Ihmetyttää kovasti seuranhakijat, jotka epätoivoisesti vonkuavat kuvia ennen treffejä.
Ikäänkuin sovittaisiin ensitapaaminen alttarilla papin edessä.
Mulle on aivan sama, vaikka nainen näyttäisi missiltä tai mallilta.
Yhden illan jutustelu, tanssiminen yms. antaa
aika paljon paremman ensivaikutelman ihmisestä.
Aika outoa, jos joku kuvittelee yhden illan tapaamisen tai kuvan nähtyään olevansa valmis suhteeseen.
Naiset ja miehetkin ovat seurustelun alkuvaiheessa
taitavia peittelemään asioita, jotka vasta myöhemmin tulevat ilmi.
Esimerkiksi hammasta purren ollaan samaa mieltä eikä sanota rehellisesti -mikä kaverissa häiritsee.
Myöhemmin, kun mitta on täysi alkaa sitten tosi hauskuus. Eli parempi olla heti alkuunsa rehellinen !
Ei kannata liian tosissaan lähteä ensitreffeille.
Eli tiivistettynä...kokemus auttaa näissäkin asioissa.
Ikäänkuin sovittaisiin ensitapaaminen alttarilla papin edessä.
Mulle on aivan sama, vaikka nainen näyttäisi missiltä tai mallilta.
Yhden illan jutustelu, tanssiminen yms. antaa
aika paljon paremman ensivaikutelman ihmisestä.
Aika outoa, jos joku kuvittelee yhden illan tapaamisen tai kuvan nähtyään olevansa valmis suhteeseen.
Naiset ja miehetkin ovat seurustelun alkuvaiheessa
taitavia peittelemään asioita, jotka vasta myöhemmin tulevat ilmi.
Esimerkiksi hammasta purren ollaan samaa mieltä eikä sanota rehellisesti -mikä kaverissa häiritsee.
Myöhemmin, kun mitta on täysi alkaa sitten tosi hauskuus. Eli parempi olla heti alkuunsa rehellinen !
Ei kannata liian tosissaan lähteä ensitreffeille.
Eli tiivistettynä...kokemus auttaa näissäkin asioissa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
heti alkuun rehellinen kyllä, mitäs sitä naamaansakkaan sitten lähteä piilottelemaan?
Tuskin kukaan alttarille on menossa kenenkään kanssa muutenkaan pelkän ulkonäön takia, mutta tuskin kukaan alottaa myöskään baarissa jutustelua, tanssimista, yms. ihmisen kanssa jossa ei ole mitään kiinnostavaa ja ulkonäkö nyt saattuu olemaan se mikä ensiksi huomataan.
Ja jos tuolla kirjottelee 20:lle ihmiselle josta kukaan ei erotu toisestaan millään tavoin mieleen jäävästi, paitsi yksi :), niin se kuva vois oikeesti auttaa.
Mä en pyytäs kuvaa ihmiseltä jota en aio tavata, mutta jos tyyppi haluaa tavata mut ja on jo nähnyt mun kuvan niin on aika reilua, että mä nään mitä mulla on vastassa, eikö?
Kuva ei siis ole sitä varten että sen mukaan ratkaisen olenko valmis suhteeseen vaan, että minkä näköinen ihminen siellä on vastassa.
Ei pääse tyyppi juoksemaan karkuun kun on tunnistettavissa ;)
Niin ja kokemus tässäkin.. toista kertaa en lähde sokkona ketään tapaamaan.
Kyllä tuossa sun kommentissakin oli paljon itua.
Erilaisista kokemuksista syntyy erilaisia mielipiteitä.
Arvostan naisia jotka ovat valmiita lähtemään treffeille "sokkona", koska he ovat rohkeita ja heillä on itseluottamus ja elämänarvot kohdallaan.
Pinnalliset tai epävarmat tyypit ovat yleensä ensimmäisenä kyselemässä kuvien perään.
Mutta jos kummallakkin osapuolella on sama näkemys kuvien tarpeellisuudesta, niin eipä kait siinäkään mitään väärää ole.
Kyllähän se vakka aina kantensa valitsee.
Eihän meikäläisen tullut yhtään yleistettyä, eihän ???
eipä nyt tullut ainakaan mieleen että olisit yleistänyt. :)
Miten sä aattelit että epävarmat ihmiset niitä kuvia kyselee??
Mä kun yritän kategorisoida nyt itteäni, kun kerran haluan nähdä sen kuvan! :)
Jos mun pitää niistä kahesta valita, mun pitäs kait valita pinnallinen.
Tai no.. jaah.. katotaas nyt.
Mä oon tarpeeks vanha käsittääkseni että mun ulkonäköni on mikä on. Se ei parane vaikka vierellä ois kuka. Se siis on mikä on ja siksi en jaksa ulkonäöstäni juuri stressata. En pidä itseäni kovinkaan pinnallisena, kuljeskellessani pitkin kyliä, ekoissa vaatteissa mitkä käteen naulakosta osuvat ja ilman meikkejä.
Mä olen jollain tapaa ujo, yrittäny viime aikoina pohtia että kuinka ujo itse asiassa, mutta kyllä mä silti itteeni luotan. Mä olen tähään ikään mennessä selvinny kaikesta mikä on eteen tullut, jopa ne sokko-treffit ;) ja tiedän selviäväni jatkostakin.
Ja eikös meistä jokainen alkuun, oikeassakin elämässä, tee arvion ulkonäön mukaan? Ei kait se tee ihmisestä pinnallista?
Tuolla treffi-palstalla vielä, mä yritän siis valita sieltä väkeä joidenka mieli olis kiehtova. Mutta kun ei löydy, otetaan käyttöön järeämpi ase, joka on se kuva, mutta vasta siis sillä hetkellä kun pohditaan sitä tapaamista. Pystyskö siitä näkemään mitään??
Yleensä kyllä ei..
Niin ja mites se elämäarvot kohdallaan liittyy siihen "sokkona" uskaltamiseen?
Kun ei siis valitse ulkonäön perusteella sitä seuraansa?
Mutta kun mä en usko että kyse onkaan siitä valinnasta.
Naisilla kun on katos sillai hankalampaa kun yhteydenottoja tulee vaikka miltä pervoilta ja valehtelijoilta. Ja jos tyyppi on sattunut lähettämään väärän kuvan on treffit jo heti alkuun helppo pistää telakalle. Kuka sitä nyt valehtelijaa viittii katella.
Äh, mitäs tässä pohtimaan.
Mä ymmärrän täysin sun pointtis, mutta ainakin omassa tilanteessani, tällä hetkellä, haluan silti nähdä sen kuvan! ;)
Kyllä sitä likat mielellään kattelee, mutta kun ite on tällainen monsteri niin menee heti rehvit persiilleen
toisen monsteri on toisen enkeli.. :)
Kauneus on tosiaan katsojan silmissä, ei siitä mihinkään pääse.
Toiset kehuu komeaksi ja toiset antaa ymmärtää
muuta.
Hyvätkin puolet on...
"Rumien" akkojen ei tarvitse itse kustantaa hamekankaitaan ja äijänköriläillä riittää työkäsineitä.