Tarina

Oltiin yhdessä nuoresta. Tosi nuoresta. Olit elämäni rakkaus. Ensirakkaus. Saatiin koti, saatiin lapset. Meitä kohtasi liian suuri suru. Kahden läheisen menetys. Lapset oli pieniä. Arki oli muutenkin raskasta. Menetyksiä meidän suhde ei kestänyt. Ne olivat liikaa. Tapahtui paljon siinä surun täyttämässä arjessa. Erottiin. Luultiin että niin oli paras. Erottiin ruusujen ja kiitos korttien säestämänä yli 16 vuoden suhteesta. Tavattiin tahoillamme uudet. Luulin että elämän piti mennä niin. Minulla uusi suhde ei onnistunut. Sinä olit varmempi. Sitouduit. Teit uuden perheen. Lapsen. Toivon sinulle kaikkea hyvää. En koskaan voi sinulle sanoa, että avioeromme oli elämää suurempi virhe. Varsinkaan nyt kun uusi kumppanisi kohta synnyttää. Et lue tällaisia palstoja. Siksi halusin kirjoittaa jonnekin. Sydäntä särkee. Haluaisin perheemme takaisin. En tietenkään voi sitä koskaan ääneen sanoa. Sinulla on nyt uusi perhe. Jäin kuitenkin kakkoseksi. Vaikka olin varma että olen ikuinen ykkönen. Me emme eronneet siksi ettemme rakasta. Erosimme koska emme enää pärjänneet. Tiedän että sulla on hyvä sydän. Toivon sinulle kaikkea hyvää. Ole onnellinen. Elämäni suurin virhe on, jos pidin vain suuni kiinni, ja tunne sinulla olikin sama. Sattuu sydämeen niin ettet ikinä voi tietää. Mutta en haluakaan, koska tiedän että,minun suruni surettaisi myös sinua. Rakkaudella, ikuisesti. M.