Henkinen väkivalta?

Hämmentynyt kirjoitti:

Olen siis eronnut noin vuosi sitten ja edelleen ahdistaa ja arki tuntuu raskaalta ja toivottamalta. Olimme yhdessä noin 2v ja erosimme 8kk jälkeen, koska minulla alkoi tulla voimakasta pahaa oloa ja en osannut enää kontrolloida tunteitani, Kaikki tuntui pahalta ja pelkäsin menettäväni mieheni. Ajattelin pahan olon johtuvan itsestäni tai, että olen sekoamaisillani. Jälkeenpäin en ole varma johtuuko se siitä, että huomasin alitajuisesti henkistä väkivaltaa olevan, mutta en osannut vielä nähdä sitä, Sanoin sitten miehelleni etten tiedä enää mitä tehdä, että ero tuntuu ainoalta ratkasulta tässä tilanteessa. Erosimme 5kk:si vaikka yritin sitten miehelleni sanoa, että en minä eroa oikeasti haluaisi vaan halusin hänen ymmärtävän, että olin patti tilanteessa. Erosimme ja mies alkoi syytellä minua siitä, että mitä mä häntä enää takaisin yrittäisin ottaa ja siitä alkoi syyttely, Lopulta laihduin niin pahasti, että painoin vähimmilläni 44kg ja ahdisti suunnattomasti. Hän otti tukipilarikseen minun hyvän ystäväni kelle uskouduin erosta ja tuntui, että mieheni silloin yritti saada kaveriani puolelleen jälkeen päin ajateltuna, Hän soitteli hänelle ja avautui hänen pahasta olostaan ja kuinka hirveästi olen tehnyt hänelle. 5kk sitten yritin hyvitellä miehelleni tekojani ja lopulta 5kk jälkeen palasimme yhteen. Koko suhteemme aikana minun oli vaikea luottaa mieheni tunteisiin tai siihen että arvostaako hän minua koska sanat oli ristiriidassa tekojen kanssa. Hän suuttui aina hirveästi jos epäilin hänen tunteitaan eikä asiasta sen koommin koskan voitu puhua koska jouduin lopulta pyytämään anteeksi, Mieheni käytti paljon mykkäkoulua tai esitti hyvin loukkaantunutta tai väärinymmärrettyä, (mielestäni käytti uhrin asemaa jotta ajattelin etten ole ymmärtänyt jotain tai olen tehnyt väärin ja lopulta minä pyytelin anteeksi). Tuntui etten voinut omia tunteitani kunnolla näyttää koska olin aina liian ylitunteellinen tai itsekäs ja hankala. Kaverit eivät nää minussa näitä piirteitä. Tuntui että hän mitätöi sitä mitä minä tunsin tai että tunsin jotenkin liian voimakkaasti asiat ja olin liian herkkä. Hän sanoi kerran minulle kun minua kehuttiin hyväksi tyttöystäväksi, ettei kehuja tiedä minusta kaikkea ja ajattelin että mieheni on oikeassa. Hän myös syytti minua siitä että hän lopetti oman harrastuksensa minun takiani.
Lopulta sitten erosimme, kun mieheni sanoi että häntä kyllästyttää tämä suhde eikä jaksa enää ajatella minua joka asiassa. Lopulta hän lähetti minulle viestin töihin, jossa sanoi ettei enää pysty tähän. Soitin hänelle ja haukuin raukkamaiseksi ettei voinut odottaa huomiseen jolloin olimme sopineet tapaamisen. Hän sitten itki sitä kuinka paha mieli hänellä on koska satuttaa minua niin pahasti. Minä tyhmänä ja rakastuneena en halunnut mieheni itkevän ja yritin rauhoitella häntä jotta saisin hänestä jotain selvää, Meni noin 3 viikkoa erosta kun mieheni pyysi minua niille yökylään baarissa koska minulla on vaikeampi päästä siihen aikaan yöstä kotiin. Minä tyhmänä vielä silloinkin ajattelin että ehkä hän katuu päätöstään ja haluaa puhua. Menin yökylään ja nukuin vierashuoneessa ja sanoin hänelle etten ole valmis vielä kaveeraamiseen. Eron jälkeen hän on halunnut hirveästi kaveerata ja kehuu ja käyttää hellyttelysanoja esim hönö jne.. Yritin sitten pitää häneen etäisyyttä ja 3kk päästä erosta hän laittaa minulle viestiä ja kyselee kuulumisia ja ilmoittaa ettei ole vieläkän ollut kenenkään kanssa sängyssä ja että hänellä ei ole mikään erityisen hyvä olo mutta ihan ok olo. Minä yritin näyttää hänelle että minulla menee hyvin ja minä en häntä kaipaa. Lopulta sitten aloimme puhumaan enemmän ja enemmän. Ja hän vei minut ystävänpäivä lounaallekkin ystävinä mutta sanoi että leikillä voidaan esittää pariskuntaa, jota en ymmärtänyt. Tässä tarinassa on niin paljon kaikkea etten voi kaikkea kertoa tähän mutta olen pihalla. Tällä hetkellä käyn terapiassa ahdistuksen takia johon kuuluu hyperventilaatioita ja sosiaalisten tilanteiden ahdistusta ja nykyään on vaikea katsoa ihmisiä silmiin, Pahinta on näissä eroissa on että olen ollut niin kiltti ja sinisilmänen, että olen aina katsonut läpisormieni koska exäni on sanonut minulle että häntä ahidtaa ja että hänellä on niin hirveä olo. Ajattelin että en halua sen enempää pahentaa tilannetta jos hänellä on jo niin hirveä olo. Tiedän että olen todella sinisilmäinen, mutta olen myös laittanut exälleni vastaan mutta jotenkin hän "manipuloi"? tai jotain sinnepäin jotta minä taas tyhmänä ajattelen, että hei hän katuu varmasti, mutta katumusta ei ole näkynyt. Tällä hektellä olen laittanut pelin poikki enkä enää puhu hänelle eikä toisin päin. Haluaisin vaan teidänkin mielipiteen siitä että onko tässä jonkin sortin kontrollointia tai manipulointia minkä tajusin vasta eron jälkeen vai olenko liian herkkä?

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä