" vaan ihastuin ihmiseen. Hänen kanssaan oli helppo ja hyvä olla. Kyseisestä kulttuurista oli jo jonkin verran kokemusta. Molemmille oli selvää, että emme saa toisistamme sellaista puolisoa kuin mihin omissa kulttuureissamme oltiin totuttu, mutta toisaalta se toi enemmän vaihtoehtoja. Toki kulttuurieroja on ollut, mutta niistä ei ole tullut ongelmia. Asuimme avoliitossa vuosia ennen avioliittoa, eikä mies muuttunut yhteen muuttamisesta tai avioliitosta. Olin siitä onnellisessa asemassa, ettei mun tarvinnut ikinä epäillä, käyttääkö mies mua oleskeluluvan saamiseen.
Ihmettelen, miksi kestit miestä/huonoa suhdetta noinkin kauan. (Hieman myös ihmettelen, miten avioeron voi saada muutaman viikon kuluttua hakemisesta...) Miksi tehdä suhteesta valtataistelua ja kinastelua, kumpi on oikeassa? Miksei voi todeta, että homma ei toimi, sen kummemmin syyllisiä etsimättä? Jos kerran liitto on perustunut vääriin mielikuviin ja toiveisiin toisen muuttumisesta?
En kestäisi suhteessa väkivaltaa tai alistamista. Mutta en myöskään itse kestäisi olla suhteessa, jos en pystyisi kunnioittamaan ja arvostamaan miestäni. Vaikka olen joskus ollut raivoissani miehelleni, en ole ikinä kiroillut hänelle tai haukkunut häntä. Itsepä olen hänet valinnut.
Well ensinnäkin avioerosta, muutama viikko oli minkä se kesti en tiiä miksi se oli täällä niin nopeaa.
Olen luonteeltani erittäin itsepäinen ja rehellisyyden nimissä on vaikeaa myöntää itselleen että jokin asia on epäonnistunut kun koko aika olet stressin alla niin siitä tulee tapa.
Se on vähän niin kuin olisit jatkuvasti sodassa se on ainut tapa jolla voin sitä selitttää ( toivon ettei kenenkään tarvitse käydä sitä läpi)
Olen normaalisti todella helppo ihminen tulla toimeen asioista voidaan aina olla erimieltä ei se haittaa yhtään mutta kun se menee siihen että se on in your face tyyliin sitä en sulata.
En koskaan mitään muuta halunnutkaan kuin tasavertaisen suhteen en halunut en maata en mammonaa( Selitin tämänkin ihan pohjamutia myöten ennekuin mentiin avioon) vain hellyyttä kuten normaalit ihmiset mutta ei aina saa mitä haluaa vaikka selittäisit toiselle kuinka mitä tarvitset että homma toimii.
Hassua että tyyppi sanoi kun kysyin et miksi et halua vaimoa omasta maastasi niin hra sanoi että ne ajattelee vain rahaa sanoin siihen eitten että itseppähän olette kasvattaneet naiset siihen malliin ( Ei aina voi niitä naisia syyttää)
Kaipa se on sitä kun siellä jos tulee avioero niin naisella on jotain minkä nojaan turvautua kun siellä ei ole sosiaaliturvaa joten tajuan tosi hyvin homman nimen.
Se on hienoa että olet saannut homman toimimaan mutta mietippäs jos toinen ei kuuntele mitä sulla on sanottavaa niin siihen turhautuu siinä se love lentää pikkuhiljaa ulos ja takasin ei tule kun se on kerran lentäny ulos tilalle tulee turhautuminen & viha.
Aina kun kun ukolla meni huonosti niin se oli mun vika kun yritin selittää mitä tarvitaan esim: firman perustamiseen suomessa ( jäbäl oli kovat haavet koko aika ) hralla oli tarkotus perustaa jokin firma ja kun olin se maan pinnalla eläjä ( kun en ole tottunut tuolla pilvitasolla asumiseen) se ei ollut hyvä juttu.
Ei osannut Suomea ofcourse mun vika ( Vaikka kävi suomenkielen kurssia) suutuin monet kerrat siitä sanoin niin kuin asia oli jos ei mitään yritä ei mitään myöskään saa.
Joten moni asia meitin kohdalla meni mehtään ja ehkä vähän ohikin :)
On niin helppoa aina ihmisten sanoa että mä tekisin näin ja noin mut jos ei koskaan ole ollut siinä tilanteessa on todella vaikeeta sanoa etukäteen mitä tekis voin vaan sanoa että oppia ikä kaikki :)
Nyt voin sanoa että onpahan tullut tuokin koettua ja todettu että ei sovi minulle moinen oon mielummin yksin kun puolison kanssa joka ei mulle sovi.
Jk! Nyt oon sinkku ja happy :)
"ei aina saa mitä haluaa vaikka selittäisit toiselle kuinka mitä tarvitset että homma toimii"
Ei toiselta voi vaatia mitään, ei voi muuttaa tai pakottaa. Jos on tuonut julki, mitä toivoo ja odottaa, mutta silti ei löydy yhteistä pohjaa tai puoliso loukkaa joitakin itselle olennaisen tärkeitä arvoja, siitä pitää itse vetää johtopäätöksensä.
"Se on hienoa että olet saannut homman toimimaan mutta mietippäs jos toinen ei kuuntele mitä sulla on sanottavaa niin siihen turhautuu siinä se love lentää pikkuhiljaa ulos ja takasin ei tule kun se on kerran lentäny ulos tilalle tulee turhautuminen & viha."
Sitä juuri tarkoitin, että jos suhde ei toimi eikä siltä saa, mitä on odottanut, miksi syytellä toista (vaikka aiheestakin) ja todistella olevansa oikeassa. On paljon kivempaa olla onnellinen kuin oikeassa. Mun avioliitoltani putoaisi pohja, jos en pystyisi näkemään miestäni kunnioittamisen arvoisena. Ihan sama, vaikka olisi muuten ns. hyvä mies: jos en pystyisi kunnioittamaan häntä, tuhlaisin omaa elämääni. Miksi itse alistua vihaan (ehkä katkeruuteen ja kostoonkin), kun tilanteesta on ulospääsy? Ei pidä sallia itseään kohdeltavan miten tahansa, muttei itsekään pidä kohdella itseään miten tahansa.
Hyvin kirjoitit Been there done that, asiaa ja näin se juuri meni minullakin, ei kiitoksen sanaa mistään auttamisesta elämässään.
Nyt hyvä ja rento olo, ei stressiä, parempi yksin kuin huonon kumppanin kanssa.
Meillä meni sukset ristiin melkein kaikissa asioissa niin love asioissa kuin arkielämän asioissa. Kaikki mitä sovittiin meni ulos ikkunasta niin että lasit särisi ( figure of speech ) oli se a:sta ö:hön itse olen hyvin järkevä elän tässä ja nyt en maalaile mitään kauniita kuvia asiat on niin kuin ne on.
Mutta en ole kylmä kaikkea muuta kuin sitä en vain saannut kyseiseltä immeiseltä mitä halusin ja vaikka se kestikin 4 vuotta( opin paljon) niin mielummin se 4 vuotta kuin 20 vuotta on paljon naisia jotka jää parisuhteeseen vaikka se ei toimi heillä.
Tiedän Suomalaisen parin ovat olleet yhdessä nyt 15 vuotta homma ei toimi mies on narsisti ( niin kuin oli minunkin) nainen ei saa läheisyyttä ei hellyyttä ja silti vaikka olemme keskusteleet asiasta niin hän ei ole valmis jättämään ukkoansa ja miksi?
Siksi koska hänellä on läheis riippuvaisuus ja pelko olla yksin sanoin hälle moneen kertaan usko minua on parempi olla yksin kun kokea sitä jatkuvaa tuskaa kun mies sättii joka asiasta & haukkuu huoraksi ja lutkaksi ja muutaman kerran hakannut oikein pahasti.
Meitä on monia mutta ei toista voi pakottaa muuttumaan ei voi kaveria pakottaa lähtemään suhteesta jollei hän itse halua.,
Itse lähdin sen takia että ei yksinkertaisesti pää enään kestänyt ei jaksanut sitä henkistä painetta parempi myöhään kuin ei koskaan. Kun menin oikeustalolle täyttämään kaavakkeita olin ihan turta ei tuntunut missään oli kuin olisin kävellyt sumussa.
Sit vasta kun tulin kotia tulva tunteita iski siin tuli kaikki ulos viha raivo pettymys aivan kaikki ei se ollut silloin helppoa mutta jälkeenpäin kun sitä tilannetta katselee niin parempi yksin kun huonon kaverin kanssa.
Elämässä vain täyttä höyryä eteenpäin turha katsoa taakse kunhan on oppinut jotain :)
Jk! Oikein kaunista kesää kaikille ja kivat jussit jo etukäteen :)
Been there done that, ei ole tarkoitus loukata mutta mies ilmeisesti on halunnut sen oleskeluvan sinulta ei muuta.
Oman ulkkismiehen kanssa asuin 8 vuotta, tavattiin ihan kyllä Suomessa ja hän asuikin tällä jo yli 10v, hyvin nuoresta iästä. Naimisiin ei koskaan menty, ei ollut niin tärkeätä, kummallekaan. Suhde ei alkanut ihan heti, vaan oli sellainen on-off-vaihe noin vuoden, sitten muutettiin yhteen.
Olin nuori, melko kokematon, miehessä vetosi hänen huumori, rentous, sellainen easy going, hellyys, himoisuus, puhui asiat suoraan, omat ajatukset, tuntemukset... sitä vaan rakastuu :)
Ei muuttunut mitenkään vuosien varrella, koska aina hän puhui asiat suoraan ja ei koskaan esittänyt mitään mitä hän ei ollut. Erottiin koska suhde ajoi itsensä loppuun, paljon ongelmia hänellä oli itsensä kanssa. Ulkkismiehenä ei saanut kunnon työpaikkaa, itsetunto kärsii, etsitään syitä muissa ihmisissä, puretaan katkeruutta lähemmäisin ihmisiin. Lähti kun ei kestänyt ajatusta että nainen rakentaisi yhteistä elämä, ja hän olisi vaan siinä mukana. Kunnian mies.
Toki vaikka kuinka rakastin, päästin menemään koska muuten hän olisi ajanut mua hulluksi. Ajattelen että noin olisi voinut käydä vaikka suomalaisenkin kanssa. Josku s jotkut asiat eivät vaan toimi, vaikka kuinka rakastaisit. Pitää ajoissa luopua, että pääsee its eteenpäin ja päästä toista tuskista pois.
Itse olin pari vuotta naimisissa muslimin kanssa, mutta ei se uskonto meidän eroa aiheuttanut. Päinvastoin, se että mies integroitui Suomeen vähän liiankin hyvin. Kalja ja rööki alkoivat maistua ja hauskinta oli notkua baarissa. Aiemmin mies oli tuskin edes maistanut olutta ja myöhemmin piti aina lähteä kavereiden kanssa baariin.
Itseä ei taas baarissa notkuminen juuri kiinnostanut, vaan pidän enemmänkin lenkkeilystä ja joskus tanssimisesta klubeissa. Sovussa erottiin ja vieläkin ollaan kavereita. Tuntuu, että meille kävi se mitä monelle suomi-suomi-parillekin, kasvettiin eri suuntiin. Ex roikkuu edelleenkin kapakoissa ja minä löysin itselleni urheilullisen uuden miehen. Oli loppujen lopuksi onnenpotku erota, koska nyksä on aivan ihana ja paljon komeampi kuin exä. Hänkin on muslimi, mutta ei se hänestä sen parempaa tai huonompaa tee. Se on vain uskonto. Paljon tärkeämpää suhteessa on ihmisen arvomaailma, empatiakyky ja keskustelutaidot.