Oon siis 15v tyttö ja mulla on ongelma tullu lähinnä nyt parhaan kaverin hylkäämisen jälkeen. Oltiin ihan todellatodella läheisiä, mutta sitten se tais löytää parempaa seuraa ja jätti siihen paikkaa, mitäs nyt välillä henkailee mun kanssa.
Oon ollu iloinen, hauska ja tekeväinen ihminen, mutta nyt tuntuu, että mun aivoista jokin lohko olisi sammunut ja musta on tullu äärettömän "laimee". Oon tylsä, poissaoleva, alakuloinen, masentunut. Aikasemmin olin vaan äärettömän surullinen, kun mut jätettiin yksin, mutta nyt oon päässyt tosta itku vaiheesta ohi ja nyt oon niin erilainen kuin ennen. Mikä mulle on tullut?
Oon alkanu myös koko ajan ajattelemaan, että minkälainen olin aikaisemmin ja yritän kovasti olla jokin sellainen ja ääh... en osaa enää puhua... tai nauraa ollenkaan. Oisko kellään mitään vinkkejä kuinka musta vois tulla taas oma itteni? Vai Vai jäänkö tälläiseksi?
En oikee löytäny sopivaa paikkaa tälle, mutta tänne tän sit päätin kirjoittaa!
Oon ollu iloinen, hauska ja tekeväinen ihminen, mutta nyt tuntuu, että mun aivoista jokin lohko olisi sammunut ja musta on tullu äärettömän "laimee". Oon tylsä, poissaoleva, alakuloinen, masentunut. Aikasemmin olin vaan äärettömän surullinen, kun mut jätettiin yksin, mutta nyt oon päässyt tosta itku vaiheesta ohi ja nyt oon niin erilainen kuin ennen. Mikä mulle on tullut?
Oon alkanu myös koko ajan ajattelemaan, että minkälainen olin aikaisemmin ja yritän kovasti olla jokin sellainen ja ääh... en osaa enää puhua... tai nauraa ollenkaan. Oisko kellään mitään vinkkejä kuinka musta vois tulla taas oma itteni? Vai Vai jäänkö tälläiseksi?
En oikee löytäny sopivaa paikkaa tälle, mutta tänne tän sit päätin kirjoittaa!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Et voi olla muuta kuin oma itsesi. Se mitä nyt olet on siis varmasti sinua itseäsi. Jos se on jo kauan kestänyt, niin kannattaa varmaan lähteä siitä että on olemassa mahdollisuus että jäät sellaiseksi. Jos et nimittäin sitä koskaan kykene hyväksymään, niin todennäköisesti jäät jumiin siihen. Joskus asiat vertautuvat pään lyömiseen naulaan. Se lakkaa sattumasta vasta kun henki lähtee. Sinnikkyydellä vain tuhoat itsesi.
sadfsadasaf
Olipas typerä, lannistava ja masentava vastaus sinulta nuorelle ihmiselle.
Olet nyt allapäin ja masentunut, koska olet kokenut hylkäämisen. Ajan myötä tunne tasaantuu ja palaudut kyllä entisellesi, kun löydät uuden hyvän ystävän ja korvaavaa seuraa.
Voisitko puhua tämän ystäväsi kanssa ja kysyä syytä, miksei hän enää ole kanssasi niin usein ja kertoa, miltä se sinusta tuntuu?
Se voisi auttaa asiaa, ehkä ystäväsi ei ole tarkoittanut hyljätä sinua eikä ole tullut ajatelleeksi asiaa sinun kannaltasi.
Ehkä hän on vain löytänyt uusia ystäviä, joihin haluaa tutustua paremmin. Ehkä hän myös ajattelee, että olette olleet liikaa yhdessä viimeaikoina ja on halunnut siksi nähdä hiukan harvemmin. Liika yhdessäolokaan ei ole hyväksi, silloin saattaa kyllästyä toiseen.
Kiitos vastauksestasi hgghghghghgh! Olen yrittänyt kysyä, mutta aina on joku epämääräinen vastaus ja tuntuu, että tätä ei kiinnostaisi yhtään. Nyt tänään yllättäen tyyppi halusi olla mun kanssa ja olin tietysti iloinen, mutta en ymmärrä, en osaa olla samanlainen tämän kanssa enää, nauraa asioille niin kuin ennen ja ajattelen koko ajan olenkohan tarpeeksi "riittävä" ja hauska sille. Se on ahdistavaa.