Miehet haaveiletteko, että saisitte tuntea olevanne turvallinen peruskallio, jollekin naiselle josta välitätte paljon. Olen huomannut, että tuo tulee osittain miehillä luonnostaankin. Ja miehet nauttivat kun antaa tavallaan heidän ottaa ohjat. Mies haluaa esim. aukaista oven, yrittää löytää selityksen (vaikka nainen vain ihmettelisi jotain asiaa), käyttäytyy suojelevaisemmin naisten seurassa. Miehille on tärkeää saada naiselta huomiota esim. siten että nainen viihtyy seurassa, nauraa miehen jutuille ym. Itse taas naisena rakastan sitä tunnetta, että mies on esim. fyysisesti vahvempi, isompi ym. Ääni on miellyttävän matala.. Turvallisuuden tunnetta mikä siitä syntyy. Suon miehelle sen, että hän saa olla mies seurassani, enkä yritä jyrätä ylitse. Haluan myös itse tuntea olevani nainen ja mieskin voi omalta osaltaan vahvistaa tuota tunnetta.
Turvallisuuden tunteen luominen
kesäyö
35191
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Entä jos mies on muuten turvallinen peruskallio,mutta siltä puuttuu miellyttävä matala ääni..jos se piipittää :)
Niin, ja jos miehellä on vielä muhkea sydämenmuotoinen perse niin se on kyllä enemmän kuin ketään voi vaatia kestämään.
Mä inhoan tollasta tunnelmointia - pidän sitä lapsekkaana ja perusteettomana. Mies ei ole mikään erityinen turvaratkaisu naiselle. Useimmiten päinvastoin. Oman järjen käyttö on tärkein ja paras suoja maailmassa. Jormalta on turha odottaa apua ja ratkaisuja, kun olet pahassa paikassa. Teknisiä ongelmia he toki pystyy ratkomaan, mutta kaikki muut ongelmat ne aiheuttaa itse.
Ja itse asiassa ne aiheuttaa ne teknisetkin ongelmat.
Et kuulosta katkeralta.
Yritän aina löytää selityksen seurasta riippumatta. Haaveilen siitä, että saisin ujuttaa katkarapuni römpsään.
Haaveilen remonttireiskasta, joka puhuu ja kertoo matalalla äänellään samaan aikaa mitä vasarallaan aikoo tehdä ja miten lattiankoolaamiseen tarvitaan kiiloja väliin :)
Ymmärrän mitä aloittaja tarkoittaa.
Itselleni on miehessä tärkeä ominaisuus se, että hän on ns. turvallinen. Minusta on mukavaa, että mies päättää asioista ja treffeillä menee paikkoihin edellä, esim. ravintolaan syömään mennessä, ja voin vain seurata häntä. Mies myös asioi tarjoilijan kanssa, vaikka molemmat maksaisivatkin omat tilauksensa.
Olen itse ujo, joten miehen rohkeus on plussaa senkin takia.
Pidän pahana feminististä painetta olla määrätietoinen, vahva ja aktiivinen nainen. Siinä unohdetaan, että on myös sellaisia naisia, jotka eivät luonnostaan pysty siihen.
Katsoin vähän aikaa sitten netistä bbc:n keskusteluohjelman (The Big Questions tai Question Time tms), jossa feministit tenttasivat huivimusliminaisia siitä, tuntevatko nämä olevansa alistetussa asemassa miehiin nähden. Musliminaiset vastasivat vilpittömän oloisesti, etteivät koe, mutta vastaus ei kelvannut feministeille.
Vaikka olen kristitty länsimainen nainen, identifioiduin kiivaassa keskustelussa paremmin musliminaisiin kuin feministeihin. Kokonaisuudessaan näen islaminuskossa sukupuolten suhteissa monia ongelmia, mutten usko, että niitäkään ongelmia feministien keinoin pystytään ratkaisemaan.
Nainen ei halua miestä, joka kyselee mielipidettä pizzantäytteistä, vaan nainen haluaa miehen, joka valitsee pizzantäytteet naisen puolesta naiselta kysymättä.
Vaikuttaa siltä että naiset ovat avuttomia kun miehen pitäisi aina olla tekemässä kaikki asiat naisen puolesta. Mitäs sitten kun mieskin on ujo kuten minä?
Hassua, että tähän nyt naiset vastaa ekana - mutta toimiihan se myös toisinpäin, ts. yleensä kun naisilta kysytään jotain, niin innokkaimpina vastaajina on miehet.
No niin. Olen fyysisesti heikko naisenrääpäle, oikein naisellinen nainen ja tykkään miehekkäistä miehistä. Muttei mielestäni tuollainen turvallisuus tule yhdestä ihmisestä. Se tulee siitä, että 1 1 on enemmän kuin 2. Välillä toinen on vahvempi ja välillä toinen. Se tulee tasaveroisesta suhteesta. En ole ketään niin paljon rakastanut kuin eksää silloin kuin oli haavoittuvaisena edessäni yhden kriisin edessä. Ja sitten seuraavassa hetkessä hän oli minun peruskallioni kun itse olin ihan palasina.
Ihmisen on vahvimmillaan voimansa jakaessaan.
Hetkellisesti sitä voi luulla ole vielä vahvempi, yksinäänkin - ja ehkä joku sitä on pysyvästikin. Ja totta kai, siihen - siis yksinään pärjäämiseen - pitää olla aina valmis koska loppupeleissä vain itseensä voi luottaa.
Haluan olla pettävä jyrkänne, heikko jää, rikkinäinen kaide ja hometalo omalle kullalleni.
Hometalo on osuva vertaus :\. Useinhan naiset luulevat löytävänsä sen elämänsä ihanimman miehen. Samanlaista vahvaa ihastumista koetaan siihen yhteiseen ekaan asuntoon, unelmien taloon. Myöhemmin mies paljastuu alkoholisti-naistenhakkaajaksi ja talo on homeessa. Onko kyse sitten turvallisuuden tunteen hausta/ muutoksen pelosta, joka tapauksessa nainen saattaa pitää kiinni sekä miehestä että asunnosta, vaikka nämä sairastuttavat hänet. Moni kakku päältä kaunis.
Noinkin voi tietenki käydä. Yleensähän se ihan perus turvallisuuden tunne rakentuu jo vauvana ja lapsuudessa ja jos se on kunnossa niin lapsi osaa aikuisena kiintyä terveesti esim. siihen kumppaniin. Ja pitäisi osata sitten myös lähteä suhteesta jos mies/nainen paljastuu aivan psykopaatiksi. Kyllä se jokaisessa täytyy olla sisällä se perusturvallisuuden tunne, mutta kun tulee niitä vaikeampia hetkiä niin onhan se hyvä että siinä on joku johon tarvittaessa tukeutua.
Olet selvästikin ymmärtänyt jotakin miehuuden perimmäisestä olemuksesta: jotakin tuollaista mies haluaa, tai ainakin minä haluan.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita lainkaan, että tahtoisin naisen olevan jokin avuton "damsel in distress". Päinvastoin. Ihailen naisissa vahvuutta ja omapäisyyttä. En haluaisi olla naiselle pelastaja, jollaisen hän TARVITSEE. Tuollainen asetelma olisi vallankäyttöä, ja suhteen täytyy perustua molemminpuoliseen tasa-arvoon, ei riippuvuuteen.
Mieluummin siis niin, ettei nainen välttämättä sitä tarvitsisi, mutta suostuu kuitenkin joskus antamaan miehelle mahdollisuuden olla ritari ja tehdä pieniä arjen sankaritekoja tärkeälle ihmiselleen. Sellaisesta me miehet pidämme. Ja ainakin ennen vanhaan myös te naiset uskoakseni piditte. (Laittakaa nyt tuo Kis-kisu jo karanteeniin: noin vaikeaan feminismiin sairastuneen ihmisen kohdalla ei pitäisi ottaa riskejä, että hän tartuttaa muitakin. Karanteenissa hänelle pakkonäytettäköön Kellopeliappelsiini-tyyliin hyvällä maulla tehtyjä ja tasa-arvoisia pornoelokuvia noin niin kuin paranemisensa viimeisenä oljenkortena.)
Tollasta pullaritaria ei kyllä nainen kaipaa.
Asiahan menee sillä tavalla, että siinä missä arvostan naista, joka ei tarvitse miestä, sama on voimassa myös kääntäen: miehelle (puhun siis jälleen vain itsestäni) tulee olla se ja sama, mitä naiset ajattelevat hänestä.
Tosimies elää ja toimii omien ihanteidensa mukaisesti, nainen voi joko arvostaa sitä tai olla arvostamatta. Sillä ei ole paljonkaan väliä. Sen sijaan sellaisella naisilta saadulla arvostuksella, joka hankitaan toimimalla omien ihanteiden vastaisesti, ei ole miehelle mitään arvoa.
Ei kuulosta pornon pakkokatseluttaminen kovin ihanteelliselta toiminnalta edes miehen toiminnaksi. Se on lain mukaan seksuaalista häirintää ( > ahdistelua) josta tuomio aikanaan luetaan.
Olen vain huolissani hyvinvoinnistasi, mussukka. Tauti pitää pysäyttää kun sen vielä ehtii, ja potilaan pelastamiseksi täytyy joskus asettaa etiikka lain kirjaimen edelle.
Mikä on pullaritari?
Et ehdi enää, joten turha yrittää. Lisäksi porno ei ole mikään vitsi vaan monia ihmisiä vammauttava ilmiö.
Pornossa on omat eettiset ongelmansa ja epäkohtansa, sitä en kiistä. Siinä kuitenkin olen kanssasi eri linjoilla, etten niiden vuoksi tuomitse koko ilmiötä. Usko pois: pornon kuluttajana olen kironnut vaikeutta löytää sellaisia pätkiä, joissa aktin muutkin osapuolet kuin mies ja mulkku nauttisivat.
Porno kaipaa uudistamista ja vallankumousta sekä taloudellisella, sosiaalisella että esteettisellä tasolla, mutta(/koska) häviämään sitä ei maailmasta saa.
Mitä ihmeen asiaa sulla on nähdä tai vaatia tuntemattomien nautintoja?
Mikä auktoriteetti sinä olet kieltämään ne minulta?
Tuolla argumentilla päädyt vastustamaan kaikkea fiktiota, koska se on aina luonteeltaan tirkistelevää.
En kieltänyt, vaan pyysin perustelemaan. Mitä asiaa sulla on tuntemattomien nautintoon - siinäkin tapauksessa, että joku on kyllin sekaisin halutakseen jakaa nautintonsa koko maailman kanssa?
En mitenkään päädy vastustamaan fiktiota, sillä nimensä mukaisesti se on fiktiota.
Niinhän on pornokin. Näyteltyä panemista, mutta aivan kuten draamaelokuvassa hyvä näyttelijä kokee aidosti tunteita, ratsastaa oikealla hevosella tai syö oikeaa ruokaa, niin pornon fiktiossakin työnnellään oikeaa munaa oikeaan pilluun ja saatetaan tuntea aitoa nautintoa tai vähintään teeskennellä sitä.
Outo kysymys ja kömpelösti muotoiltu.
Koska kiihotun ja nautin sen näkemisestä? Voit nyt vetää tähän foucault'laiset panoptikon-vallankäyttöteoriat tai naistutkimuksen "mies subjekti – nainen objekti" -kliseet tai mitä ikinä tahdotkin todistaaksesi, että olen taipumusteni vuoksi joko vain perverssi tai peräti paha ihminen. Minä aion lopettaa tältä yöltä ja äänitellä vähän aikaa sähkökitararaitoja kappaleeseeni, jonka inspiraatio kumpaa – kuinkas muuten – vanhojen pornoelokuvien soundtrackeista.
Ei ole porno fiktiota. Tämä on läpikäyty moneen kertaan enkä lähde tästä approilemaan.
Osuvasti tämä osui ketjuun, jossa käsitellään turvallisuuden tunteen luomista. Porno tulee ikuisesti olemaan välillämme, miehet. Hyvästi.
Porno on ihan yhtä aitoa/fiktiota kuin elokuvat ylipäätään. Ymmärrän kyllä että sinä argumentoit lähinnä tunnepohjalta, niin voi olla vaikeaa jatkaa keskustelua muuten kuin tunneperäisin tölväisyin.
Näköjään on sinulle pakkomielle tuo porno kun olet siitä ongelman itsellesi tehnyt.
Porno on enemmän tai vähemmän käsikirjoitettu ja näytelty performanssi. Pikainen poistumisesi kertoo kaiken.
Nimenomaan suostuu joskus antamaan miehelle mahdollisuuden olla ritari. Eikä kyse ole todellakaan mistään alistamisesta tai vallan käytöstä. Ja kyllä naisetkin tuota haluaa vaikka nykyään enenevissä määrin yritetään esittää hyvää jätkää ja piilottaa oma sukupuolisuus. Enkä usko,että se naisen arvostusta miehen silmissä mitenkään laskee, vaikka välillä onkin se heikompi ja tarvitsevampi osapuoli.
Miehenä haluan juuri sellaisen naisellisen naisen jota voi "suojella" ja tuntea itsensä hänen rinnallaan mieheksi. En halua mitään äijämäistä naista, jonka rinnalla vaikutan itse neidiltä.