Kertokaa kuolleista ihmisistä jotain?

Mieheni kuoli 67-vuotiaana syksy/13
Hän sai aivoverenvuodon. Hän oli diabeetikko ja jalka jouduttiin amputoimaan.
Hän oli kirvesmies. Paljon työtä tehnyt.
Ihastuin häneen ensihetkestä. Pitkä,parrakas,harteikas.
Silmät ilkikuriset.
Luonne oli, miten sanoisin, haasteellinen. Otettiin paljon yhteen,eniten hänen exästään. Hän nimittäin oli sitä mieltä,että voi aivan hyvin oleskella päiväkaupalla exän luona. Mukamas lasten takia. Todellisuudessa hänellä oli aikuiset lapset,ja hän juopotteli exän kanssa.
Tätä kesti ensimmäiset 10 vuotta.
Hän oli mustasukkainen,jos minä puhuinkin jonkun miehen kanssa.
Mutta.....sitten hän ei käynytkään enää oikeastaan yksin missään.
Luonne tuli esiin. Äärimmäisen herkkä,hienotunteinen,syvällinen persoona. Loisto tyyppi
Hänestä tuli mestarileipuri ja ruoanlaittaja.
Joutui sittemmin sairaseläkkeelle 57-vuotiaana.
Loppuajan olin hänen omaishoitajansa.
Hänestä tuli täysin avustettava.
Aamulla oli kuin aurinko,herätessään.Ilkikuriset silmät sädehtivät.
Nyt hän poissa,mutta ikuisesti asuu sydämessäni.

Isäni kuolemasta tuli tänä keväänä 25 vuotta, Isäni oli lyhyehkö, vanttera, harteikas työmies. Luonteeltaan leikkimielinen, hieman jopa lapsenomaisen hauska, vaaleahko sinisilmäinen. Isä oli tarinankertoja, mutta otti heikkoon itsetuntoonsa usein rohkaisua pullosta. Mieheksi hän oli aika herkkä, pelkäsi kuolemaan ja itki sitä toisinaan ollessaan kännissään.
Kun sydän alkoi oireilemaan, hän eli viimeisen vuoden sairauspäivärahalla ja menehtyi sitten sydäninfarktiin vasta 58-vuotiaana. Viimeisenä elinvuotenaan hän ei enää käyttänyt alkoholia.
Uskon tapaavani isän kuoleman jälkeen Herran luona iankaikkisuudessa.

Ystäväni J eli täysillä. Aivan kuin hän olisi tiennyt, että hänen elämänsä on lyhyt. Hän oli antelias,hän nautti lahjojen antamisesta. Hän vaati itseltään paljon, älykäs ja lojaali ystävä. Naurettavaa, mutta kadehdin hänen kauneuttaan. Hän eli parisuhteelleen ja silloin helposti unohti muun maailman.

Hei, käy lukemassa valoa tunnelin päässä. Kirjoitin sinne Poikani ja isäni menetyksen aiheuttamasta surusta, selviytymisestäni ja heidän käynneistään luonani kuolemansa jälkeen.