Juoksulenkin aloitusvaikeudet

Jos puhut juoksuun lähtemisen aloittamisesta, niin sitä tapahtuu. Ehkä se johtuu siitä, että lihaksiston tottuminen ja hengitystie-elimien reagointi on ihmisellä hidasta. Itse olen huomannut ilvehtelemisen ja liioiteltujen liikkeiden suorittamisen juoksulenkin alussa auttavan asiaa. Esimerkiksi heiluttelemalla käsiään "pyytävä koira- asennossa" juoksun alussa, jota voisi kutsua myös "vammais- asennoksi", sekä vääntelemällä naamaansa hirmuisiin virneisiin tuo voimaa alkukankeuden voittamiseen.

Tuttua on. Jos juoksen asfaltilla, niin voi mennä tuntikin ennen kuin lähtee käyntiin. (Sitten onkin jo aika lopettaa.) Jos lenkin alussa juoksee pari kertaa täysiä jonkin jyrkän ylämäen ja lepää sitten hetken, niin sen jälkeen voi olla vähän helpompi lähteä liikkeelle.

Juu tuttua on, itse juoksen ensin kilometrin alussa hiukan kävelyä nopeammin, lopussa revitän kunnolla. Sitten huilaan kävelemällä n. 100-200m tämän jälkeen lenkki sujuu jo paremmin.
Mielestäni riippuu pitkälti siitä, mitä on tullut syötyä, että kuinka kulkee. Jos ei sokereita ole, voi tuo alkukäynnistyminen viedä puolikin tuntia - mutta sitten tulee aika voimallistunut tunne juosta. Sen sijaan, jos on mässännyt sokeria, kulkee aluksi hyvin, mutta alkaa hiipumaan jossain vaiheessa - jossain vaiheessa saattaa tulla nälkäkin!

Kannattaako sitä sokeria sitten syödä? Itse olen myös huomannut, että jos olen illalla syönyt jonku 350 g karkkia yhdeltä istumalta, niin aamulla on lenkki lähtenyt käyntiin ihan itsestään. Se oli tosiaan nopea ja lyhyt juoksu, en sitten tiedä miten kauan olisin jaksanut.

Sitähän se, erityisesti jos juoksee asfaltilla. Yleensä menee 5 km ennenkö ruumis tottuu että tässä juostaan. Metsässä kaikki tulee luonnollisemmin. Ehkä olemme eläimiä.