Kuulumisia

Kun ajattelee vuosi taaksepäin, niin aika on mennyt nopeasti. Itselläni ei ole merkittäviä muutoksia tapahtunut viime aikoina. Töitä, samoja arjen askareita kuin ennenkin. Vilkaisen muutaman kerran viikossa tätä palstaa. Nykyään hervemmin vastaan.
Sinkkuna edelleenkin. Ehkä iän myötä enemmän väsyy ja ei riitä energiaa niin kuin vielä viisi vuotta sitten.

Aika lailla pohjalla ollaan, taas kerran.
Ei ole yhtään ystävää, ei ketään kenen kanssa jakaa asioita, ei ketään kelle puhua, ei unelmia, ei edes työpaikkaa. Jokainen uusi päivä on kuin taakka, jota ei millään jaksaisi nostaa. Sitä vain katselee voimattomana, kun elämä lipuu ohi, vaikka kuinka yrittäisi tarttua siihen kiinni.
Ongelma lienee siinä, etten ole niitä ihmisiä, jotka eivät ihmissuhteita tarvitse, tai jotka kykenevät unohtamaan elämänsä merkityksettömyyden, kunhan vain pysyvät jatkuvasti liikkeellä. Toisaalta, en taida enää kyetä ylläpitämään normaaleja suhteita, vaikka sellaisia löytäisinkin. Ei ole voimia leikkiä ihmisten kanssa, jotka vain lisäisivät painoa kivikuormaani.
Tarvitsisin jotain aitoa, syvän ihmissuhteen, ihmisen, joka tulisi jäädäkseen. Tiedän kyllä kuinka epätodennäköistä sellaisen ihmissuhteen löytäminen on ja jokaisen suuremman pettymyksen jälkeen kivikuorma vain kasvaa, mutta vaihtoehtoja ei juuri ole. Olen liian säälittävä päättääkseni päiväni oman käden kautta ja jo sen tiedostaminen, että joskus kuolen kuitenkin, laukaisee toisinaan paniikkikohtauksen.
Joka aamu herätessä tuntuu kuin tukehtuisi jo ennen kuin on edes saanut silmiä kunnolla auki. Sitä kaipaa toista ihmistä, elämää, ja samalla tiedostaa, että tuskin tänäänkään tulee tekemään mitään saadakseen ne. Ei siksi, ettei se olisi tärkeää, vaan kun ne kivet painaa liikaa. Ja siksi ihmisten on todennäköisesti parempikin olla ilman minua.

On myös ollut ikävää huomata, että monet tutut nimimerkit, jotka täällä vielä vuosi sitten kirjoittelivat, ovat nyt kadonneet jonnekin.
Hiukan mustavalkoisia tai katkeruuden sävyttämiähän ne kommentit usein olivat, henkilöstä riippuen, mutta niitä oli hyvä lukea. Parhaimmillaan keskustelu ihmisten kanssa muistutti pingiksen peluuta; fiksuimmat pysyivät mukana ja paukauttivat lyöntejä nurkkiin juuri kun niitä vähiten odotti, ja niin sitä välillä tuntui, kun ei itsekään olisi niin kovin tyhmä ja merkityksetön.
Toivottavasti heillä on parempi elämä nyt.

Entä sinä, miten menee? Vieläkö aaveet kiusaa?

Ihmisiä tulee ja menee näilläkin palstoilla. Alussa innostuu ja sitten vain juttu alkaa jäämään ja lopulla unohtuu kokonaan. Se ainakin on hyvä asia, jos joku jättää siksi, että elämään on tullut muuta sisältöä; on rakastunut, saanut töitä, harrastuksia ym.

Silti ei pitäisi jättää entisiä ystäviä kuin nallin kalliolle. Olisi fiksua ainakin ilmoitella, että nyt ei ole enää paljoa aikaa, koska elämä on muuttunut. Se antaisi toisille rohkaisua, että omallakin kohdalla voi tapahtua samoin.

Mielestäni kannattaa joka hetki elää ja ottaa sellaisena kuin se on. Ei liikaa pohtia elämänsä kurjuutta ja yksinäisyyttä. Ei meistä kukaan onnkesi tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Omien ystävien kohdalla on vuosi tuonut kaikenlaista eteen: paras ystävä häippäsi melkein kuin pieru Saharaan löytäessään seuruselukumppanin. Hyvä kun jaksaa vastaamaan viestiin vuorokauden sisällä ja moikkaa vain merketissa: kiire kun on ja tuolla jo odotellaan tyyliin. Erään toisen kohdalla terveys on romahtanut niin, että makaa usein lasaretissa ja valittaa vain vaivojaan. Läheiseksi ja rakkaaksi tullut hoidokkini lähtee ensi viikolla hoivakotiin ja yhteydenpito vähenee ja siellä nopeasti laitostuu.
On tullut joitain uusia ihmisuhteita. Olen ystävystynyt hoidettavan tyttären kanssa.

Ihmisuhteet ovat tärkeitä, mutta kyllä se elämäntarkoitus on löydettävä ihan oamsta ihmisyydestä ja tehtävästä käsin. Ei täällä voi mihinkään takertua. Nuoret rakastuvat, saavat perheen, mutta vain parikymmentä vuotta eteepäin, niin ollaan kahden kun jälkikasvu muuttaa omilleen ja pian se kumppanikin saattaa poistua joko eron tai kuoleman kautta. Parhaimillaankin elämä on löytämistä ja luopumista. Uutta tulee ja jotain jää taakse.
Toivon sinulle jotain uutta, vaikka oivallusta tälle päivälle ja kesälle.