Usein kuulee puhuttavan naisten taipumuksesta langeta renttuihin. Vain harva näyttää kuitenkaan tietävän, mitä nämä päiväuniemme kohteet edellyttävät puoliskoiltaan. Kelpaako heitä itseään muistuttava, villi ja värikäs nainen vai päinvastoin täysin tasapainoinen, velvollisuutensa moitteettomasti hoitava kunniallinen kansalainen? Siis typistettynä (ja varmaan myös kärjistettynä): toivovatko rentut naisen tuovan heille seikkailua vai hoivaa?
Millaisen naisen renttu mielii?
Renttuihin rakastuva
16629
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kyllä ne naiset ovat kärjistäen sellaisia bimboja mitä pornoleffoissa näkee. Helppoja kohteita rentuille, mutta niin saamarin vaikeita ja vit-tumaisia persoonia. Sitten kun naiset alkaa rakastumaan renttuihin, se ottaa jalat alle. Vi-tut rentut mitään naisia hoivaa. Seikkailuja ja helppoa elämää ne tarjoaa vailla sitoutumista.
Jossain vaiheessa taas renttu rakastuu, mutta silloin nainen ei ole kiinnostunut hänestä tai ei luota mieheen, syystäkin.
Rentut ovat siis keskenkasvuisia kakaroita.
En sanonutkaan, että rentut hoivaavat naisia vaan juuri toisinpäin :) Hoivaava renttu olisikin näky!
Pornoleffoissa ei ole kyllä saamarin vaikeita ja vittumaisia persoonia, vaan ihan saamarin helppoja vitunjakajia. Akti alkaa joka paikassa tuntemattomien kanssa kimpassa - autopesulassa, rappukäytävässä, hississä - juuri niin kuin sinä haaveilitkin.
Söpis-rentut kaipaa hoivaa, eli siis sellaiset rentut joilla on kuitenkin hyvä sydän, mutta vaan niin levottoman jalat ja vaeltava mieli. Sellainen renttu hakee sen tasapainoisen, ihanan, ns kunnon naisen häntä hoitamaan.
Villi-renttu taas hakee helvetin hyvännäköisen ja sähäkän mimmin, joka antaa adrenaliinia miehelle, karkkia silmille, ja gutaa bunkassa. Hän ei paljon hoivaa kaipaa, tai anna, vana haluaa villin, ja kauniin sielun vauhdikkaaseen kyytiinsä! Mutta mimmi ei saa olla tyhmä, vaan olla rentu vertainen villine ja vapaine sieluineen, ja himena "hullu" itsekin!
Kusi-renttu, eli oikeastaan sen sortin renttu, ettei enää kuulu edes renttuihin, koska nainenhan rakastuu renttuun, joka ei ole ns paha, itsekäs tai ilkeä, vaan ikäänkuin sellainen levoton pikkupoika. Mutta jos joku kokee kusipäät renttuina, niin sellainen renttu "rakastuu" naiseen, jota hön voi alistaa, haukkua, kyykyttää ja jättää, jotta tuntiis itsensä hetkellisesti suuremmaksi.
Mutta ei sellainen ns oikea renttu ole!
Oikea rentt, johon naiset lankeaa, on villi ja vapaa, mutta täysillä rakastava ja kaikkensa antava romantikko, joka vaan on niin moniulotteinen, ettei ihan perinteiseen parisuhteeseen taivu!!
Yksi villi- tai oikea renttu tänne, kiitos ;)
Mulla on nahkatakki, poltan, juon, kiroilen, ajan joko jenkillä tai prätkällä ja rötöstelen.. Olenko siis renttu?
Joo, no jostain syystä mulla on ollut tapana vetää puoleeni noita porvariperheiden kermapersetytyjä. Niitä isylin&äitylin pikku kullannuppuja, nimittäin. Samanhenkisiin naikkosiin ei tunnu olevan mitään mahkuja, eli en tunne oloani kovin onnistuneeksi.
Jos nyt mietitään vaikka erästä mopojengiä, niin niillä on järjestänsä kaikilla palkintovaimot porvariperheistä, vaikka itse ovat lähtöisin melkeinpä slummeista. Ei liene sattumaa?
Eniten mua vituttaa se, kun näen muijan, jolla on naamassa sopivasti rautaa& riittävästi tyylikkäitä tatuointeja.. niin eikö sieltä jumalauta tartte tulla joku pelle uuden audin kanssa noutamaan sitä. VOI VITTU. Samapa se silti mulle on, ku tuleehan niitä kumminki sitten baari-iltojen jälkeen pantua, kun audilla ajelevat homopoikaystävät on jätetty kotiin koodailemaan.
Olen todella todella pahoillani tälläisestä yleistämisestä, mutta tältä musta tuntuu. Mä en jumalauta halua enää yhtään parka-takilla varustettua porvarihoroa, vaan vittu tavallisen naisen.
Ensin sanot ihailevasi naisia, jotka on lävistetty ja tatuoitu. Sitten kaipaatkin tavallista naista?
Ja meitä naisia sanottiin ailahteleviksi... ;)
kiltit tytöt vetoaa renttuihin. Nyrppynenä hienosto neidit ja rentut. Ei mitään yhteistä. Heinosto neidit katselee rahattomia renttuja naama nyrpyssä. Miehen pitää maksaa naisen elämäntyyli. Rentun rahattomuus on häpeä hienostopiiri neidille. Mitä isi,äiti ja kaveritkin nyt sanoo? kiltit tytöt on renttujen mieleen.
Ni-in.. itse kysyisin: Millaiset naiset haluaa rikkaan,kuuluisan, suositun miehen?
Tunnen naisia jotka valitsee miehen rahan perusteella, vaatteet päällä pitää olla kalliita merkkivaatteita ja miehellä pitää olla viimeisen päälle oleva omistusasunto, hulppeine autoineen.
mä ainakin haluaisin sellasen kiltin miehen (onks se sitten renttu?) joka on hyväsydäminen, luotettava, ei liian tosikko, ja kuka ei pettäis.. tietysti tollaisia naisia myös on, mutta ei kaikki kuulu niihin.
Hohhoijaa. Puhut nyt nössömiehestä, et rentusta! Itsekin kuulostaa nössykältä!
oliko tämä nyt todella kehnoa sarkasmia vailla minkäänlaista ironisoivaa tarkoitusta? tuollainen mieshän on täydellinen rentun vastakohta.
itselleni tuollainen mies olisi kauhistus. naiivia tai ei, tahdon miehen, joka tarjoaa minulle seikkailua - olkoonkin, että se kävisi välillä pettämässä ja kaatumassa juovuspäissään katuojiin. ja kyllä, kokemusta löytyy. en ole lainkaan takertuva tai mustasukkainen luonne, joten renttumaisuus ei aiheuta sillä saralla ongelmia. harmi vain, että kunnon renttua ei näytä löytyvän enää mistään. ehkä olisi sitten aika siirtyä niihin "kunnon miehiin", mutta pelkään tylsistyväni.
anteeksi nyt, jos viestini antaa minusta vähän kopean kuvan.
hehee, nimimerkin "rentut, ah" viesti on aivan kuin itseni kirjoittama. ainoa vain, että minullla ei ole juurikaan kokemusta rentuista :( olen tapaillut vain noita kunnon miehiä, "nössyköitä", ja saanut tarpeekseni. tahtoisin vielä kerran todella ELÄÄ! rentun kanssa sellainen varmaan onnistuisi... ;P
mutta niin, itsekin on tullut pohdittua sitä, että minkälaisen naisen ne rentut sitten kelpuuttaa. makuja on varmaankin monia, mutta eiköhän joku naistyyppi ole muita suositumpi. täällä on jo vastattu, että pornotähdet, kiltit naiset, hyvät ihmiset ja hyvännäköiset. ota tuosta nyt sitten selvää! olisi mukava kuulla renttujen itsensä näkemyksiä. RENTUT, HOOOOOI? :)
toivottavasti tämä mielenkiintoinen keskustelu ei kuole!
En tiedä mikä on renttu, mutta itse olen vieraantunut ajatuksesta hankkia valkoinen lohkotiilitalo, uusi Volvo ja ehkä rouvalle pikkuaudi, ainakin 60 tuumainen telkkari, kesämökki ja niin edelleen. Itse asiassa vihaan kaikkea velaksi hankittua wannabeyläluokkaista onnea.
Riittää pari vanhaa moottoripyörää, kerrostaloasunto, omat lapset ja koira. Alkoholia juon humaltumiseen asti aina kun siihen on aikaa ja samalla sikareita niin, että aamulla keuhkoja pakottaa. Urheilun ainoa tarkoitus minulle on saada kroppa näyttämään hyvältä ja kovempi kunto jotta voi ryypätä kovemmin.
Eron jälkeen mitä on muutama suhde ollut, niin aivan upeita naisia joille parrakas tatuoitu mies on ollut valitettavasti niin uusi ja jännittävä kokemus, että ovat olleet aivan vietävissä. Heille sopii se huomaamaton einespakettimies parhaiten.
Ne tyhmät lehmät, jotka haluavat vaan "oman harrikkamiehen" olen sivuuttanut kokonaan parisuhdemarkkinoilla.
Nykyinen, jonka kanssa suhde kestänyt viime syksystä, en osaa muuten kuvailla kuin että uhkasi lyödä ihan täysillä, jos kutitan häntä. En ole vielä kutittanut :/
Voi olla, että en ole renttu mutta jos ainakin hiven white trashia.
Tämä keskustelu on osoittanut, että aika harva osaa määritellä rentun. Repaleisia ja rokonarpisia miehiä kyllä löytyy, mutta niistä vain murto-osa voidaan katsoa renttujen kastiin kuuluvaksi - etenkin, jos renttujen keskeisiin ominaisuuksiin liitetään huomionosoitukset naisilta.
Unelmieni renttu on uskalias, kekseliäs, vallaton ja väsymätön. Hänen elämän tulee olla niin sisällyksekästä, että suorastaan janoan olla osa sitä. Nyt moni varmaan luulee, että oma elämäni on todella puuduttavaa ja etsin renttua parantelemaan sitä. Asia on kuitenkin juuri päinvastoin: koen elämäni varsin vauhdikkaaksi, mistä johtuen en tahdo kellastuttaa sitä kyllästyttävässä seurassa. Rentun kanssa niin tuskin kävisi.
Jokainen renttua joskus tapaillut nainen tietää, että näiden riemastuttavien rakastajien mukana tulee myös jonkin verran harmeja. He saattavat kadota useiksi päiviksi, ja sellaiset pienet seikat kuin kohtuullinen rahankäyttö ja uskollisuus voivat unohtua reissujen muuttuessa hyvin railakkaiksi. Vaikka kuinka yrittäisin, minä en yksinkertaisesti kykene pahastumaan tuollaisesta käytöksestä. Kieliikö se itsearvostuksen puutteesta? En usko. Tilanne olisi huolestuttava silloin, jos haluaisin miehen muuttavan käytöstään, mutten tohtisi paljastaa toivettani. Niin ei kuitenkaan ole. Kuten nimimerkki "rentut, ah", minäkään en tunne mustasukkaisuutta. Elämänfilosofiani perustuu eksistentialismiin, minkä vuoksi koen, että jopa tiiviissä parisuhteessa ollessani olen ensisijaisesti oma, irrallinen yksilöni - en toisen puolikas. Tommi Paalasen sanoin (Sartren filosofian pohjalta): "Rakkauden tekee tuskalliseksi se, että vaikka kuinka pyrkisi lähemmäs rakastettuaan, ei häntä koskaan voi aidosti ja lopullisesti tavoittaa. Ei puhumalla, ei tuijottamalla silmiin, ei hyväilemällä, ei rakastelemalla. Toisen tietoisuus, ja sen perusta oleminen-itselleen, ovat aina tavoittamattomissa."
Koen siis olevani nainen, jolla on edellytykset rakentaa ihan kelvollinen parisuhde rentun kanssa. On vain yksi pulma: onko näin vapaa parisuhde enää parisuhde - vai vain ryvettynyt riekale siitä? Jos molemmat saavat tehdä, mitä haluavat, mikä pitää meidät enää yhdessä? Mitä sellaista voin tarjota, mitä mies ei saa muualta?
En halua, että kanssani ollaan pelkästään hyödyn (kuten rahan, seksin tai huolenpidon) vuoksi. Haluan, että mies arvostaa minussa eniten sitä, mitä arvostan itse itsessäni eniten: sielukkuuttani. Olisimme yhdessä, koska rakastaisimme toisiamme henkisellä tasolla. Se ei estäisi lainaamasta ruumista muille.
nostan.